Mutta tuntuu että jotkin asiat ovat sellaisia, ettei niistä kannata puhua. Olen vähän miettinyt, että mihin tuollainen perinteinen psykoterapia oikein pyrkii? Siis yksilöterapia?

Voin puhua terapeutin kanssa ahdistavista asioista, mutta mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on? Mietin että ainut hyöty on se että resilienssi kasvaa ehkä. Toisaalta resilienssiä kyllä tarvitsee elämässä hirveästi. Koska vähän niin kuin Jordan Petersonkin sanoi Paratiisissakin on aina käärme. Tosin Jordan Peterson on kyllä puhunut kaikenlaista roskaakin...

Niin, varmaan jokainen on itselleen jonkinlainen terapeutti. Ainakin sillä tavalla, että mielessään ihminen voi vuosien ajan vain jauhaa ja jauhaa traumaattisia asioita. Mutta välttämättä mitään ratkaisua ongelmille ei ole. On vain elettävä eteenpäin vaikka lopullista ratkaisua ei olisikaan.

Ne mega-ahdistukset on varmasti hirveitä. Itsellä enemmän tuollaista pientä ahdistusta päivittäin. Se riippuu aina siitä mitä mieleen ns. tankkaa...

Moi.

Se terapeutti on tavallaan "mielenpeili" josta peilaa omia ajatuksia, mutta siinä on melko tärkeetä että on luottamus.

Siihen dialogiseen peilaukseen terapia perustuu pitkälti. Yksin ei voi olla itselleen peili, vaikka jäsentääkin ajatuksiaan päässään...jotenkin noin se menee.

Kaiken lisäksi se terapia suhde etenee hitaasti. Sitten tullaan siihen mitä "koulukuntaa" terapeutti edustaa, ja miten terapeutti itse on käynyt terapiansa. Tiesit varmaan että jokainen terapeutti on itse joutunut käymään terapian.

Tunnen yhden terapeutin....en o hänen potilas. Kun ihmisiä valitaan terapeuteiksi, niin heillä kuuluu olla "omaa problematiikkaa" jonkin verran jotta he voivat kouluttautua terapeuteiksi...aika jännä juttu.

Nykyään terapeuttien "kenttä" on niin kirjava etten osaa edes nimetä kaikkien koulukuntien edustajia.

Siitä resilenssistä ja itseensä tutustumisesta on kai kyse. Periaatteessa terapeuttikin oppii jotain itsestään terapian aikana jos se on vuorovaikutteinen...ainoo et potilas maksaa (ja Kela)...terapeutit ovat maksaneet oman terapiansa, ja aika kalliin koulutuksen.

Edellinen mitä höpötin ei o varmaan mitään tieteellistä totuutta, mutta jotain sinne päin, luulen?

Ehkä siitä terapiasta olisi enemmän hyötyä, jos olisi vähän pätevämpi terapeutti... En tiedä onko mulla oikein luottamusta tähän nykyiseen terapeuttiin. Enkä oikein jaksa sitä että hän kääntää aina dialogin niihin ahdistaviin juttuihin. Vaikka kaippa terapia on juuri niitä ahdistavia juttuja varten... Mutta olen Wittgensteinin linjoilla että: "Asioista joista ei voi puhua, on vaiettava."

Olin joskus ryhmäterapiassa ja ei siitäkään oikein hyötyä ollut. Kun se oli välillä vain sellaista riitelyä. Mietin että olen vuosien varrella käynyt vaikka minkälaisissa terapian kaltaisissa ns. hoidoissa, mutta mun mielestä ne on aika usein vain ollut rahastusta. Siis silloin aika nuorena kävin sellaisessakin terapiamuodossa, että me vaan käveltiin kadulla ja "terapeutti" sanoi aina että mihin siinä kävellessä pitää kiinnittää huomiota. Ja kyseinen terapiamuoto maksoi hirveästi. 😀

Jos totta puhutaan niin, mulla oli nuorempana pahempia ongelmia mitä nyt. Tai että ainahan elämässä jotain ongelmia on mutta silloin joskus reilu parikymppisenä oli kyllä todella pahoja ongelmia. Mutta niin se tuntuu useiden kohdalla menevän...

Ehkä se olisi parasta terapiaa, että menisi keskelle metsää ja hengittäisi syvään...

Moi.

Ludwig ei ollut terapia miehiä, luulen🤫

kävely-meditaatiossa kiinnitetään huomiota hengitykseen, montako askelta sisään hengityksen aikana ja montako uloshengityksen aikana.
Mihin juttuihin piti kiinnittää huomiota siinä kalliissa terapiassa?

Hyvä juttu että ne pahimmat jutut on jo eletty...tai ei sitä koskaan tiedä vaikka mitä onnettomuuksia, tai sairauksia elämä tuo. Mutta ei maalata piruja seinille.

Mä olen myös metsän ja hengityksen kannalla.

Välillä piti kiinnittää huomio jalkojen pohjiin yms.

Mulle parasta terapiaa kyllä on ollut pallopelit.

Niin, eipä sitä koskaan tiedä, että mitä elämä tuo. Täytyy vain muistaa nautiskella välillä. Esim. itse saan eniten nautintoa ruoasta. Pitää vaan varoa, ettei mene ihan mässäilyksi.

Se on jännä kyllä kuinka pienet asiat tuo nautintoa ja kuinka tärkeitä pienet asiat ovat. Ennen sitä luuli että vain suurilla asioilla on merkitystä...

Moi.

Tie miehen sydämmeen kulkee vatsan kautta...

Ludwig muuten tarkoitti alkupään filosofiassaan että asioita joita ei voi todentaa esim. mittaamalla, punnitsemalla, laskemalla ei kannata keskustella.

Mutta sitten hän käänsi takin ja oli sitä mieltä että oikeastaan kaikesta muusta kannattaa keskustella kuin siitä kylmän tieteen tekemisestä.

Jokainen saa muuttaa mielensä.

Sammalella on mukava kävellä paljain jaloin, ja lämpoisellä hiekalla.

Käsitin sen sillä tavalla että hän oli ensin sitä mieltä ettei ns. metafyysisistä asioista kannata puhua. Käytin tietenkin tuossa vähän väärässä kontekstissa aiemmin.

Olen huomannut että koti on pyhä paikka, tässä viime aikoina.

Olen miettinyt sitä että ratkaiseekohan tiede kaikki maailman mysteerit jossain vaiheessa? Sehän voi olla joskus hamassa tulevaisuudessa ihan mahdollista? Hirveästi tiedetään jo nyt maailmankaikkeudesta. Alkuräjähdyksen ensi sekunneistakin tiedetään jo todella paljon. Sitten on olemassa kaikki multiversumi teoriat ja muut. Luulen että jos ihmiskunta onnistuu selviämään hengissä vielä noin 200 vuotta, niin sitten ehkä melkein kaikki mysteerit on selvitetty... Se vaan saattaa olla fakta, että tältä pallolta on joskus sitten muutettava pois... Ehkä jonkun madonreiän kautta tulevaisuudessa päästään jollekin toiselle elinkelpoiselle planeetalle...

Aivan ällistyttäviä tiede juttuja kyllä löytyy netistä.

Moi

Wittgenstein vaikutti alussa Loogisen empirismin syntyyn, jossa kaiken tulee perustua kokemukseen ja havaintoihin.

Empirismissä kokemusajattelu perustuu kokemuksiin aistihavaintoihin. Tampereen avoimessa luennoitsija puhui Positivismistä tietoteoreettisena näkemyksenä.

Muistan luennot koska luennoitsia kannatti positivismiä, ja kaikki metafyysiset haihattelut on roskaa. Ludwigin loppupään filosofiasta hän ei juurikaan kertonut.

Mä sanoittelin joskus piisin jossa oli kohta "On koti meille pyhä paikka - lääke nimeltään taika, joka tekee meistä pakanoista autuaita". Yhdeksäntoista vuotta takaperin.

Positivistiseen tieteenkäsitykseen kuuluu, että tiede selvittää lopulta kaiken...jos muistan oikein? Mulle se on jokseenkin sama mitä 200-vuoden päästä tiedetään. Toivoisin että maailma pysyy kasassa ainakin pari vuotta, niin ettei ydinaseet soi. Tiede saa pistää parastaan maapallon lämpenemisen kanssa, ja jos näitä kulkutauteja ilmaantuu lisää.

Ja rauhan neuvottelioita tarvitaan yhtä paljon kuin tiedemiehiä.

Niin, toisaalta turha on katsoa liian pitkälle tulevaisuuteen. Kun tällä hetkellä maailmassa niin moni asia on vinksallaan. Sen takia suosittelinkin että pitää olla tässä tilanteessa vähän ehkä hedonisti, että pitää pyrkiä nauttimaan vaikka sitten syömisestä.

Wittgenstein kirjoitti nuorena Tractatuksen jonka jälkeen hän sanoi että on ratkaissut kaikki filosofiset ongelmat. Mutta sitten jonkin ajan päästä muutti mieltään.

Tuntuu siltä että filosofitkin jakautuu karkeasti kahteen ryhmään: toiset puhuvat melkein vain metafysiikasta ja toiset eivät puhu siitä ollenkaan.

Jonkun artikkelin luin joskus jossa puhuttiin että tiede syrjäyttäisi filosofian. Mutta tietenkin ne sulautuu toisiinsa tietyllä tavalla...

Heidegger sanoi aikanaan mystisesti että " Vain Jumala voi meidät pelastaa." Mutta ehkä se on nykyään että vain tiede voi meidät pelastaa.

Ylen uutisissa sanottiin, että ihmiskunnan täytyy ehkä kohta ruveta muokkaamaan ilmastoa esim. siten että rikkiä suihkutettaisiin ilmakehään, että maapallo viilenisi. Mutta siinä on hirveät riskit. Joten tutkijat ei oikein suosittele sitä.

Merkillisiä aikoja nyt eletään. Kuka olisi uskonut esim. vuonna 2018 että 2020-luku alkaa tällä tavalla..?

Moi.

Tää ei nyt liity tieteeseen tai tulevaisuuteen, mutta syömiseen kylläkin.

Muistatko unia mitä näet öisin? En tarkoita kaikkia mutta joitakin?

Viimeyönä näin unta että olin ensimmäisen vaimoni kanssa ensimmäisessä (pidempiaikaisen) työpaikaikkani juhlissa (en tuntenut ensimmäistä vaimoani tuolloin, en edes tiennyt hänen olemassa olosta...vasta vuosia myöhemmin) unessa juhlissa meitä koko joukkoa pyydettiin aina siirtymään huoneista toisiin huoneisiin...huoneissa oli ruokaa tarjolla. Aina kun pääsin huoneesen olivat edelliset ihmiset syöneet kaikki ruuat, tai ruuan tarjoilu oli lopetettu. Heräsin tähän yöllä ja olin vihainen...nukahdin uudestaan ja heräsin aamulla vihaisena. Ulkoilutin koiran ja kun tulin sisälle tajusin että minulla on kauhea nälkä. Tein kaurapuuroa ja söin.

Mitä toi uni kertoo muuta kuin että minulla oli fyysisesti nälkä. Mitä ruoka edustaa symbolisesti unessa? Ilmeisesti jotain petustarvetta, koska ruoka on ihmiselle petustavan laatuista.

Tarvii tutkia unien symboleita...

Sanoit joskus että syöminen liittyy hedonismiin, etkä jos se on mässäilyä, mutta perustavanlaatuisesti ruoka on välttämätöntä ihmiselle, ja kyllä jokaisesta suupalasta voi nauttia...olisi varmaan hyvä että osaisi?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Vähän olen ihmetellyt sitä että minkä takia maailmankaikkeuden lait ovat juuri sellaiset kuin ne ovat? Siis fysiikan lait. Jos ihminen ymmärtäisi sen ja muutaman muun asian, niin ehkä meillä ei olisi sitten enää uskontoja.

Tuosta empirismistä sen verran: että kun tarkkailee maailmaa, niin tuntuu siltä että maailmankaikkeus on tavallaan monimutkainen kone. Toki ei siitä voi olla varma.

Tieteen uudet saavutukset voi joskus masentaa aika tavalla. Esim. se varmaan aikanaan kyllä masensi ihmisiä, kun saatiin selville, että maapallo ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Mietin että mitä jos me elettäisiin vieläkin kristinuskon hallitsemassa Euroopassa. Olisiko asiat paremmin? Jos kaikki ihmiset vain ajattelisivat, että elämässä on toimittava moraalisesti oikein jotta pääsee taivaaseen? Sehän olisi ideaali tilanne? Tieto varmaan sitten lisää tuskaa.

Kaikkein oudoin asia mun mielestä tässä elämässä on, että luonnonlakien myötä ihminen on pulpahtanut maailmaan ja tässä maailmassa me ollaan kuin turisteja... No, kuitenkin, kun sitä kerran on syntynyt niin ehkä sitä voi jotain tehdäkin tällä elämällä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Tää ei nyt liity tieteeseen tai tulevaisuuteen, mutta syömiseen kylläkin.

Muistatko unia mitä näet öisin? En tarkoita kaikkia mutta joitakin?

Viimeyönä näin unta että olin ensimmäisen vaimoni kanssa ensimmäisessä (pidempiaikaisen) työpaikaikkani juhlissa (en tuntenut ensimmäistä vaimoani tuolloin, en edes tiennyt hänen olemassa olosta...vasta vuosia myöhemmin) unessa juhlissa meitä koko joukkoa pyydettiin aina siirtymään huoneista toisiin huoneisiin...huoneissa oli ruokaa tarjolla. Aina kun pääsin huoneesen olivat edelliset ihmiset syöneet kaikki ruuat, tai ruuan tarjoilu oli lopetettu. Heräsin tähän yöllä ja olin vihainen...nukahdin uudestaan ja heräsin aamulla vihaisena. Ulkoilutin koiran ja kun tulin sisälle tajusin että minulla on kauhea nälkä. Tein kaurapuuroa ja söin.

Mitä toi uni kertoo muuta kuin että minulla oli fyysisesti nälkä. Mitä ruoka edustaa symbolisesti unessa? Ilmeisesti jotain petustarvetta, koska ruoka on ihmiselle petustavan laatuista.

Tarvii tutkia unien symboleita...

Sanoit joskus että syöminen liittyy hedonismiin, etkä jos se on mässäilyä, mutta perustavanlaatuisesti ruoka on välttämätöntä ihmiselle, ja kyllä jokaisesta suupalasta voi nauttia...olisi varmaan hyvä että osaisi?
<ul id="bbp-topic-revision-log-374431" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-374431-item-374434" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 5 tuntia, 59 minuuttia sitten. Syy: Korjaus

Niin, ihminen on eläin jonka täytyy syödä. Niin, mässäily on sitten sitä, että syöminen menee överiksi.

Minä en jaksa uskoa, että unet tarkoittaisivat mitään... Muistan uneni aika hyvin.

Moi.

Kerroin lapsilleni kamppailevan itsemurhan kanssa päivittäin. Kerroin että en saa apua mtt:tä koska siellä ei ole minulle psykiatria. Viimeinen psykiatrini jäi äitiyslomalle viime syksynä.
Omalääkärini on ihan okei mutta ei voi kirjoittaa lausuntoa terapiaa varten. Mä en pärjää ilman terapiaa.
En tiedä miksi meidät mieltä sairastavat on ajettu todella ahtaalle? Natsit ei kunnioittaneet mielensairauksista kärsiviä, eikä kehitysvammaisia.
Onko meidän yhteiskunta natsi-arvoillle rakentunut?

Saataa kuulostaa kyyniseltä, mutta käytäntö on näyttänyt että vain tuottavat ihmiset "saavat hengittää ilmaa" suomesssa.

Maassa jossa elää "maailman onnellisin kansa"🥲

Onko sulla ollut muuten im-ajatuksia HerKaramazov tällä viikolla paljon? Mulla on ollut kyllä viime aikoina. Ainakin aina kävelylenkillä. En oikein tiedä miten niistä pääsee eroon? Mieli nyt vaan sitten tuottaa niitä jostain syystä...

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Kerroin lapsilleni kamppailevan itsemurhan kanssa päivittäin. Kerroin että en saa apua mtt:tä koska siellä ei ole minulle psykiatria. Viimeinen psykiatrini jäi äitiyslomalle viime syksynä.
Omalääkärini on ihan okei mutta ei voi kirjoittaa lausuntoa terapiaa varten. Mä en pärjää ilman terapiaa.
En tiedä miksi meidät mieltä sairastavat on ajettu todella ahtaalle? Natsit ei kunnioittaneet mielensairauksista kärsiviä, eikä kehitysvammaisia.
Onko meidän yhteiskunta natsi-arvoillle rakentunut?

Saataa kuulostaa kyyniseltä, mutta käytäntö on näyttänyt että vain tuottavat ihmiset "saavat hengittää ilmaa" suomesssa.

Maassa jossa elää "maailman onnellisin kansa"🥲

 

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että välillä mielenterveys kuntoutujia syrjitään tässä yhteiskunnassa. Minulla myös tuollaista samanlaista kamppailua kyllä.

Tyyliin mielenterveys ongelmat voivat olla yhtä haitallisia kuin esim. syöpä. Tai että nykyään kasvaimetkin pystytään aika hyvin poistamaan, mutta miten on esim. masennuksen laita? Auttaako masennuslääkkeet oikeasti? Ja niistä voi tulla vaikka minkälaisia haittavaikutuksia.

Joskus tuntuu siltä että osa psykiatreista haluaa vain tarjota lisää lääkkeitä, vaikka se ei usein ole paras ratkaisu. Jotkut kuntoutujat voivat olla ihan lääkehorroksessa sitten koko ajan ja silloin ei ainakaan elämästä tahdo tulla oikein mitään.

Keskustelu apu on kyllä useimmiten paras apu. Mutta kun niin monet sitten ajautuvat yksinäisyyteen nyky-yhteiskunnassa ja jos on koko ajan yksin, niin ongelmat vain pahenee. Eläminen on kyllä muutenkin jo vaikeaa ja sitten vielä kun sairastuu niin se on tuplasti vaikeampaa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe