Moi.

Ei mulle välity nihilistinen fiilis susta 89:si. Vaikkei osaakkaan sanoa oikein mitään lopullista varmaa maailmasta, niin ei se ole minusta vielä nihilismiä.

Jos ajatellaan ihmistä itseä, niin meidän tajunta koostuu tietoisesta ja tiedostamattomasta. Ihminen on itselleenkin aina lopulta arvoitus. Meidän unet osaksi tietoisesta, mutta paljon tiedostamattomasta tajunnasta, ja sekoittuu nykyhetken tilanteisiin.

Meidän pitäs päästä sinne alitajuntaan "siivoamaan"...mutta se osasto näyttää sulkevan ovensa huolellisesti. En oikein tiedä onko alitajunta suurelta osin myös "liskoaivojen" valtakuntaa, varmaan, tai sitten ei?
Siinäpä olisi kysymys miksi evoluutio on kehittänyt alitajunnan?
Ja samaan syssyyn miksi aivojen kapasiteetista on vain 5%:tia käytössä?
Tiede vastaa että se 95%tia tarvii olla ns. "tyhjäkäynnillä", jotta aivot ei "polta" itseään, siis ylikuumenen, tai tässä tapauksessa kemia, ja sähköimpulssit ei sakkaa.
Edellinen on vielä jotenkin hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä...mutta että tarvii olla kaksi aivolohkoa, ja niiden välissä aivokurkiainen siirtelemässä tietoa lohkolta toiselle. Tietyissä osissa aivoja on liikkeiden säätely, jossain loogisuus, jossain ongelmanratkaisu kyky, jne.
Ja kaikki edellinen että pystytään lisääntymään ja muuntamaan ruokaa toiseen olomuotoon, on se kumma juttu?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Oikeastaan tarkoitin, että ajatukset voivat muuttua kyynisiksi, ei välttämättä nihilistisiksi. Tai ajatukset voivat muuttua sellaisiksi: "hällä väliä" tyyppisiksi. Mutta toisaalta ajatuksia tulee ja menee. Niinhän sitä sanotaan että kaikki virtaa.

Jostain luin joskus, että tietoinen puoli pystyy vain ajattelemaan. Että tietoinen puoli luo ajatukset ja alitajunta sitten voi reagoida ajatuksiin.

Niin, mikä virka on unilla tai unelmoinnilla? Eikä tunnu olevan tavallaan sillekään mitään syytä, että miksi ihmisellä on näin monimutkaiset aivot, jos kerran vain hengissä selviäminen ja lisääntyminen on ne evoluution kehittämät päätavoitteet? Ja just toi että kuinka monimutkaista kaikki sitten vielä olisikaan jos aivojen koko kapasiteetti olisi ihmisillä käytössä? Se on jännä, että mihin ihminen tarvitsee jatkuvaa kelailua? Varmaan sitten siihen, että hän selviää hengissä erinäisissä tilanteissa..?

Se on kai niin että toinen aivolohko käsittelee abstrakteja asioita ja toinen enemmän sitten esim. puhetta ja kirjoitusta.

Voisi sanoa että ihmisen täytyy vain nukkua, syödä, juoda, peseytyä, käydä vessassa, liikkua ja välillä nähdä muita ihmisiä. Ja jos näitä vain tarvitsee tehdä, niin miksi ihmeessä tällaiset monimutkaiset aivot?

Moi.

Toisessa aivo-lohkossa matemaatis-looginen, ja toisessa taide-apstraktit asiat. Molempia tarvitaan.

Nihilismi olisi aika lähellä Hindulaista tyhjyyden käsitettä, jos siinä ei olisi tuota kyynistä painotusta.
Mihin ihminen tarvii sellaisia tunteita kuin katkeruus, kyynisyys, vahingon ilo, kateellisuus, heikomman nöyryyttäminen? Mun mielestä edelliset ei palvele edes evoluutiota. Silti noi tunteen on olemassa, jopa itse tunnistan noita välillä. Miksi ihmiselle on kehittynyt noita tunteita?
Unelmista on saanut alkunsa moni keksintö. Unet taas "puhdistaa/jäsentää" tietoisuutta muistan lukeneeni.
Jung oli sitä mieltä että unet kommunikoi symbolien kautta, siis että unissa on ihmisillä kollektiivinen tarinan kerronta. Symboleista muodostoo arkkityyppejä, eli joku tietty symboli saattaa unissa merkitä useammalle ihmiselle samaa asiaa...???
Joka tapauksessa unet on moniselitteisiä, ja yritän olla hiljaaa jos joku tulkitsee unia. Periaatteessa unen näkiän tulkinta tai itseasiassa fiilis on tärkein juttu. Vaikka tulkinta omasta unesta olisi vääräkin, niin se on silti tulkinta, jopa "vääränäkin" arvokas, varsinkin jos itse ymmärtää sen unen toisin vaikka hyvin pitkänkin ajan kuluttua.

Onkohan filosovian harjoittajat ottaneet kantaa unien merkityksiin?

Moi.

Oletko ikinään miettinyt mitä on paikka ja tila jossa ei ole aika käsitettä?
ihminen ei voisi olla sellaisessa paikassa tällaisessa ruumiissa kuin olemme nyt, koska siinä ajattomassa paikassa kehossa ei tapahtuisi muutoksia jotka ovat aikaan kytkeytyneitä.
Ajatomassa paikassa ihminen on vain oma mielensä, kuten unessa, hän voi valita mielikuvituksestaan keholleen ajallisen muodon kuten unessa.
Meitä ympäröivässä aika-avaruudessa tila ei kai ole mahdollista, mutta meidän mielessämme on, unessa, tajuttomuudessa, ja kuoleman jälkeisissä tuntemuksissa (ne jotka ovat palanneet takaisin kertomaan)

Miksi ihmisellä on mielessä ajaton kerrostuma joka aktivoituu unessa, jne. Mitä se palvelee? Jotkut kertovat sen muistuttavan meitä siitä että meissä on jotain kuolematonta?
Metafyysisnen maanantai.🤔

Minä olen vähän skeptinen sen suhteen, että voiko unissa olla jokin viesti ihmiselle. Mun mielestä kyllä unet on vain mielen tapa juuri puhdistaa aivoja. Enpä tietenkään sata varma voi olla asiasta, mutta oletan näin... Tai ehkä unet on alitajunnan tapa miettiä?

Joo, Jung otti kantaa, ehkä myös Freud. Nykyään Jordan Peterson.

Ihmisellä on tunteita laidasta laitaan. Kai niillä kaikilla jokin tehtävä on, mutta pitää kuitenkin varoa että mikään tunne ei mene överiksi...

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Oletko ikinään miettinyt mitä on paikka ja tila jossa ei ole aika käsitettä?
ihminen ei voisi olla sellaisessa paikassa tällaisessa ruumiissa kuin olemme nyt, koska siinä ajattomassa paikassa kehossa ei tapahtuisi muutoksia jotka ovat aikaan kytkeytyneitä.
Ajatomassa paikassa ihminen on vain oma mielensä, kuten unessa, hän voi valita mielikuvituksestaan keholleen ajallisen muodon kuten unessa.
Meitä ympäröivässä aika-avaruudessa tila ei kai ole mahdollista, mutta meidän mielessämme on, unessa, tajuttomuudessa, ja kuoleman jälkeisissä tuntemuksissa (ne jotka ovat palanneet takaisin kertomaan)

Miksi ihmisellä on mielessä ajaton kerrostuma joka aktivoituu unessa, jne. Mitä se palvelee? Jotkut kertovat sen muistuttavan meitä siitä että meissä on jotain kuolematonta?
Metafyysisnen maanantai.🤔

Descarteshan aikanaan totesi että ihmisellä on sielu ja ruumis. Dualismi. Ehkä nykyään mieli ja ruumis. Jos tuo sielu tai mieli onkin jokin jumalallinen asia ja ruumis on sitten maallinen juttu? Ja unessa mieli puhuu noista mystisistä asioista? Toki nykytiede on melkein jo tuhonnut uskon mihinkään mystiseen. Jotenkin tuntuu siltä, että tiede vie maailmaa determinismiin. Sitten ei ainakaan ole millekään metafyysiselle tilaa.

Itse olen kyllä miettinyt että minkä takia ihmiset kokevat uskonnollisia elämyksiä? Näkevät unia esim. tuonpuoleisesta? Kokevat ns. Jumalan läsnäolon? Jos kerran mikään noista asioista ei ole totta. Ainakaan tieteen näkökulmasta. Miksi ihmeessä ihmiselle olisi kehittynyt uskonnollinen puoli, jos kerran sillä ei mitään tekisi? Tai se olisi pelkkää harhaa?

Niin, sellaista tilaahan ei pysty oikein käsittämään missä ei ole aikaa. Esim. että mitä oli ennen alkuräjähdystä? Silloinhan ei ollut aikaa olemassa. Pistää pään pyörälle. Meinaan jos aikaa ei ole, niin silloinhan ei voi tapahtua mitään?

Kierkegaardin mukaan ihminen on synteesi. Ajallinen ja ajaton olento. Olen vähän samoilla linjoilla. Vaikka kyllä nykyaikana siltä näyttää kuitenkin että ihminen on vain hetken kestävä ilmiö. Biologinen ilmiö. Mutta en ole sentään vielä toivoa kokonaan heittänyt senkään suhteen että jotain ajatonta ihmisessä voisi olla...

Moi.

<b>Robert M. Pirsigin</b> sanoihin: ”Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monet ihmiset kärsivät harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi.”

Pirsig on kirjoittanut kirjan; Zen ja moottoripyöränkunnossapito käsikirja. Kirja joka inspiroi nimeämään erään bändin Zen cafeeksi.

Milloin unkonto on "harhaa" on taas määrittelemätön juttu. Mä en ole uskontoja vastaa kunhan uskonnot ovat ihmisiä varten eikä ihmiset uskontoja varten.

Kierkekaard oli intohimoinen kristinuskon rakastaja - kristin usko oli hänen innoittajansa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Niin, mikä sitten on harhaa... Jotkut väittää että koko elämä on harhaa. Mietin että missä tämä todellisuus oikeasti muodostuu? Aivoissako? Vai jossain muualla? Joittenkin uskontojen mukaan koko todellisuus on illuusio. Enpä tiedä... Kyllä maailma tuntuu olevan totta, sillä jos esim. kolautan polveni pöydänjalkaan niin tunnen kipua. Joten todellisuus tuntuu koostuvan materiasta. Mutta se on sitten toinen kysymys, että mistä mieli koostuu? Että miten ihminen ja eläimet pystyvät tuntemaan mitään, jos kaikki on kerran materiaa?

Aika usein uskonnot ajautuu siihen, että joku ns. valaistunut ottaa vallan ja alkaa sanelemaan ihmisille miten maailmassa tulee elää.

NIin, ne Kierkegaardin jotkut jutut vähän kyseenalaisia. Kuten uskon loikka yms. Mutta tietenkin silloin 1800-luvulla ei vielä tiedetty asioista yhtä paljon kuin nyt.

Moi.

Sen "uskon-hypyn" joutuu tekemään muissakin asioissa kuin uskontoon liittyvissä. Aina kun ihminen muuttaa radikaalisti ajatteluaan, joutuu hyppäämään tutusta turvallisesta tiedosta uuteen tietoon. Hypyn aikana saa vähän turvaa vanhasta, mutta jos siihen jää roikkumaan uuden yhdistäminen vanhaan ei onnistu.

Ehkä kuitekin uskossa hyppy on vaativin koska täytyy hypätä ns. uskon varaan joka ei kanna ihan heti, luulisin?

Luin että Jordan Petterson kävi vieroituksessa Venäjällä 2016. Hänet vieroitettiin Rivatril lääkkeestä kooman avulla. No mulla on vierotus menossa samasta lääkkeestä, mutta ei mtt:ssä koomaan vaivuttamista tarjottu😬
Vierotuksessakin on kyse hypystä. Lääkkeestä pois josta olet saanut turvaa - lääkkeettömyyteen joka pitäisi kantaa?

Nuo hypyt on kyllä usein raskaita. Tuntuu että joudun aina tekemään silloin hypyn kun menen terapeutille. Terapeuttini puhuu aina hirveän raskaista asioita. Mieli tavallaan valahtaa johonkin mustaan aukkoon ja sitten mun pitää taas hypätä pois synkkyydestä.

Tuntuu että Jordan Peterson ylitti burn outin rajan ja sitten tarvitsi lääkkeitä ja sen jälkeen asiat lähti käsistä.

Moi.

Eikö sun pitäs puhua terapiassa eikä terapeutin...vai ohjaako terapeutti keskustelun sinne kipeisiin asioihin?

Petterson arvostelee "postmodernista uusmarxilaisuutta". Mun pitää aina pilkkoa monimutkaiset käsitteen paloihin... Pettersonin kritiikki on kohdistettu länsimaisiin yliopistoiden arvoihin. (Edellinen pohjaa wikipediaan) Sitten kun edelliseen liitetään Jungin ja Ayn Randin teesejä alan oleen ihan pihalla.

Yksi Kaveri kehu mulle Joe Dispenzan kirjaa "Luo itsesi uudestaan" siinä yhdistellään solubiologiaa ja kvanttifysiikkaa...taidan kuitenkin nyt hengitellä rauhassa muutaman viikon ennen kuin sekotan pääni uuteen älylliseen hyppyyn.

Kyllä se aina ohjaa.

Petersonilla on jokin fiksaatio postmodernismia vastaan. Toki postmodernismi luo vähän ikävän kuvan maailmasta. Että kaikki asiat muka ovat yhtä arvokkaita... Enpä tiedä.

Jung varmaan oli nero, mutta kyllä hän kehitteli joitain aika kyseenalaisiakin juttuja. Tosin Heidegger aikanaan sanoi että ihminen jolla on suuria ajatuksia, tekee myös usein suuria virheitä.

Olen katsonut ohjelmia kvanttifysiikasta. Se on kyllä aika sekavaa. Eipä sitä varmaan kukaan täysin ymmärrä. Yhdessä ohjelmassa sanottiin että jokin kvantti ilmiö on voinut synnyttää koko maailmankaikkeuden. Olikohan se jokin kvanttiaalto tai vastaava. Erikoisia asioita nuo...

Moi.

Ihmiset joille on annettu "valta" muuttaa suurten ihmismerien tekee valintoja, ja ei kaikki osu oikeaan. Ihmisellä on oikeus erehtyä, jos Jung erehtyi jossain, niin Heidegger vaikka natsi jutuissa.

Joskun mietin tekeekö ihminen sen vallinnan tuleeko hänestä Hitler vai Ganhi...onko juttu sisäänkirjoitettu alitajuntaan. Toisaalta ne olot mistä Aatu ponkaisi lapsuudesta aikuisuuteen on jotenkin johdonmukaista mitä siinä kävi. Voi olla että Heideggerin natsi sympatia on hänen menneisyydestä. Jos luonnossa pätee kausaaliteetti, niin kai meissä ihmisissäkin hyvin pitkälti? Missä on sitten se paljon puhuttu "vapaa tahto", tai vapaa valinta johon ihmiset on tuomittu?
Kvanttifysiikka on sekavaa...se on todennäköistä...mutta ei eksaktia mitattavaa kuten painovoima. Ja me koostutaan niista kvarkeista...yksi kaveri sanoi että kun kvarkkeja on tutkittu tarpeeksi löydetään karkit.
Jos terapeutti vie keskustelun niihin ahdistaviin juttuihin, niin kai se kuuluu sen toimikuvaan?
Musta ei olisi terapeutiksi...tiesitkö muuten että jokaisella terapeutilla on oma terapeutinsa...siis työn ohjaaja. Mihin se Työnohjaaja vie terapeutin puhetta?

Luulen että ihmisellä on vapaa tahto.

Jos ihmisen tietoisuus on kvantti-ilmiö, niin silloin ainakin luultavasti ihmisellä on vapaa tahto.

Tuntuu välillä että elämä on yhtä kuin ahdistus. Tai ehkä 75 % elämästä on ahdistusta.

En sitten tiedä mitä hyötyä siitä terapiasta on jos siellä sitten ahdistuu vain entistä enemmän?

Alkaa oleen jotenkin vaan niin kyllästynyt kaikkeen...

Moi.

Luulisin että kun puhuu ahdistavista asioista, niin ne neutraloituu aina hivenen? Tosin täysin neutraaleille "vesille" omissa kipukohdissaan on vaikea, ellei mahdoton päästä. Ainakin mulla tuntuu vihalisu sydämmessä tietyissä asioissa, ja voin kertoa että oon puhunut niistä aika paljon.
Ja sitten ihmiselämä tuo uusia kipukohtia kun me eletään, tai tuntuu että elämä saattelee aina niiden samojen kipukohtien ääreen. Elämäkin on jonkinlainen "psykoterapeutti", tosin periodit on pitkiä.

Musta tuntuu että koko ajan ahdistaa jonkin verran mutta siihen on jotenkin tottunut. Sitten on kovempaa ja mega-ahdistuksia.
Mulla on ollut aika vahvoja im. ajatuksia nyt joitain viikkoja...taas hengitellään minuutteja, tunteja, ja vuorokausia.