Onnesta - jollekin onni elämässä heiluttaa häntäänsä, tulee ja nuolaisee kättä. Lähiympäristössä on kaksikin perhettä, joissa lemmikki nimetty tuolla nimellä. Onni on läheisyyttä, lenkkeilyä, riemua vaan olemassaolemisesta. Onni on tuota huolehtimista, sisältöä, merkitystä 'minua tarvitaan'.

Onni voi olla myös konkreettista; oma tupa oma lupa...

Sisäistynyt onni on laajaa hyvän kokemista. Rohkeutta käydä kohti haasteita, sillä voitettuina vaikeudet paitsi vieneet voimia myös vahvistaneet omaa kasvua tai eteenpäinmenoa, kuin sen haluaakaan sanoa.

Päämäärä elämässä on jokaisella omanlainen. Ajoittain muuntuva, tai alusta alkaen selkeä sama? Kasvukausina toisenlainen kuin niinä aikoina, kun hakee tietoisemmin päämäärää parempaan päivään.

Hyvä elämä on rakkauden kohtaamista. Sen vastaanottamista, siitä jakamista, siitä elämistä. Ilman rakkautta ihmisenä on ' helisevä vaski tai kilisevä kulkunen ', ( 1Kor.13 ), yhtä tyhjän kanssa.

Sinua MinäItse89, kiinnostaa nämä elämän mysteerit, ja etsit usealta kannalta. Omalla tavallaan etsikkoaikaa. Siihen on hyvä tarttua tiedostamalla kun sen aika on, toivon ettei se mene sinulta ohi.

Kristuksessa on toivo, kuolema on voitettu jo, ikuisuus on rakkautta. Sydämestään Kristuksen valloittamana ne kipeimmätkin kysymykset elämän aikana alkavat aukeilla kun minkäkin aika milloinkin on.

Enpä kaikesta huolimatta välttämättä usko että lopullista onnea on.

Itsekin koko ajan huolettaa jokin asia. En vain pääse sellaiseen tilaan että elämä tuntuisi hyvältä.

Koko ajan täytyy vain huolehtia omasta elämästä. Ja omasta olemassaolosta. Se on minun ongelmista suurin ja varmaan usealla niin on. Että mieli on sellainen että koko ajan murehtii vain.

Ensin sitä miettii kuinka pääsisi pois ja sitten sitä miettii että miten pidän kaiken sellaisena kuin se on ja jatkan eteenpäin.

Niin kovasti on huolta koko ajan itsestä ja kaikesta muustakin. Tätä elämä varmaan sitten on pelkkää huolen kantamista. Minä en vain yksinkertaisesti tiedä olenko sellainen ihminen joka pääsisi huolista elämän aikana edes vähäksi aikaa eroon...

Joskus sitä sitten ajattelee että onko im hyvä ratkaisu. Ei varmaankaan. Mutta kun elämässä koko ajan pitäisi jaksaa tehdä jotain. Sitten kun mieli on juuri tuon kaltainen mitä viime kirjoituksessa kuvailin.

minäitse89 kirjoitti:
Mutta kun elämässä koko ajan pitäisi jaksaa tehdä jotain.

Ei tartte, ei sun, ei mun, eikä kenenkään muunkaan! Sulla on lupa olla välillä väsynyt, välillä sairas, tai välillä surullinen. Se on vain inhimillistä, eikä millään tavalla vähennä arvoasi ihmisenä - päinvastoin, se osoittaa että pystyt olemaan lempeä itseäsi kohtaan, mikä on edellytys sille että pystyt ymmärtämään myös muita. Ymmärrän hyvin, että pysähtyminen tai hellittäminen pelottaa - se olisi tuntunut mullekin aika ennenkuulumattomalta/uhkaavalta ajatukselta jotain kymmenkunta vuotta sitten, mutta joskus se on vaan yksinkertaisin tie eteenpäin.

minäitse89 kirjoitti:
Niin kovasti on huolta koko ajan itsestä ja kaikesta muustakin. Tätä elämä varmaan sitten on pelkkää huolen kantamista. Minä en vain yksinkertaisesti tiedä olenko sellainen ihminen joka pääsisi huolista elämän aikana edes vähäksi aikaa eroon...

Ymmärrän väsymyksen tuohon tunteeseen. Mutta toisaalta - ehkä se huoli osoittaa että välität, että sulla on asioita tai ihmisiä jotka on niin tärkeitä että ne ovat huolen arvoisia. Ehkä se osoittaa että sulla on kyky rakastaa - ja se on toiveikas signaali jos mikä.

Se tietenkin voi olla niinkin. Tajusin tässä tänään että elintavat vaikuttaa myös paljon tuohon ahdistukseen.

Mun pitää laittaa aina kello nykyään herättämään etten nuku liikaa. Se on jo yksi parannus.

Nimittäin sunnuntaina olin nukkunut hirveästi ja oli sellainen päivä että mistään ei meinannut tulla mitään.

Sitten noihin ruokailu tottumuksiinkin pitää kiinnittää huomiota enemmän.

Välillä mulla vaan on niitä päiviä kun ei meinaa mitään jaksaa tehdä ja koko ajan vain huolet mielessä. Tänään onneksi vähän parempi olo jo.

Kai sitten se noin onkin miten sanoit Soroppi.

Jos puhutaan vielä tuosta elämän tarkoituksesta, niin se on itsensä kehittäminen. Koko elämän ajan jatkuva oppiminen. Tänään tuli mieleen, kun opiskelin. Mitä muutakaan ihminen sitten tekisi maailmassa? Ei ihminen kestä jatkuvaa jouten oloa. Täytyy olla aktiviteetteja sopivasti. Sopivasti vapaata oleilua ja sopivasti työtä tai opiskelua. Ja kavereitakin pitää välillä nähdä.

Elämähän on vain sopivasti kaiken näköistä. Juuri tuo kohtuus kaikessa on avain.

Ihmisen mieli on sellainen että se janoaa tietoa. Se on utelias useinkin. Juuri sen takia opiskelu on niin tärkeää, koska siinä selviää paljon asioita joita on pitänyt mysteereinä.

Kannustan opiskelemaan, jos vain siihen on mahdollisuus...

Kamala olo välillä. Ei vain jaksaisi tehdä elämässä enää mitään. Tuntuu että sitä vain yrittää ja yrittää, mutta koko ajan vain tunne että miksi.

Kuolla en halua, mutta elämä on niin hirveän raskasta kun on niin väsähtänyt jo koko olemiseen. Luen hirveästi ja koitan tehdä parhaani, mutta välillä sellainen olo että tämä elämä on jo nähty. Tämä elämä on vain rutiineja. Niin hirveän tylsää välillä.

Sitä ei jaksaisi enää tavata ketään enkä haluaisi enää ikinä poistua kodista, mutta kun sekään ei ole hyvä.

Koko ajan sitä hakee vain nautintoja. Tuntuu että millään muulla ei ole mitään väliä muuta kuin sillä että saa nauttia. Mutta välillä sekin on vaikeaa...

Hei sinähän olet aivan stressaantunu tästä tilanteestas!

Take it easy.

Miten olet nukkunut viime aikoina?

Moi. Tulin tänne Tukinettiin juuri kyseisen asian vuoksi ja oli tarkoitus aloittaa kirjottamaan samasta aiheesta. Itsellä myös todella vahvat im ajatukset. Eniten vaivaavat illalla, tietenkin silloin kun mikään yksilö chat ei ole auki. Pelkään soittaa, joten se ei ole vaihtoehto.

Ajatukset on todella riivaavia ja halu toteuttaa on suuri. Yhden kerran tänä kesänä taas olenkin ollut lääkkeiden yliannostuksen vuoksi osastolla. Viime kesänä olin varmaan 3 kertaa samasta syystä. Huonoja lääkkeitä tai liian vähän.

Musta tuntuu että kyllä mä joku päivä vielä täältä lähden oman käden kautta. Olen niin kauan kärsinyt vakavista mt ongelmista ja voin koko ajan vaan huonommin, en enään jaksaisi. Kukaan ei tunnu ymmärtävän tätä pahaaoloa ja tuskaa 😥

"Keskustelua" olen nukkunut taas liikaa.

"Yksinäinen00" tuntuu että useimmilla ihmisillä elämä on tervan juontia. Minäkin välillä hermostun koko olemassa ololle. Onneksi voi lukea kirjoja ja katsoa elokuvia. Ne auttavat paljon. Ja estävät välillä im-ajatukset. Onhan tämä elämä välillä hirveetä kuraa, mutta välillä on ihan hyviäkin hetkiä. Olen huomannut että se auttaa kun oikein keskittyy johonkin esim. kirjaan.

Välillä sitä vaan täytyy nousta oman olonsa yläpuolelle. Vaikkei se kyllä helppoa ole...

Kyllä taas vituttaa. Suoraan sanottuna. En jaksaisi enää tätä sietämätöntä elämää.

Kun päivästä toiseen sitä vain sinnittelee ja sinnittelee. Ja koko ajan vain sellainen angsti päällä.

Ja kun pitäisi vain pysytellä hengissä, mutta sehän tässä juuri vaikeaa on. Joudun käyttämään lääkkeitä, jotten täysin masentuisi.

Kun tuntuu välillä että elämä on niin hirvittävän tylsää ja tarpeetonta. Ja kuitenkaan en suostu kuolemaan.

Ja päivästä toiseen samaa paskaa. Ei vain jaksaisi enää...

Hirveät itsemurha ajatukset päällä. Minkä takia elämää tulisi jatkaa?

Mikä syy on olemiselle? Eikö olisi vain helpointa mennä hirteen? En jaksa enää joka päivä tehdä samoja asioita. Mistään ei saa hyvän olon tunnetta. Koko ajan vain mielessä että pääsisipä pois.

Silti kidutan itseäni olemalla maailmassa vielä mukana. Vaikka elämä on tällaista...

Hei MinäItse89. Jotenkin sinun pitäisi päästä rentoutuneempaan oloon? Jotenkin vähäksi aikaa laittamaan tavanomaiset huolet ja murheet ja mysteerit elämään liittyen, tauolle. Oletko milloin viimeksi vaan ollut ja levännyt? Hengittänyt? Ihan ollut ajattelematta mitään? Elämä on enemmän kuin nyt koet olevan. Tämä vaihe menee ohi, toivon. Luotan sinuun. Elämäsi ei ole ohi.  Minulla on tapana ruokoillessani muistaa monia teitä täällä kirjoittavia, sinuakin. Pyytää kaikille meille apua tilanteeseen, jossa ollaan.

Tänään on torstai. Toivon, että se voi olla sinulle toivon torstai. "Kannan sinua aina kun muistan."

Kiitos. Pitäisi saada taas elämä raiteilleen. Pitäisi urheilla enemmän.

On vaan noita kipuja, mutta en halua syödä kipulääkkeitä.

Kun vaan jaksaisi mennä salille.

Kyllä on vaikeaa välillä. 🙁