Tuntuu että liian haurasta on elämä. Liian vaikeaa.

En yhtään ihmettele että jotkut alkavat käyttämään huumeita. Ymmärrän sen täysin että kun on aivan totaalisen uupunut, täysin poikki ja elämän täyttää vain kärsimys. Niin ehkä sitten ainoa vaihtoehto on huumeet tai alkoholi. En sano että se on hyvä vaihtoehto. Sanon vain että ymmärrän kyllä välillä sellaisiakin ihmisiä.

On tämä elämä välillä vain niin tuskaista. Ja sitten tulee kuolema.

Aina odotetaan että huomenna kaikki on paremmin. Mutta mitä jos ei olekaan? Jos huomenna kaikki on ihan samalla tavalla kuin tänään. Ja se sama olo jatkuu vain hautaan asti.

Sitä minä en juuri ymmärrä, että minkä takia elämä on kärsimystä? Minkä ihmeen takia elämä on niin ongelmallista, jos kerran Jumala sitten on kaiken luonut? Sehän on juuri se kärsimyksen ongelma. Että jos hyvä ja kaikkivaltias Jumala on kaiken takana, niin minkä takia ihmiset silti masentuvat, uupuvat ja kärsivät? Millainen Jumala luo tällaisen maailman? Se on se ydinkysymys.

En minä enää oikeen edes välitä, että miten tässä käy. Täytyy vain hyväksyä tosi asiat.

Maailma on karu ja kylmä paikka. Täytyy vain raivata reitti kuvainnollisesti läpi ryteikön. Eihän tässä mitään muuta vaihtoehtoa enää ole. Ei auta muu enää kuin väkisin vain taistella elämässä eteenpäin. On tämä vain sellaista tämä elämä.

Kierkegaardkin joskus totesi että ihan sama mitä ihminen tekee, niin aina häntä ottaa päähän joku. Tuntuu että sitä valitsee aina väärän reitin. Kuitenkin täytyy valita parhaalta näyttävä reitti. Tai en sano että väärän reitin vaan ei parhaan reitin. Toki onko tuollaista parasta reittiä edes olemassa?

Camus oli kyllä siinä oikeassa että maailmassa täytyy kapinoida oman elämänsä puolesta. Että maailma on niin armoton paikka, että ainoa asia minkä ihminen voi tehdä on kapinoida elämänsä puolesta. Ja sillä hän tarkoitti, että ainahan ihmisellä olisi mahdollisuus itsemurhaan. Koko elämän ajan ihmisellä on tuo portti koko ajan, mutta entä jos hän ei käytä sitä. Vaan kapinoi. Eikö silloin juuri nähdä se ihmisen lujuus?

Toki on sairauksia, onnettomuuksia ja luonnonkatastrofeja joille ihminen ei voi mitään. Mutta ihminen voi sisimmässään päättää että ne asiat joille voin tehdä vielä jotain hyvää, niin niille sitä teen. Elämähän on vain toimintaa, jossa ihminen valinnoillaan tekee joko hyvää tai pahaa. Se on sitten toinen asia, että mistä käsitykset hyvä ja paha tulevat? Tulevatko ne Jumalalta? Sitä on vaikea sanoa.

Mutta se on varmaa että ihmisen pitäisi pyrkiä aina hyvään ja toimia niin että hyvyys moninkertaistuisi maailmassa...

Hei MinäItse89.

Sinulla on paljon aikaa ajattelemiseen.

Kirjoitat hyviä mietelmiä, lukemiesi ihmisten ja omiasikin.

Omassa elämässä nyt ei niin aikaa mietiskelyihin, kaikenlaista muuta.

Kun olet lukijaihminen, oletko sattunut missään törmäämään Ylva Eggehornin kirjoittamaan  Saata meidät ennallemme?

Tai saman kirjoittajan  Maan kamaralla?

Tai tähän(sama kirj.) Pannaanko tasan?

Filosofisia kun tykkäät pohtia, onko tämä tuttu?

Roger Pol-Droit KUORI OMENA PÄÄSSÄSI

Syvimmän mysteerin vastauksen saat vielä auki, se voi alkaa avautua jnkn elämäntapahtuman kautta. Jaksetaan tsempata!

Edellinen kirjoittaja. Ei Kierkegaard mikään jumala ollut. Eikä hänellä ollut viimeistä sanaa. Fakta. Hänen lainaamisensa on usein ... no, tiedät itsekkin. Kuten Camus.
Miksi antaa muiden ajatusten johtaa mieltä.

Ajattele itse.

Itse.

Ajattele.

Eikä ihmisen tule pyrkiä hyvyyteen. Mitä edes on hyvyys.

Kaiva Kafkat esiin.

Muutu. Metamorfoosi.

Ole hämähäkki. Luo verkkosi. Pyydystä saalisi. Ilman sitä et elä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: typo

Keskustelua: Pitää tutustua noihin kirjoihin. Tsempata todellakin pitää.

Legion: Minkä takia me sitten koulussakin luetaan toisten kirjoittamia kirjoja? Tai minkä takia filosofiaa edes opiskellaan, jos kaikki olisi valmiina omassa päässä? Sehän on juuri ideana filosofiassakin, että opiskelee viisaitten miesten viisauksia. Ei meillä kellään syntymästä lähtien ole päässä näitä viisauksia. Sen takia näitä opiskellaan, että niiden avulla voi luoda sitten omia viisauksia.

Enkä väitä että Kierkegaard mikään Jumala olisi. Hän oli viisas mies, jonka ajatuksia on vaikea kumota.

Tsemppiä!

Mua salaa helpottaa se ajatus, että jos kaikki menee ihan pieleen, niin voi joskus vaan tehdä itsemurhan. Tuntuu jatkuvalta kärsimykseltä ja orjuudelta tämä eläminen. Pitäisi jotain tehdä, pitäisi olla jotain, pitäisi pitäisi pitäisi. Mitataan ja vahditaan ja vertaillaan... En jaksa, en halua. Tuntuu että minut on pakotettu tähän oravanpyörään väkisin.

Minua myös helpottaa ajatus itsemurhasta, mutta samalla se pelottaa.

Se on juuri noin, että tavallaan ihminen vain heitetään maailmaan ja sitten sanotaan että koita nyt tehdä jotakin.

Ainut asia mikä minua edes vähän auttaa on hatara usko Jumalaan.

Minulla ei kyllä kuitenkaan ole mitään tietoa, mitä Jumala haluaa minun tekevän.

Ihmisen elämä tuntuu välillä siltä kuin olisi orja. Että tottakai puhutaan että ihminen on vapaa elämässään. Mutta en tiedä tuosta. Moni ihminen ei edes halua olla vapaa, sillä tuntuu siltä että jos on vapaa niin vapaus sekoittaa pään. Kun ei tiedä mitä tulisi tehdä.

Toisaalta sitten itsemurha on kai luovuttamista. Elämä on vain taistelu kuolemaa vastaan. Mutta se on epäreilu taistelu.

Tavallaan tuntuu siltä että ei ole hyvä jämähtää ikinä paikoilleen. Täytyy vain pyörittää sitä oravanpyörää. Ei täällä muuta toivoa ole.

Elämä kyllä tuntuu taas niin toivottomalta. Joutuu syömään lääkkeitä että jotenkin edes pystyisi elämään.

On sellainen olo että ei jaksaisi vain aina nousta seuraavaan päivään.

En jaksa enää välittää kivuista. Ihan sama. Tämä elämä on niin pohjiaan myöten hankalaa. Kun on alakuloinen. Ja ei tiedä mitä tällä elämällä enää tekisi.

Pitäisi urheilla, mutta kun ei pysty. Kamalan vaikeaa on, kun pitäisi huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta kun välillä tuntuu että miksi ylipäätänsä?

En toivo kuolemaa. Haluaisin vain paremman elämän. Tämä tällainen elämä mikä minulla on ei ole parasta mahdollista...

Olen miettinyt taas itsemurhaa, koska mulla on niin paljon ongelmia.

Mietin vain että olisiko tämä elämä jo nähty. En vain jaksa sitä että koko ajan on jokin uusi ongelma päällä. Kun yhdestä pääsee niin heti tulee seuraava. Ja usein ne tuntuu ihan somaattisilta.

Mietin kaveriani joka teki itsemurhan. Onko se sitten ainut vaihtoehto, jos ei jaksa tätä kiduttavaa oloa? Olen laihtunut paljon. En syö muuta kuin jotain keittoja. En ole urheillut, muuta kuin kävelyillä käynyt.

Minkä takia täytyy olla tällainen olo koko ajan?

Toisaalta ihminen kuolee kuitenkin niin minkä takia ei voisi tehdä im:ää?

Kuinka kauheaksi elämä voikaan muuttua.

Mutta Nietzsche sanoi aikanaan ihan hyvin: sairaalla ei ole oikeutta olla pessimisti.

En täysin ymmärrä tuota Nietzschen ajatuksenjuoksua, mutta sen tiedän että optimisimi on lääkettä. Kuin matonkääntöä. Puhtaampi puoli esiin. Pesee maton vasta kun molemmat puolet likaantuneet.

Ajattele positiivista puolta jossain asiassa. Joka ikisessä asiassa on myös ainakin hitunen jotain positiivista.

Itsemurha-ajattelu on kuin laahustaisi vain mustalta kiveltä tummalle tai vielä mustemmalle kivelle. Välillä olevat vaaleammat askelmat jää ottamatta. Välillä vois kyllä vaikka pidempään pysähtyä valoisaan kohtaan: jokaisen arkipäivässä on mahdollisuus nähdä jotain positiivistakin.

Ainakin se on positiivista, että pystyn asumaan itsenäisesti. Uskallan mennä eri paikkoihin ja ryhmiin. Pystyn lukemaan. On muutama kaveri.

Negatiivisia asioita: jotkin muistot, kipu, masennus, Im-ajatukset.

Noin juuri.

Tuo muistokohta; jos voi jonkun kanssa puhua (esim.tukihlö täällä tukinetissä tms.) siihen voi alkaa tulla uusia havaintoja mukaan, joita ei tuolloin ole huomannut. Mitä useammin sen kipeän kohdan muistoissa kohtaa, se alkaa kulua, kipu vähenee vähitellen. Täällä on hyvää vastakaikua tarjolla. En tiedä oletko käyttänyt täällä mahdollisuutesi jnkn tietyn tukihlön kanssa? Tietyn ajan voi puhua noissa Solmu- ja Sekasin-chateissakin joissa vastakaikua tarjoava työntekijä on livenä paikalla vaihtamassa ajatuksia kanssasi. Jos et ole, tutustu ja jos olet, toivon, että löydät toisen henkilön johon luotat vähentää painolastiasi.

Joo, täytyy katsoa jos täältä saisi tukihenkilön.

Joskus mulla oli.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Osa pois