Moi.

Tiesitkö sen että mielenterveys-ihminen saa huonompaa kohtelua, tai hoitoa esimerkiksi syöpähoidoissa. Luin juuri edellisestä.

Keskustelu apu, ja tila keskustelulle on se mihin itse uskon. On myös tärkeää että kemiat täsmää keskustelijoiden kanssa.

Lääkäreillä on lääkefirmojen osakesalkut. Kelallakin on sijoituksia lääkefirmoissa, ja tietyissä lääkkeissä. Tietyt lääkkeet löytyvät käypähoito suosituksista.

Katkeraksi vetää.

En tiennyt tota.  Yhteiskunnan pitäisi kyllä muuttua. Ei esim. masentunut ole itse valinnut sairauttaan ja kuitenkin häntä kohdellaan terveydenhuollossa välillä niin kuin olisi. Joillakin voi olla niin paha masennus että he vain makaavat sängyssä. Sellainen olotila olisi kyllä hirveä. Miettii että jotkut vain makaavat viikko tolkulla jossain laitoksessa. Ei tämä elämä kyllä reilua ole, mutta minkäs teet. Ei auta toisaalta kauhistelukaan. Tulee vain mieleen, että jos Jumala on olemassa niin minkä takia hän antaa ihmisten kärsiä niin paljon? Se on juuri se pahuuden ongelma. Helposti voi vetää johtopäätöksen että Jumalaa ei ole.

Jossain päin Suomea oli muistaakseni jokin sellainen hoitomuoto, että siellä vain pelkän keskustelun avulla autettiin esim. skitsofrenia potilaita. Eikä potilailla ollut minkään näköistä lääkitystä kai. Ja välillä tuo keskustelu kai vain oli ihan tavallista jutustelua. Puhumalla kai sitten asiat selviää, niin kuin on tapana sanoa.

Se lääkefirmojen touhu on kyllä välillä aika kyseenalaista. Nykyään lääkäreillä se mentaliteetti että pilleriä joka vaivaan. Jos olet surullinen, niin pilleri. Jos olet liian iloinen, niin pilleri. Jne. Joillekin ekaluokkalaisillekin annetaan pillereitä, sen takia kun he riehuvat koulussa. Mutta herää kysymys, että eikö se ole aika normaalia että lapsi riehuu välillä? Meillä on nykyään tällainen pilleri-kulttuuri Suomessa. Toki joihinkin sairauksiin täytyy olla lääkitys, en sitä väitä. Mutta ihmisiä kyllä yli-lääkitään nykyään.

Moi.

Ihminen on hyvä ja paha, se valitsee noiden väliltä, sekä on usein "harmaalla alueella" eli ei välttämättä näe onko se toiminta tai toimimattomuus hyvää tai pahaa. Jumala loi ihmisen itsensä kaltaiseksi, ja syntiin lankeemuksen johdosta, ihminen on tuomittu valitsemaan. Jos Jumalakin joutuu valitsemaan? Tosin ihminen ei näe kuin yhden palasen ajasta, ja ajaton Jumala toimii ajattomuudesta käsin. Nää jutut voi selittää niin tai noin...miljoona selitystä...ja jokainen uskoo mitä haluaa.
Evoluution kannalta kumpi palvelee evoluutiota enemmän luottamus jonkun tietyn uskonnon kautta Jumalaan, vai luottamus että on yksi Jumala joka ilmenee monissa uskonnoissa?
Jos tässä rupee miettiin onko se ollut hyvä vai huono juttu kun on lähtenyt mielialalääkke rulettiin yli kaksikymmentä vuotta takaperin, niin en tiedä? Olen uskonut Lääkärin auktoriteetti asemaa. Jos en olisi hakeutunut mtt-palvelujen piiriin? Olisinko tässä? Vai enkö olisi? Pitäisi päästä katsomaan "ajattomasta perspektiivistä" itseään niin voisi sanoa jotain.
Maailmassa "harmaata alue" kasvaa koko ajan. Lääkebisnes, ajetaanko sähkö vai kaasuautoilla, ja kenellä on edellisiin varaa? Politiikka lähes kaikissa muodoissa on melkoista harmaan alueen hämmennystä.

Ai niin on pitänyt kysyä onko sulla 89:si avoimessa menossa mitään opintoja nyt, tai tulevaisuudessa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Eipä toisaalta sitä pysty mitenkään todistamaan että Jumala olisi olemassa, mutta ei sitten pysty hänen olemattomuuttaankaan todistamaan...

Moi,

Uusi täällä, en jaksa lukea kaikkea. Kamppaillut taas viikkoja itsariajatusten kanssa. En näe syytä elää, koen pelkkää kipua ja tuskaa. Lisäksi en keksi yhtään syytä elää, mitään tarkoitusta. Olen väsynyt taisteluun. Mulla ei ole ketään eikä mitään.

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Ihminen on hyvä ja paha, se valitsee noiden väliltä, sekä on usein "harmaalla alueella" eli ei välttämättä näe onko se toiminta tai toimimattomuus hyvää tai pahaa. Jumala loi ihmisen itsensä kaltaiseksi, ja syntiin lankeemuksen johdosta, ihminen on tuomittu valitsemaan. Jos Jumalakin joutuu valitsemaan? Tosin ihminen ei näe kuin yhden palasen ajasta, ja ajaton Jumala toimii ajattomuudesta käsin. Nää jutut voi selittää niin tai noin...miljoona selitystä...ja jokainen uskoo mitä haluaa.
Evoluution kannalta kumpi palvelee evoluutiota enemmän luottamus jonkun tietyn uskonnon kautta Jumalaan, vai luottamus että on yksi Jumala joka ilmenee monissa uskonnoissa?
Jos tässä rupee miettiin onko se ollut hyvä vai huono juttu kun on lähtenyt mielialalääkke rulettiin yli kaksikymmentä vuotta takaperin, niin en tiedä? Olen uskonut Lääkärin auktoriteetti asemaa. Jos en olisi hakeutunut mtt-palvelujen piiriin? Olisinko tässä? Vai enkö olisi? Pitäisi päästä katsomaan "ajattomasta perspektiivistä" itseään niin voisi sanoa jotain.
Maailmassa "harmaata alue" kasvaa koko ajan. Lääkebisnes, ajetaanko sähkö vai kaasuautoilla, ja kenellä on edellisiin varaa? Politiikka lähes kaikissa muodoissa on melkoista harmaan alueen hämmennystä.

Ai niin on pitänyt kysyä onko sulla 89:si avoimessa menossa mitään opintoja nyt, tai tulevaisuudessa.
<ul id="bbp-topic-revision-log-374594" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-374594-item-374595" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 6 tuntia, 17 minuuttia sitten. Syy: Lisäys

Kohta on taas filosofian pääsykokeet. Siihen panostan nyt.

En tiedä Jumalasta mitään. On jotenkin outoa, kun tuntuu siltä että Jumala ei tunnu vaikuttavan tämän maailman tapahtumiin mitenkään, mutta silti miljardit ihmiset tarvitset häntä. Miljardit ihmiset rukoilevat. Tuntuu siltä kuin Jumala kuuluisi ihmisyyteen. Että ihminen luonnostaan kääntyy Jumalan puoleen varsinkin vaikeissa tilanteissa. Tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä idea Jumalasta. Ihan kuin Jumala olisi läsnä maailmassa mutta ei kuitenkaan ole. Jotenkin paradoksaalista. Olen ainakin itse keikkunut aina uskonnon ja uskonnottomuuden välillä. Vaikeina hetkinä luottanut Jumalaan. Vaikken tiedä miksi? Kun toisaalta tuntuu koko ajan että Jumala ei kuitenkaan auta. Ihan kuin olisi kaksi maailmaa tämä maailma, johon Jumala ei puutu. Ja sitten Jumalan maailma, josta ihmisellä ei ole mitään varmaa tietoa.

En tiedä sitten onko evoluutio kehittänyt meidän aivoihin jonkin Jumala vaihteen? Vai onko Jumala oikeasti olemassa? Se on yksi tärkeimmistä kysymyksistä johon kuitenkaan kukaan ei saa tässä elämässä täydellistä vastausta. On vain elettävä ymmällään.

Itse ajattelen, että jos Jumala on olemassa niin hän komppaa jotenkin kaikkia uskontoja.

Niin, se on se ongelma kaikessa kun vasta jälkeenpäin voi miettiä että kannattiko johonkin juttuun lähteä mukaan. Itsellä sama homma, että mietin usein, miksi tein jonkin tietyn asian nuorempana. Virheitä pohtii päivästä toiseen. Mutta toisaalta, ei siitä ole mitään hyötyä. Mutta ihmisen mieli nyt on sellainen että se kelailee vanhoja juttuja. Mutta voihan sitä ajattella myös, että kaikki olisi voinut mennä paljon huonomminkin. Mutta sitä harvoin ihminen kelailee...

Maailma on mennyt jotenkin monimutkaiseksi. Pitääkö ostaa sähköauto vai ei? Siis, saastuttaako sähköautojen valmistus niin paljon luontoa, ettei sitä kannata ostaa? Pitäisi vähentää autoilua bensa-autolla, mutta sitten ihmiseltä lähtee tietty vapaus. Koko ajan edessä vain vaikeita valintoja. Jotenkin siinä valintojen viidakossa on kuitekin pärjättävä...

Lääkkeet samalla hyvä asia, mutta myös huono asia. Kaikella tässä maailmassa tuntuu olevan kirkas ja pimeä puoli. Lääkkebisneksellä, autobisneksellä jne.

Moi.

Minusta tuntuu vaaralliselta jopa pelottavalta ihmiset jotka sanovat mitä jumala haluaa ja tekee hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tai ihmiset jotka tietävät hyvinkin tarkkaan ketkä pääsee taivaaseen ja ketkä menevät helvettiin.

Useassa uskonnossa määriitetään Jumala mystisesti, jopa mystisyyden nimeäminen Jumalaksi on arveluttavaa.
Nyt pääsiäisenä olen miettinyt sitä kun Jeesus lyötiin ristille perjantaina, ja nyt sunnuntaina hän on ollut kuollut 2-päivää, ja sitten huomenna maanantaina hän nousi kuolleista. Mietin oliko hän kuollut nämä kaksipäivää, ja sitten hän Jumalana puhalsi itselleen hengen, ja alkoi elää? Vai ristillä kuoltuaan, henki irtosi hänestä ja henki meni minne? Taivaisiin minne aivaisiin? Taivaan sineen? Sitten henki palasi Jeesuksen ruumiiseen? Edellinen on minulle kovin mutkikas, yhtä mysteerinen kuin se "Jumala-käsite".

Autoista. Ei minulla ole yksinkertaisesti varaa ostaa sähkö tai kaasu-autoa. Mietityttää ylipäätään miten käytettyjä sähkö ja kaasu-autoja korjataa kun ne ikääntyy. Ja osta nyt sitten vanha-käytetty sähkö tai kaasu-auto...niiden korjaaminenkinnon varmaan ihan oma alansa.

Eipä sitä kukaan tiedä mitä Jumala tahtoo.

Im-ajatuksia pää taas täynnä. Tätä tää nyt sitten on taas.

Mun käsitykseni mukaan Jeesus oli täysin kuollut kaksi päivää. Ja sitten Jumala herätti hänet henkiin.

Ei minullakaan varaa sähköautoon. Ainakaan vielä.

Moi.

Im-ajatukset tulevat yhden teorian mukaan siitä kun ihmistä ahdistaa törkeesti eikä kukaan tunnu näkevän miten kovin paha on olla. Halu itsemurhaan tulisi siitä että haluisi vahingoittaa itseään niin lopullisesti että muut huomaisivat et "hänen oli todella paha olla".
Sitten edellinen "sekoittuu" ajatukseen et ainakin ahdistus/pahaolo loppuisi kertaheitolla...ja masennuksen lieveilmiöihin; arvottomuuden tunteeseen, elämän järjettömyyteen, ehkä myös tunteeseen että elämämä vie enkä minä vie elämää.
Edellisentapaisiin päätelmiin on päädytty vuosituhannen vaihteen terapian kehittelijät, en tiedä?
Perustelu miten ihminen päätyy tuohon on lapsuudessa että ei ole tullut kuulluksi, nähdyksi ja ymmäretyksi, ja tai siinä samalla lapsena ei ole saanut näyttää ahdistusta, pelkoa, hätäännystä, tai jos on näyttänyt vanhemmat eivät ole ottaneet vastaan edellisiä lapsen tunteita. Teoria on se tämäkin. Ai niin sekin vie tuohon tilaan jos lapsena on saanut kaiken, siis lelut, pelit, jne.

Sitten kun ymppää kaikkeen Jumalan, taivaan ja helvetin ollaan syvissä im.ajatuksissa.
Olisiko ihmisen elon kärsimys vähäisempää jos noita uskontoja ei olisi nostettu elämää suuremmille estraadeille? Kuinka vähän sitä oikeesti tietääkään elämästä ja kuolemasta. Zenbuddhalaiset sanoo että syntymä ja kuolema on vain ovia?
Luetko mitään kirjaa nyt? Vai pänttäätkö Filosofian pääsykokokeeseen?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Jalankulku voi poistaa im-ajatukset ja antaa intoa sekä auttaa pohtimaan elämää, kunhan on intoa tullut tarpeeksi. Tämmöistä ajattelin luettuani viimeisimmät viestinne Minäitse ja Karamazov. Olen katsellut Youtubesta videoita mm. erään jenkkinuorukaisen ja hänen isänsä kotiseutumatkailuvideoita joissa he ajelevat jonnekin ja sitten kävelevät paikoissa, kylissä, pikkukaupungeissa. Heidän iloisuutensa johtuu ainakin innokkuudesta, älystä, yleissivistyksestä, kotikasvatuksesta, ehkä jokin uskontokin taustalla. En ole kohdannut noissa jutuissa heidän taholtaan negatiivisuutta, kriittisyyttä, narsismia tai kiukkua vaan he ovat iloisia, ystävällisiä, tahdikkaita, vaatimattomia. Voihan olla että he hillitsevät huolella negatiiviset tunteensa. Mielestäni minulta puuttuu kaikki nuo positiiviset tunteet, eritoten innokkuus, joka laittaa kaiken liikkeelle, ilman intoa ei synny mitään. Mutta mistä into syntyy, miten se synnytetään? Ehkä vain menemällä ulos kävelylle oli sää mikä tahansa. Masennus ja im-ajatukset ovat kirousta muistuttava umpikuja, mielen vankila. Minä koen niin että siihen liittyy minulla häpeä minusta itsestäni, että häpeän olla olemassa, koen että minua rangaistaan ja tullaan rankaisemaan ihan pelkästään siitä että olen olemassa. Niinpä sitten jo vihaan itseäni ja haluan tuhota itseni tai piilottaa itseni. En edes jaksa soittaa pianoa. En jaksa mitään, en jaksa opiskella, en jaksa ajatella. Kaipaan päästä unten maille edes sitten painajaisiin joiden juonessa olen jopa aktiivisempi ihminen kuin tosiolevaisena valveilla.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa

Mietin välillä sitä, että olisiko sittenkin niin että esim. kristinusko olisi paras lääke elämän ongelmaan? Kun minuutista toiseen elämä tuntuu olevan ongelma. Jos lopulta vain luottaisi siihen, että Jumala on olemassa? Jos ei kyseenalaistaisi sitä asiaa. Luottaisi vaan. Mutta kun se on juuri se vaikein asia, että miten luottaa siihen, sillä usko on niin heikko. Heikko sen takia, kun maailmassa on niin paljon pahuutta.

Elämisen ongelmaan siten ei tunnu olevan mitään pysyvää ratkaisua? Joka tilanteeseen kai pitää kehittää aina erilainen ratkaisu. Joka päivä pitää aina kehittää jokin sellainen ratkaisumalli, joka auttaa jaksamaan. Koska ihmiselämä on vain eteenpäin menoa koko ajan...

Vai olisiko Buddhalaisuus ratkaisu? Mutta kun en jaksa oikein sitoutua mihinkään uskontoon. Ja jos sitä sitoutuisikin, niin olisiko oikein millään uskonnolla mitään sanottavaa loppujen lopuksi maailmasta? Siis mitään varmuutta mistään? Esim. matematiikassa numerot ja yhtälöt ilmaisevat totuuden jostain ilmiöstä, mutta miten on uskontojen laita? Pyhissä teksteissä viisauksia toki, mutta ei niissä taida olla mitään lopullista totuutta...

Olen lukenut Kierkegaardin Kuolemansairaus -kirjaa. Ja sitten Jordan Petersonin 12 uutta elämänohjetta -kirjaa. Kierkegaardilla, kyllä erikoinen kirjoitus tyyli. Vähän sellainen jaaritteleva. Pänttään myös filosofiaa aika paljon.

Syvissä vesissä sitä todellakin sukeltelee välillä.

En osaa sanoa osuuko mikään noista teorioista minuun, mitä HerKaramazov tossa kuvasit. Im-ajatuksia vain on. Tuntuu ettei niille mitään syytä ole. Ne vain on...

Eieiei kuulostaa vakavalta masennukselta. Onko sulla mitään mielialalääkitystä? Vaikka itse epäilen kyllä välillä että toimiiko ne lääkkeet, niin ehkä ne voi joillain toimia... Ei kannata upota liikaa. Vaikka elämä onkin ongelma...

Moi.

Toi mitä kirjoitin on järjellisellä tasolla olevaa melko pinta  kirjoittelua. Siitä puuttuu syvyys.

Syvyys on tätä; "Masennus ja im-ajatukset ovat kirousta muistuttava umpikuja, mielen vankila. Minä koen niin että siihen liittyy minulla häpeä minusta itsestäni, että häpeän olla olemassa, koen että minua rangaistaan ja tullaan rankaisemaan ihan pelkästään siitä että olen olemassa. Niinpä sitten jo vihaan itseäni ja haluan tuhota itseni tai piilottaa itseni. En edes jaksa soittaa pianoa. En jaksa mitään, en jaksa opiskella, en jaksa ajatella. Kaipaan päästä unten maille edes sitten painajaisiin joiden juonessa olen jopa aktiivisempi ihminen kuin tosiolevaisena valveilla."

Im. ajatuksissa on pinta, syvyys, ja vieläpä pohjalieju. Pohjaliejussa velloontuu liskoaivot, syvät primitiiviset tunteet, ihmisenä olememinen. Jokaisella on varmaan omat vivahteet peloissa, lamaanuksessa, ylipäätään siinä että im.ajatukset ovat pohjakosketuksia ihmisyydessä.

Kai sitten melkein kaikille ihmisille on tullut jossain vaiheessa elämää im-ajatuksia... Se vaan sitten, että kun ne jää päälle, niin ne voi rajoittaa elämää. Jos pitäisi kiteyttää elämäni tällä hetkellä niin se on: syömistä ja im-ajatuksien kanssa kamppailua... No, on se paljon muutakin, mutta noita asioita nyt ainakin...

Minua säväytti joskus, kun katsoin erästä luentoa Youtubesta, ja siinä luennoitsija kertoi eräästä kirjailijasta, joka oli todennut että im on liian positiivinen teko. Että on parempi elää ja olla pessimisti. Jotenkin erikoinen ajatus, mutta voi siinä olla perääkin...

Sehän on se iän ikuinen asia ihmiselämässä mistä Shakespearekin kirjoitti: Ollako vai eikö olla? Jordan Petersonin mukaan, täytyy mieltää elämä niin että juuri se oleminen, on itsessään hyvä asia. Koska eikö se ole juuri se ratkaiseva asia ihmiselle? Että mitä mieltä hän on olemisesta?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Moi.

Kundera kirjoitti elämän sietämättömästä keveydestä. Onko keveyskin sietämätöntä? Siinäpä vasta pulma.