keskustelua kirjoitti:
Tuosta halusta..

Jos ja kun ei ole halua mihinkään, ei mitään saakaan. Jeesus puhui tahtomisesta, "mutta te ette tahtoneet"... Näissä on joku olennainen ero. Haluja voi olla monenlaisia, moneen asiaan, mutta tahtoa on vaan yhdenlaista, tahdonalainen elämä on eteenpäin menon elämää? Tai jos ajattelee tahdon vievän seuraavaan elämään kuoleman tuolle puolen, tahtomisella on syvempi merkitys?

Tahdolla on syvempi merkitys. Kuten kaikissa kolmessa lähi-idän uskonnossa, joissa on yksi jumala, ja kuoleman jälkeinen taivas ja helvetti.

Juutalaisuus on vanhin ja tavallaan aika pidättyväinen sättimään muita uskontoja. Ei ne sano pahaa Profeetta Jeesuksesta. Sitten Kristinusko joka on muuntunut moneksi roomalaiskatollilaisuudeksi, protestantiseksi kirkoksi, ja miljoona muuta pikku lahkoa, joista joikainen on ainoa "oikea".

Minun äitini uskoi kuoleman jälkeiseen elämään. Hän sanoi että tahtoo taivaassa tutustua isäänsä joka kuoli äitini ollessa 1.5-vuotias. Mun äiti ei kovinkaan paljon puhunut Jeesuksesta...Taivaan isästä hyvin paljon. Tähän väliin mun mielipide on se että Jeesus ja Kaikkeudenkapellimestari olivat kyllä yhtä, kuten muutama muukin ihminen täällä maailmassa. Ei muuten voi puhua noin fiksuja...rakkaudesta.

Mika Waltarin teoksessa Sinuhe seikkaili "hullu faarao" joka ei suostunut käymään sotaa, vaan pyysi rakastamaan vihollisia. "Hullulla faaraolla oli samat teesit 3000ekr. Jeesuksella. Ja hullufaarao päästettiin päiviltään kuten Jeesus. Waltari oli papinpoika, ja teologiansa lukenut.

Kolmas tuorein lähi-itä uskonto Islam ja sen keskeinen hahmo Mohamed ei väittänyt olevansa jumalhahmo, ja hän esitti kritiikkiä myös Jeesusta kohtaa. Miksi ihmeessä Mohamedin kritiikkiä ei käydä lävitse ja tutkailla? Ei totuus pala tulessa, kyllä se kritiikin kestää.

Hindulaisuus on siitä mukava uskonto että se imasee sisäänsä kaikki muut uskonnot. Hindulaisuuden mukaan aika ajoin tulee pyhihenkilöitä kertomaan Jumalasta joka puolelle maailmaa...ihonväriin katsomatta. Hindulaisuus ei o tahto uskonto, mutta lienee vanhimpia uskontoja...ja hindulaisuudessa tulisi antaa periksi haluille, ja sitä kautta nähdä niiden luonne.

Taas paisu kuin pullataikina.🙏🏻

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Siinä kai sitten se suurin ero buddhalaisuuden ja kristinuskon välillä. Buddhalaisuudessa korostetaan ns. haluttomuutta ja kristinuskossa halua tulla Jumalan kaltaiseksi hyväksi olennoksi.

Tahto toki eri asia. Olen samaa mieltä, että tahto vie läpi harmaan kiven. Jos ihminen ei tahdo mitään, niin hän ei voi liikuttaa edes kättään. Siihenkin tarvitaan tahtoa. Ajattelin että tahto on elämää, tahdottomuus on elämän vastakohta...

minäitse89 kirjoitti:
Minä ainakin haluan koko ajan kaikkea. Ruokaa, herkkuja jne. Ihmettelen välillä, mistä esim. jotkut buddhalaiset munkit saa tyyneyden ja voiman vastustaa kaikkia kiusauksia.

Luulen, että lopulta vastaus kaikkeen on ihmisen elimistö. Toisten elimistö vaan nyt sitten on sellainen, että se pistää haluamaan erinäisiä asioita enemmän kuin toisten. Ihminen ei pysty päättämään millainen elimistö hänelle muotoutuu. Tai siis pystyy tietenkin osittain muttei täysin.

Moi.

Onkohan "halu" pinnallisempaa ja aisteja tyydyttävämpää kuin tahto? Pienellä lapsella tahto ja halu eivät erotu niin paljon kuin aikuisilla, luulen.

Muistan jostain teinivuosilta teesin "ei sotaa ilman sotilaita" nyt se vois mennä "ei sotaa ilman ihmisä"

Elämän on keitos jota siemaillaan välillä tosi kuumana ja mausteisena...välillä viileän coolina.

Ehkä muutkin tunteet ilmenevät tietyn asteisina, jos niitä tarkkailisi, ja tunnustelisi miltä ne tuntuu?

Ihmisen elimistö haluaa elää vaikkei mieli sitä tahtoisikaan, ja samaa juttua toisin päin joku haluisi elää muttei hänen kehonsa ole sitä mieltä. Ristiriitaista tämä elo.

Ihminen on kehittänyt pelkoihinsa aineita, filosofisia, ja uskonnollisia järjestelmiä...enkä tiedä pitääkö ihmisiä siitä syyttää, jos pelottaa, ja pelko on sietämätöntila pidemmänpäälle.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Viestissä koodia

Elämä on kai juuri jatkuvaa pelon voittamista. Jatkuvaa mielen peikkojen kukistamista. Churchill sanoi aikanaan hyvin, että ainut asia jota ihmisen tulee pelätä on pelko itse.

Halu on varmaan jotenkin primitiivisempi tunne kuin tahto.

Olikohan Jeesuksella lopulta tahto kuolla? Hän näki lopulta millainen maailma oli ja sitten hän halusi kuolla. Hän ei lähtenyt pakoon, vaan otti vastaan kuolemanrangaistuksen. Niin kuin Sokrates.

Onkohan ihminen kehittänyt uskonnot elämän täytteeksi? Vai Jumala ihmisen uskontojen täytteeksi?

Olen miettinyt, että kumpi maailma olisi parempi: täysin uskonnoton vai täysin uskonnollinen? Esim. jos nykymaailmaa vielä hallitsisi kristinusko, niin olisiko sotia enemmän vai vähemmän? Onko länsimaalaiset jo hylänneet kaikki uskonnot? Silloin elämään tulee kyllä aikamoinen tyhjiö. Mutta jos totuus on se, että kristinusko on väärässä, niin sitten se on väärässä. Jos nyt sitten sitä perimmäistä totuutta saadaan koskaan selville...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Moi.

Luulen että Jeesus oli yhtä Jumalan kanssa niin häntä ei haitannut lyödäänkö hänet ristille, ja taisi olla että niin oli ennustettu, ja Jeesus tiesi kohtalonsa. Mutta oli hänessä inhimillinenkin puoli "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit" Jeesuksen kerrotaan sanoneen.

Ei Zenbuddhalaisen munkin tai Kristitynmunkin päämäärä eroa kovinkaan paljon toisistaa. Kuoleman jälkeinen eroaa Zenbuddhalainen lähtee kierrätykseen, ja Kristitty taivaaseen tai helvettiin.
Itseasiassa Kristillisyyteen kuului kuoleman jälkeinen kierrätys useamman satavuotta, mutta eräässä uskon kokouksessa "kierrätys" päätettiin poistaa kyseisestä uskosta. Kristilliset Knostilaiset uskovat kierrätykseen...Knostilaisuus on alkukristillisyyttä joka elää vielä nykypäivänäkin.

Kristilliset "sekaannukset" johtuvat pitkälti siitä että Jeesuksen "aktiivi aika" maanpäällä oli hyvin lyhyt...muutamia vuosia. Jos Jeesus olisi saanut elää aktiivi aikaansa pidempään olisivat evankeljumit pidempiä ja Jeesuksen opeista olisi enemmän kirjoitettu.

Muusikko ja teologi Kari Peitsamo on sitä mieltä että koko Jeesusta ei ollut olemassa. Jeesus on Paavalin luoma myyttinen hahmo. En lähde Peitsamon kanssa samaan linjaa.

Buddha (Sirhatha) eli melko vanhaksi ja opetti 40-50-vuotta ja niitä opetuksia kirjoitettiin jo hänen elinaikanaan.

Kun Jeesuksen aktiivi-aika oli niin lyhyt jouduttiin hänen opetuksiaa, ja sanomisiaan täsmentelemään, ehkä selventään? Näin tarinat kertoo.

Mutta jokatapauksessa on kysymys uskosta kun puhe on Jeesuksesta, tai Buddhasta. Meidän ihmisten käsitykset eroavat uskon asioista siksi niistä on syntynyt sotia.

Jos ei olisi uskontoja sodittaisiin poliittisista ideologioista, vallasta, luonnonvaroista, urheilujoukkueiden paremmuus järjestyksestä. Ihminen tekee asioista itselleen Buddhia, tai Jeesuksia kun etäännytään uskonnoista.

Hei

Jos ei etäännykään, vaan menee kohti, mitäs sitten?

Kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen, Isä ja Poika ja Pyhä Henkensä. Käy niin järkeen (kun katsoo sisältäpäin) miten voi kokea yhteyttä kun on osan Henkeä saanut niin vastaanottaessaan. (Aika ahtaalle ihminen yleensä ajautuu elämässään että elämään tulee tahto haluta niin.) Kolminaisuuden mysteeri on jokapäiväistä elämää, eikä mysteeri ollenkaan.

Ihmisen mieli on kuin meren aallot, joita tuuli ajaa milloin mihinkin suuntaan. Vakautta olen saanut. Silti mieli läikähtelee kuin liekki, sille vaan ei voi mitään ellei kiinnity Sanaan, ja vaikka kiinnittyisikin, elämä on mitä milloinkin on. Jokaisella on omat heikkoudet ja vahvuudet.

Jossain viestissä jompikumpi teistä kysyi miksi haluta elämää kuoleman jälkeen. On kyse siitä toivosta, ettei kipua eikä kuolemaa (helvettiä) ole toivoon tarttuvalle. Se taas on täysin Kaikkivaltiaan vallassa, uhri puolestamme on ollut kertakaikkinen, kunnia Kaikkivaltiaalle.

Siitäkin on paljon taitettu peistä vuosisatojen aikana, predestinaatiosta, Että onko Jumala ennaltamäärännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotuksen koukeroihin. Toiset (jotkut) käyttävät tuossa kohden ennaltatietämissanaa, että Jumala tietää jo ennalta kuinka kenenkin kohdalla käy muttei ole määrännyt vaan ihmiselle on annettu vapaa tahto, päättää omalta kohdalta yes or nou.

Tiettyä valppautta meiltä kaikilta kysytään. Jeesushan sanoi valvokaa sillä ette tiedä hetkeä kun on paluunsa aika.

Minua vähän mietityttää kristinuskossa se, että yhtä miestä kidutetaan ja lopulta hänet tapetaan, jotta uskovaiset pääsisivät taivaaseen. Miksi kidutus ja kuolema? Eikö muka Jumala olisi voinut löytää jotain toista ratkaisua? Kuin noin brutaalin...

Jeesuksella hyviä opetuksia, mutta itse mietin että eikö hyvä elämä ole parasta mitä ihminen voi saada? Niin kuin kreikkalaiset filosofit aikanaan pohtivat. Hyvä maan päällinen elämä. Kun muista elämistä ei ole varmaa tietoa...

Ihminen voi olla joskus aggressivinen eläin. Valitettavasti. Ihmisten pitäisi enemmän hallita itseään. Ei toimia niin impulsiivisesti. Siitähän usein sodat alkavat kun päättäjät menettävät malttinsa ja toimivat impulsiivisesti.

Moi.

Me mennään kaikki sitä kohti mihin meidän sydän uskoo. Sydämmiä ja uskoja on useanlaisia.

Kipu, vanheneminen, sairaudet, luopuminen, ja kuolema ovat elämän luonne, ei niitä pääse karkuun.

Jos Jeesus on palannut jo maanpäälle hyvien ihmisten sydämmissä? Valppaus ja tietoisuus että on vastuussa teoistaan tai tekemättä jättämisistään antaa sydämmelle rauhan kohdata pyhäkolminaisuus.

Kristinuskossa asiat "mietityttää", joihin kristinuskon sisällä elävä kertoo "ette ole päässeet vielä sisälle".
Ristillä toinen ryöväri sanoi Jeesukselle että sinut on lyöty ristille syyttä, ja jeesus armahti hänet ja kertoi että kohta kävelemme taivasten valtakunnassa.

Ehkä se brutaali tapa kuolla antoi enemmän voimaa kohdata vastoinkäymisiä Jeesuksen seuraajille, en tiedä?

Ihminen, valta, ja sisäiset agressiot ei o tuottanut hyvää nyt, eikä historiassa.

Jatkan vielä näin.
Me jokainen uskotaan johonkin, vaikka siihen ettei uskota mihinkään. Ja tuohon uskoon vaikuttaa aiempi elämä, ihmis-suhteet, ilot ja vastoinkäymiset. Meillä voi olla traumaattisia kokemuksia uskonnon "pakkosyötöstä" aiemmasta elämöstä, se hankaa kovasti vastaan, ja "uskon-hyppy" on lähes mahdoton, silloin on lähestyttävä omalla ajalla, ja omalla tavalla, luulen?
Usein ihminen joka on täysin sata-varma uskostaa katsoo muitakin ihmisiä oman minuutensa lävitse, ja ajattelee kun minä valitsin, ja tahdoin...pääsin "sisälle jumalyhteyteen". Ja kun katsoo muita ihmisiä itsensä kautta ei ymmärtä tai halua ymmärtää muunlaisia katsontoja. Sama on ehdoton uskontojen kieltäjä hän katsoo oman minuutensa lävitse uskovaisia, eikä salli heitä.

Se joka osaa katsoa Kristuksen silmin muita ihmisiä ei "tuomitse" koska Jeesus rakastaa kaikkia, jopa Juudasta.

Kun pyhä henkilö puhuu niin se on verrattavissa sateeseen joka kastelee metsää isot puut saavat lehdilleen paljon vettä ja katveessa olevat pienemmät kasvi vähemmän, mutta jokainen kasvi saa koonsa mukaan.

Totta. Sydämiä ja uskoja on erilaisia. Ehkä joissain asioissa olette sisemmällä, sitä vastaan ei ole väittäminen. Rehellinen ote elämässä on olennaista.

Kyselette kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Niinhän sanotaan, kysyvä ei tieltä eksy. Ja etsivä löytää, kolkutukset tulee kuulluiksi.

HerrKaramazov..

Viesteistäsi välittyy avara ajattelu ja jotenkin vaistoan, että ajat takaa samaa kuin mitä mieltä itsekin olen.

Jokainen tulee omalla uskollaan onnelliseksi, aina on subjektiivista se mihin uskoo ja luottaa.

Vastuun tiedostaminen ja kantaminen konkr. on nähtävissä teoissa ja välittämisessä. Voimaa joko on tai ei ole ja jos ei ole, saa pyytää että ois.

Mitä jos esim. Raamatun lukeminen saa ihmisen aivot tiettyyn uskonnolliseen tilaan? Voihan sekin olla mahdollista. Että mieli on aina jossain tilassa oli se sitten uskonnollinen tila, masennus tila yms.

Kvanttifysiikan mukaan tulevaisuus on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, joista vain yksi toteutuu tässä maailmankaikkeudessa, mutta ehkä ne muut toteutuu sitten muissa maailmankaikkeuksissa. Joten tuo predestinaatio oppi tuskin pitää paikkaansa sillä ihminen kuitenkin aina itse valitsee, minkä mahdollisen asian hän toteuttaa seuraavaksi. Niin ehkä sitten mikään ei ole ennalta määrättyä tässä maailmankaikkeudessa.

Olen miettinyt tuota tarinaa Jeesuksen elämästä. Evankeliumithan kirjoitettiin vasta kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eikä kirjoittajat olleet näkemässä itse tapahtumia. Ja jos he kuulivat ns. vain juoruja Jeesuksen elämästä, niin yleensähän useimmat juoruista ei ole totta. Toki varmasti suurin osa evankeliumien teksteistä pitää paikkansa. Mutta en sitten tiedä että tapahtuiko oikeasti niitä ihme tekoja ja muita vastaavia. Kun silloin muutenkaan ei ollut nykytiedettä. Eikä ihmiset tienneet mitään maailmankaikkeudesta tai fysiikan laeista...

Moi 89.

"Olen miettinyt tuota tarinaa Jeesuksen elämästä. Evankeliumithan kirjoitettiin vasta kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eikä kirjoittajat olleet näkemässä itse tapahtumia. Ja jos he kuulivat ns. vain juoruja Jeesuksen elämästä, niin yleensähän useimmat juoruista ei ole totta. Toki varmasti suurin osa evankeliumien teksteistä pitää paikkansa. Mutta en sitten tiedä että tapahtuiko oikeasti niitä ihme tekoja ja muita vastaavia. Kun silloin muutenkaan ei ollut nykytiedettä. Eikä ihmiset tienneet mitään maailmankaikkeudesta tai fysiikan laeista..."

Niitä evankeljumeita oli useampiakin mm Tuomaan evankeljumi. Evankeljumeista valittiin nuo neljä. Sitten uskonkokouksissa jälkeenpäin niistä poistettiin joitain kohtia ja lisättiin...näin historia kertoo. Silti nuo evankeljumit eivät ole mitenkään arvottomia, mutta ne on ihmisten kirjoittamia.
Ehkä merkittävimmät kirjoitukset varhaiskristillisyydestä ovat Nag Hammadin kirja kääröt. Edellisistä on tehty kirja, jota en ole lukenut. Nuo kirjakäärötkin on kirjoittanut ihminen tai ihmisiä.

Varhaiskristillisyyttä kutsuttii Gnostilaisuudeksi, siis aikaa ennen evankeljumeja. Ekumeeniset kirkolliskokoukset Nikeassa, Konstantinnopolissa, Efesoksessa, jne. Niitä kokouksia on 21-kpl

On sanonta "systeemi on perisynti". Käsitän että moni asia on menettänyt alun "tuoreutta" kun siitä ollaan muokattu järjestelmä/systeemi. Kaikista suurista uskonnoista on muokkaantunut systeemi...

Jos Jeesus tulisi tänään, ja sanoisi uudestaan samat asiat, mutta tän päivän vertauksilla...saataisi olla että hänestä ei pidettäisi, häntä uhkailtaisiin, ja sanottaisiin "pidä suusi kiinni", oletan?

Jos Jeesus eläisi nykyaikana, niin hän voisi olla tubettaja. Keräisi varmaan suuren yleisön.

Aika usein, kun uskonnosta tulee systeemi niin siitä tulee totalitäärinen systeemi ainakin jossain määrin. Paitsi eihän toki kukaan pakota uskomaan mihinkään asiaan. Ainakaan länsimaissa.

Se on aina noissa uskon asioissa, että mihinkä tekstiin voi luottaa. Sillä kuka tahansa voisi nytkin kirjoittaa esim. jostain kaveristaan ihmeellisiä asioita ja tuhannen vuoden päästä nuo tekstit löydettäisiin ja niiden pohjalta perustettaisiin uskonto.

Moi.

Kuuntelin Nag Hammadin kirjakääröistä kuuntelu kirjaa. Ja olipa melkoista tarinaa...lähes Kalevalan veroista. Se kävi selville että useimpia lahkoja oli jo 100-300jkr. olemassa jotka toiset sättivät toisia, ja toiset taas tulivat toimeen toisten lahkojen kanssa.

Hyvää Vappupäivää!