Joidenkin filosofien mielestä ihmisen tehtävä maanpäällä on pohtia niitä syvällisiä juttuja. En nyt sitten tiedä onko asia niinkään? Että kai (toivottavasti) ihmisellä jokin tehtävä on. Paitsi toisaalta: voisihan sitä olla täys materialistikin. Ja ajatella että maailma on vain materiaa, eikä mitään metafyysisiä juttuja ole. Enpä tiedä mitä siinäkään menettäisi? Pääsisi varmaankin juuri helpommalla? Mutta maailmasta tulee jotenkin tyhjä ja ontto, jos mitään syvällistä ei ole. Mutta se nyt tietenkin sitten kai on niin että faktat on faktoja ja fiktio fiktiota. Mutta en tiedä tietääkö kukaan kaikkia faktoja? Ihminen elää aina kai tietyssä haavemaailmassa myös...

Evoluutiolla tuntuu olevan jokin päämäärä tai tarkoitus, miksi se luo yhä monimutkaisempia olioita. Minkä takia se prosessi on sitten lähtenyt käyntiin, niin on kyllä arvoitus. Tuntuu oudolta, että jokin esim. salaman isku johonkin liejuun olisi saanut aikaan sen, että soluja olisi ruvennut kehittymään ja siten ensimmäiset yksinkertaiset oliot saaneet alkunsa.

Niin, sähköautojen akkujen teko toki saastuttaa luontoa.

Ylikunto ei ikinä ole missään muodossa hyvä asia. Yritän itsekin olla pohtimatta liikaa niitä asioita joihin ei vain yksinkertaisesti saa vastausta. Kun pitää välillä elääkin. Pyörittää arkea.

Mietin sitä että onko sen takia ihminen keksinyt metafyysiset asiat, koska ihmisen aivot on niin kehittyneet? Ja ne tuottavat aivoille ns. henkistä ravintoa?

Kyllähän metafysiikka kiehtoo, ei siitä pääse mihinkään... Uskonnot, filosofiat... Tiede kyllä silti hallitsee tätä nykymaailmaa. Mutta en sitten tiedä että onko ihminen välttämättä onnellisempi tässä nykymaailmassa kuin jossain keskiajan uskonnollisessa maailmassa? Toki hirvittäviä asioita tapahtui keskiajalla, mutta kyllä niitä tapahtuu vieläkin... Mutta sitä vaan mietin, että keskiajalla oli varmaan helpompaa uskoa Jumalaan? Kun niinhän se Nietzschekin totesi jo 1800-luvulla että Jumala on kuollut.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Moi.

Evoluution käyntiin lähtö on vähän sama kuin alkuräjähdys teoria...mikä sai sen aikaan? Monellaisia teorioita heitellään ilmaan Jumalasta lähtien. Oikeastaan minulle ei ole kummankaan teorian kanssa ongelmaa, kun ne nyt on vaan lähteneet käyntiin.
Vaikka joku selittäisi aukottomasti kuka tai mikä pisti asiat käyntii se ei poistaisi tällä hetkellä tapahtuvia ongelmia maapallolla sekä ihmisten välissä.
Olikos tuo liejuun iskenyt salma "olipa kerran ihminen" sarjassa?

Onko ihminen evoluution kokeilu, joka pyyhkii itse itsensä pois maapallolta? Evoluution aikajanalla ihmisiä on ollut hyvin vähän aikaa. Jos kuvitellaan evoluutio vaikka 10 000- vuoden aika janaksi niin ihmisiä on ollut 1-2-vuotta...ja "teollinen ihminen" on ollut muutaman kuukauden tuosta ajasta, ja tilanne on tuo minkä voi katsoa uutislähetyksistä, tai luontodokkareista.
Tuossa asiassa olet oikeassa että maailmasta tulee "ontto" jos millään ei ole mitään merkitystä. Ihminen on pelkkä lisääntyvä aineenvaihdunta tapahtuma.

Haluisin niin että ihmiskunta näyttäisi olevansa kehittynyt, ja pystyisi sopimaan sotansa. Minkä nimissä sopiminen tehdään on minulla melkolailla aivan sama, kunhan se tehdään.

Jos läsimaiset ihmiset jättäisivät syömättä puolet lihasta, ja puolet alkoholista jonka käyttävät sillä poistettaisiin kolmansien maiden nälänhätä. Jos ihmiskunta ohjaisi 1/1000 aserahoituksista kolmansiin maihin nälänhätä olisi ratkaistu...ollaanko me ihmiskuntana viisaita?

Se on hyvä kysymys että ollaanko me ihmiskuntana viisaita. Toki ihminen on käynyt kuussa. Keksinyt älypuhelimen. Keksinyt lentokoneen. Mutta kun ongelma tuntuu olevan siinä, että ihminen näkee vain lähitulevaisuuteen.  Ihminen ei katso tarpeeksi kauas. Se on kyllä toisaalta hyvin ymmärrettävää. Kun meidänhän pitää huolehtia itsestämme juuri nyt. Juuri tällä hetkellä. Koska huominen on aina jonkinlainen arvoitus ja kuitenkin joka päivä pitää huolehtia siitä että saa tarpeeksi ruokaa yms. Me ollaan jotenkin liian sidottuja tähän hetkeen.

Ja varmaan osaksi sen takia tapahtuu ekokatastrofeja yms. Kun ihminenkin on sellainen olio, että hän tavoittelee usein liiallista hyvinvointia, hinnalla millä hyvänsä. Vaikka sitten ulkomaan matkoilla tai uudella elektroniikalla. Ja varmaan sen takia tuo ilmastonmuutoskin on lähtenyt käyntiin. Ja etenee niin kovalla vauhdilla.

Välillä nykyään tuntuu että ihminen olisi jo jonkinlainen Jumal-olento, vaikka ei se kyllä niin ole, koska yhä me ollaan evoluution vankeja. Biologisia olentoja, joilla on sairauksia yms. Joskus olen ajatellut että nykyajan ihminen on jotenkin erilainen kuin esim. ihmiset olivat tuhat vuotta sitten. Mutta onko? Mehän ollaan biologisesti aivan samanlaisia kuin silloinkin. Nykyään toki on parempi terveydenhuolto, mutta aika tavalla samanlaisia me ollaan. Tiedetään toki maailmasta enemmän, mutta muuten samanlaisia. Siltäkin osin että tiede ei ole pystynyt luomaan ihmisestä ikuista olentoa. En tiedä pystyykö ikinä luomaankaan, jos tämä meno on tällaista...

Jostain kirjasta joskus luin tuon salama-teorian...

Olikohan teollistuminen lopulta virhe? Toki ilman sitä ei olisi autoja, ei nettiä, ei telkkaria. Mutta jotenkin sitä toivoisi että elettäisiin vieläkin luonnon keskellä. En tiedä onko se jotenkin epärealistinen haave, että ihminen palaisi luontoon?

En ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi maailmassa soditaan? Olikohan se Locke, joka sanoi että ihmiskunnan ei olisi ikinä pitänyt jakautua valtioiksi. Kun me kaikki kuitenkin ollaan samaa lajia, niin miksei maapallolla voisi olla vain yksi kieli? Yksi globaali valtio.

En ymmärrä tuota geopolitiikkaa kyllä yhtään. Se on vaan jotain valtapeliä. Ihmiset haluavat hallita koko maailmaa. Haluavat olla maailman valtiaita. Mutta mitä ne siinä loppujen lopuksi voittaa? Kurjuutta tulee vaan maailmaan lisää ja juuri kurjuutta tulisi vähentää.

Juuri tässä ajassa on auttanut eksistentialismi, kun juuri siitähän tässä kaikessa on kyse. Elämän ongelmasta. Mitä ihmisen pitäisi tehdä elämässä? Mikä on olemassaolon tarkoitus?

Moi.

Muistelisin että raamatussa Baabelin torni muistuttaa symbolisesti maailmassa olevaa yhtä valtiota, ja yhtä kieltä. Kun torni alkoi hipoa taivasta Jumala kaatoi sen, sekoitti kielet, ja kansat, en tarkistanut muistelen vaan.

Monessa muussakin uskonnossa on tuollainen ykseyden aika mm. Taolainen kulta aika.

Locke oli asioiden ytimessä.

En ole lukenut yhteiskuntafilosofisia teoksia, mutta niissä olisi varmaan pohdintaa valtioista. Eikö Hegel sanonut valtioiden olevan Jumalan maanpäällisiä ilmentymiä, muistelen?

Miksi ihminen sokaistuu vallalle? Jotkut vertaavat valtaa huumeeseen, siihen jää koukkuun ja toleranssi kasvaa.
Me ihmiset taidetaan olla erilaisissa ajatuskoukuissa kiinni...suurhallitsijat suurissa koukuissa...tavalliset ihmiset useassa pienessä, joita ei meinaa erottaa. On mullakin varmaan joitain ajatuskoukkuja joita en erota, ja ei kaikki "koukut" ole pahoja, ajattelen.
Buddha puhui kärsimyksestä, sitä piisaa. Buddha oli siitä hyvä tyyppi että se sanoi että edes buddhalisista opeista ei saa tehdä itselleen buddhaa, siis päämäärää.
Jos Jeesus olisi sanonut saman niin hän olisi varoittanut että ei raamattu ole mikään resepti kirja. Ihminen, siis se mikä on ihmisen "sydämmessä"...Waltaria lainaten "lahjomaton tuomari" on suurempi kuin mikään kirjoitettu kirja...sieltä pitäs kaivaa se "oman elämän tarkoituskin" luulen? Siis omasta tajunnasta, kukaan ei voi kaivella kenenkään toisen tajuntaa. Jotkut "mestarit" saavat/saivat autettua toisen ihmisen löytämään itsensä/tarkoituksensa. Jeesuskin oli mestari, kuten Buddha. Noita mestareita/profeettoja on ollut mielestäni aina. Voipi olla että muutama fisosofi on ollut, tai on "mestari".

Tätä maailma ei kuuntele mestareitaan, lähinnä mestaa mestarinsa. Ukrainan presidentillä voisi olla ruusuköynnös kruununa, niin urheasti hän on puhunut ja esiintynyt, kun vastassa on Moskovan Kaliffi. Joskus niin toivoisin että urheus palkittaisiin muulla kuin kuolemalla. Kylläpäs tää rönsyili.

Jos ihminen palaisi luontoon? Ootko lukenut Henry Thoreau; Elämää metsässä?

Hobbesin mukaan luonnontila olisi kaikkien sota kaikkia vastaan. Mutta sitten taas Rousseau ja Locke oli vähän eri mieltä. Mutta siitä noi kaikki oli samaa mieltä, että tarvitaan jonkinlainen yhteiskuntasopimus. Jotta ihmiset pystyvät edes jotenkin elämään yhdessä.

Ehkä sellainen globaali valtio olisi liian suuri kuitenkin sitten hallittavaksi,

Tietyt lait pitää kyllä tietenkin olla ihmisyhteisöissä. Aivan niin kuin Raamatun kymmenen käskyä yms. Se on kyllä fakta että jos ihminen palaisi luontoon, niin ei se sillä tavalla voisi mennä että kiivettäisiin takaisin puihin. 🙂 Meinasin että tavallaan vaikka sitten istutettaisiin puita lisää. Lopetettaisiin lentokoneilla ja autoilla matkustaminen. Ei rakennettaisi koko ajan vain lisää valtavia ostoskeskuksia ja kerrostaloja. Että tavallaan himmattaisiin vähän vauhtia, jotta luonto jälleen toipuisi. Ei koko ajan vain haviteltaisi jatkuvaa talouskasvua...

Hegelillä oli kyllä aika valtavia filosofisiajärjestelmiä. En ole Hegeliä kyllä paljoakaan lukenut.

Buddhalaisuus siitä hyvä uskonto, että jos olen ymmärtänyt oikein, niin se ei tavallaan ole niin metafyysinen kuin kristinusko. Siis sillä tavalla että siinä puhuttaisiin Taivaasta yms. ? Tai onhan siinäkin sitten Nirvana, mutta kai vähän eri asia?

Mun mielestä filosofeista ehkä Nietzsche oli jonkinlainen ns. mestari. Paitsi että sen oppeja sitten käytettiin väärin Natsi-Saksassa ja muuallakin. Mutta ne Nietzschen jutut on kyllä välillä niin kryptisiä, että ei niistä aina ota selvää... Vähän nihilistisiä ne kyllä välillä on...

Ukrainan presidentti vähän kuin uuden ajan Messias. Ei voi kuin ihailla hänen rohkeuttaan...

En ole Thoreauta lukenut. Pitää etsiä kirjastosta...

Moi.

Mä en muista enään noita filosofien näkemyksiä maailmasta, tosin ne kertaisi varmaan nopsaan.

En näytä tulevan yhtä globaalia valtiota maapallolle, melkein jopa päinvastoin on ajan henki.

Tietyt säännöt koskee yhteiskunnassa asujia...se että saa turvan yhteiskunnalta olisi situoduttava noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä. Aika uleismaailmallisia yhteiskunta säännöt ovat ja pohjaa aika pitkälti kymmeneen käskyyn, ehkä modernisoituihin sellaisiin?

Minäkään en ole jaksanut perehtyä Hegelin järkälemäiseen filosofiaan...edes yhden kirjan vertaa.

Nietzsche sanoi niin paljon kaikesta, ja välillä en oikein ymmärtänyt sanoiko hän huumorilla vai tosissaan? Hyvin monitulkintainen filosofi.

Silti eksistentialistiset fisofit yrittivät vastata kysymykseen "miksi ihmistä ahdistaa?" Tosin ei se ole hääppönen vastaus että "oleminen ahdistaa" Mitä tuohon nyt sitten voidaan oikeesti vastata?

Ahdistus on tunne joka ajaa jatkuessaan epätoivoon, edellisen mä olen käsittänyt.
Pitäisi varmaan purkaa mistä palikoista ahdistus syntyy? Ja samaan aikaan ahdistus itse haittaa itsensä purkamista...on jotenkin niin voimaton olo ahdistuksen kanssa, siksi se vie im. ajatusten ääreen.
Vai mitä mieltä olet?

Oon siitä kyllä ihan samaa mieltä, että jos on im-ajatuksia, niin useimmiten ahdistus tuottaa niitä. Mutta luulen, että periaatteessa ihminen ei voi olla koko ajan ahdistunut? Että ihminen voi kyllä olla päivässä monta tuntia ahdistunut, mutta voiko ihminen olla päivästä toiseen ahdistunut? Jos ahdistus on vain tunne, niin en usko että yksi ja sama tunne voi olla päällä koko ajan...

Ja sekin vielä että on vähän paradoksaalista se, että kun ihminen toteaa että on täysin normaalia olla välillä ahdistunut, niin sitten ihminen ei niin paljon kiinnitä huomiota ahdistukseensa.

Minua juuri siinä eksistentialismissa auttaa se kun siinä todetaan, että tavallaan ihminen on sellainen olio, että hän usein ahdistuu. Ja kuitenkin vaikka ihminen on ahdistunut niin hän pystyy elämään. Että vaikka kuinka paljon ahdistaisi, niin ei tavallaan ajattele että minun on nyt tehtävä kaikkeni ettei ahdistaisi, vaan ajattelee että ahdistus on tunne ja tunteita tulee ja menee. Tiedän että se on hirveän vaikeeta tavallaan hyväksyä ahdistus. Varmaan kaikille. Mutta kun ihminen nyt kuitenkin ahdistuu välillä, niin kai se on pakko sitten hyväksyä..?

Ahdistus varmaan nousee usein siitä että ihminen on epävarma jostain asiasta. Eksistentiaalisista asioista ja muista.

Nietzsche oli kyllä tavallaan aika erikoinen tapaus. Omalaatuinen kirjoitus tyyli. Paljon kyseenalaisia juttuja kyllä kirjoitti. Toki hän joissain asioisssa oli aikaansa edellä.

Kymmenen käskyä ja Raamattu on luoneet pohjan länsimaisille kulttuureille ja yhteiskunnille. Se tuntuu olevan fakta. Oli sitten Raamatusta mitä mieltä tahansa...

Moi.

Tuli tosta yhteiskunta sopimuksesta mieleen Geneven-sopimukset, jotka pitäisi pätee sotatilanteissa.
Mietin joskus että kyllä kaikki muut noudattavat Geneven-sopimuksia paitsi terroristit.

No, en tiedä onko venäliset terroristejä kun heitä ei koske Geneven-sopimukset. https://fi.wikipedia.org/wiki/Geneven_sopimukset
Jos se pitää paikkansa että venäläisiä varusmiehiä on tuupattu etulinjaa eikä ole kerrottu miksi, niin se kyllä rikkoo ihan perustavan laatuista inhimillistä-sopimusta, siis sellaista jota ei rikota, tai joka alentaa ihmisyyden ihan omalle tasolle.

On jotain juttuja jotka on omaksunut sisäisesti ihan tätä peruselämää elämällä ilman että niitä täytyy esittää käskyinä. Kun elää tarpeeksi kauan "silmät auki" niin tod. näk. huomaa että sairaudet ei ole läheskään aina itse aiheutettuja, eikä köyhyys valittua.

Se ahdistus tunne koostuu minulla varmaan peloista, häpeästä, ja sitten on se kemiallinen alttius aivoissa. Ei ahdistuksessa, siis tunteessa ole pelättävää ja sitä voi ajatella tunteena joka kuuluu ajassa ja paikassa elämiseen. Välillä kun ahdistus nousee sietämättömäksi, syke nousee, hiki, tai kylmä...joskus samaan aikaan se ei ole hauskaa missään nimessä. Kai ahdistuksen sietää kun pystyy toimimaan, siis elämän perusjutuissa; tekeen ruokaa, käymään kaupassa, ulkoileen, nukkumaan, ja jonkin näköinen perusrytmi. Mutta en vähättele ahdistusta missään nimessä!
Mutta miksi jotkut ihmiset ahdistuu huomattavasti enemmän kuin toiset? Onko ihmisellä ahdistus alttius aivoissa?

Jossain telkkari ohjelmassa sanottiinkin, että Venäjän armeija ei pelaa samaa peliä kuin muut armeijat. Että ne on keksineet jonkinlaiset omat säännöt.

Vähän sama asia olisi jos jalkapallo-ottelussa toinen joukkue pelaisi eri säännöillä kuin toinen. Eihän siinä mitään järkeä ole...

Niin, ehkä jos tupakoisi, niin voisi sanoa että mahdollinen keuhkosyöpä olisi itseaiheutettu sairaus. En tiedä?

Itsellä juuri kokemusta noista ahdistuksen oireista mistä kirjoitat. Minullakin nousee kylmä hiki herkästi jne. Varsinkin öisin. Se on kyllä ihan hirveää, kun välillä joutuu valvomaan aamuyöhön, kun kroppa jotenkin käy ylikierroksilla. Kai se sitten on vain geeneistä kiinni? Että toisille sattuu parempi säkä? He eivät joudu niin paljon kärsimään.

Maailma ei ole hirveän oikeudenmukainen paikka. Mutta toki olen sitten huomannut, ettei saa jäädä tuleen makaamaan. Karu fakta on se että elämä on kovaa. Ja maailmankaikkeus ei tavallaan välitä ihmisen huolista mitään. En ole oikein muuta ratkaisua löytänyt kuin sen, että yrittää vain nauttia joistain asioista. Eipä sitä kai mitään muutakaan voi tehdä...

Kai joillain ihmisillä on sitten alttius ahdistua herkästi. Minulla ainakin. Sitten jos oikein pahaksi menee niin on mahdollista saada lääkitys...

Moi.
Mietin mkten sotien osapuolet saa noudattamaan samoja sääntöjä, varsinkin jos toinen osapuoli ei halua ylipäätään käydä sotaa?

Tupakoinnilla keuhkoilla on ainakin yhteys, kuten alkoholilla ja maksalla/haimalla. Mutta tarkoitin että jotkut ihmiset suhtautuvat mielensairauksiin niin että nekin on itse aiheitettuja. Yleensä kuitenkin mielensairauksien ja "valitun elämän" kanssa on vaikea löytää yhtäläisyyksiä. Yleensä ne "ei valitut" asiat elämässä sairastuttaa mielen. Usein myös "ei valitut" asiat tuovat köyhyyttä ihmisten keskelle.

Juuri näin kun kertot. "Maailma ei ole hirveän oikeudenmukainen paikka. Mutta toki olen sitten huomannut, ettei saa jäädä tuleen makaamaan. Karu fakta on se että elämä on kovaa. Ja maailmankaikkeus ei tavallaan välitä ihmisen huolista mitään. En ole oikein muuta ratkaisua löytänyt kuin sen, että yrittää vain nauttia joistain asioista. Eipä sitä kai mitään muutakaan voi tehdä..."

Toivoisin että maailmankaikkeus/Jumala välittäisi huolista. Luulen että monet muutkin toivovat.

Niin, tuntuu siltä että Putin haluaa vain kylvää tuhoa ja sitten hän vain keksii jotain tekosyitä, että miksi hyökkäys on oikeutettu ja samalla hän sanoo että Venäjällä muka olisi oikeus käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Hitlerkin halusi vain tuhoa ja kaaosta maailmaan. Ei mitään muuta. Samanlainen elämänfilosofia kummallakin.

Niin, aika monet sanoo esim. masentuneelle, että ryhdistäydy nyt. Mutta sehän vain pahentaa masentuneen oloa. On toki totta, että joskus se auttaa että ottaa itseään niskasta kiinni, mutta jos on esim. oikein vakavasti masentunut niin se ei ole mahdollista.

Elämä tuntuu olevan kuin arpajaiset, että jokainen saa arvan ja siinä sitten lukee että minkälainen sairaus napsahtaa omalle kohdalle...

Mietin että joskus täytyy ns. hylätä huolet, ainakin sellaiset mille ei voi tehdä mitään. Ja niitä kyllä riittää. Vain niihin huoliin pitää keskittyä mihin pystyy vaikuttamaan. Vaikka juuri nehän niitä pahimpia huolia on mille ei voi tehdä mitään. Mutta fakta sitten on että elämässä on hirveästi asioita joille ei voi tehdä mitään...

Moi.

Luulen että Putinilla on "sisäpiiri" Kremlissä jolle hän antaa kasvot. Myyräntyötä Ukrainan sotaa varten on tehty vuosia sisäpiirissä. Krimin valtaus antoi valtaa sisäpiirille. Tsetsenian sota ei ollut mikään hohdokas taistelu, vaikka Venäjä sen tietyllä tapaa voitti, vai voittiko? Riippuu keneltä kysytään.
Hitlerin pohjatyö alkoi kolmekymmentä luvun alkupuolella ydinryhmän kasaamalla,sotateollisuudella, hitler-nuori leireillä, toisinajattelijoita tappamalla, tai maasta pois heittämällä. Kun Hitler julisti sodan oli "salmasota" voitokasta ja lisäsi natsien kannatusta.
Venäjällä sodat eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä kun Putin on ollut vallassa...Krimin valtaus oli poikkeuksellisen kivuton toimenpiden.
Jos Putin lähtee samaan kuin Tsetseniassa, eli vetäytyy ja hyökkää uudestaa parinvuoden kuluttu (epätoden näköistä). Nyt näyttää että Venäjä Putinin johdolla moukaroi ohjuksilla Ukrainan kaikki isot kaupungit maantasalle. Siviilejä kuolee kymmeniä/satojatuhansia. Ukrainainassa on 45-miljoonaa ihmistä, melkein kymmenen kertaa enemmän kuin suomessa. Maa on kooltaaan kaksikertaa suomen kokoinen, näin olen käsittänyt. Kyllä pahaa tekee ajatella minkälaisia ihmiskohtaloita tuossa sodassa on, ja molemmilla puolilla rintamaa.
Valta natkkareita Hitler ja Putin...historiasta löytyy lisääkin.

Elämän arpajaiset tai ruletti alkaa jo syntymästä, josku jo äidin vatsassa, koska ei kaikki synny elävinä, tai ns. terveinä

Olet oikeassa että piinallisimmat asiat elämässä on niitä joihin ei voi vaikutta (kai niiden asioiden puolesta voi sitten rukoilla...se on jonkinlaista energiaa asioiden puolesta tai vastaan...kuten "kaukoparantamisessa"). Edellisiä ei pysty tiede todentamaan.

En taida uskoa että tiede tulee pystymään selittämään kaikki asiat, koska jos tiede pystyy selittämään jonkun pitkän aikaa ihmiskuntaa kiinnostaneen asian, niin asian selvitettyään sen takaa löytyy useita uusia ongelmia. Puhun kvanttifysiikasta, ja kosmologiasta.

 
<h1 id="firstHeading" class="firstHeading mw-first-heading"></h1>

Valta voi tehdä ihmisestä hirviön. Tai sitten nämä diktaattorit on jo lapsesta asti olleet hirviöitä.

Omat pikku huolet tuntuu tässä maailman tilanteessa vieläkin pienemmiltä. Kuten se, että on uniongelmia ja kipuja. Nehän ovat erittäin pieniä ongelmia verrattuna siihen, että Ukrainassa taloja romahtaa ihmisten niskaan ja jotkut näkevät nälkää jo siellä. Onko se narsistista, jos kuitenkin vielä enemmän huolettaa nämä omat pienet ongelmat? Ei kai... Eipä ihminen oikein voi sille mitään, että hänen täytyy ensiksi pitää itsestään huolta ja sitten vasta toisista. Kai...

Niin, ei se tiedekään välttämättä mikään ihme konsti ole, jolla saataisiin selville kaikki mysteerit. Mysteereistä tuli mieleen, että muistaakseni Wittgenstein sanoi että: "Se ei ole mystistä millainen maailma on. Vaan se on mystistä että maailma on."

Moi.

Luin joskus Wittgensteinin elämän kerran, se oli ihan mielenkiintoinen...Ludwig oli äärimmäisen omalaatuinen kaveri.

Jos jonkun haluisin tavata kuoleman jälkeen niin Henrin Von Wrightin ja Wittgensteinin keskustelua olisi mukava kuunnella, jos siitä ymmärtäisi jotain?
Useat ihmiset sanovat että haluisivat tavata A. Hitlerin tuonpuoleissa...minulla ei taida olla mitään kysyttävää Hitleriltä, joten ei kiinnosta.

Kävin tänään kirkossa messussa muistelisin että viimekertalla, vuosia sitten tuli ihan hyvä fiilis, nyt ei. En nyt silti pois kesken lähtenyt. Minua jotenkin riipi kun pappi sanoi "rukoilkaamme kaikkien kristittyjen puolesta ympäri maailmaa"...eikö pitäisi sanoa "rukoilkaamme kaikkien elävien puolesta ihon väriin, uskontokuntaan, poliittiseen aatteeseen katsomatta". Olisinhan mä "yksisilmäinen" jos rukoilisin vain kristittyjen puolesta Ukrainainan sodassa. Jos mä rukoilen niin kyllä mä rukoilen kaikkien sodan kärsimyksien kanssa kamppailevien puolesta, jopa venäläisten. Ei ne venäläiset varusmiehet tiennyt minne ne kuljetettiin. Kaikista eniten Putinin puolesta tarvii rukoilla, jotta hänen päänsä kirkastuisi.

Oikeesti meidän huolet on pieniä siinä kun mietitään että lapsia, sairaita (fyysisesti ja psyykkisesti) äitejä, isiä, isoäitejä, vaareja lymyää raunioissa ilman ruokaa, lääkkeitä, lämpöä. Silti ei osaa kiittää tätä olemista kotona. Ollaan me ihmiset outoa porukkaa.
Eikä vähiten oikeistopuolueen Petteri jonka mielestä nyt olisi oikea aika leikata suomalaista sosiaaliturvaa???

Haluaisin itse varmaan tavata Heideggerin ja kysyä häneltä, että minkä takia hän veljeili natsien kanssa.

Itse en ole Jumalanpalveluksessa käynyt kuin varmaan viimeksi rippikoulu aikoina. Kyllä on pitänyt mennä, mutta kun itselläkin se usko heittelehtii niin paljon. Tai en oikein tiedä että mihin sitä pitäisi uskoa? Toki eihän sitä tarvitse mihinkään uskoa ja silti voi mennä Jumalanpalvelukseen. Mietin sitäkin, että jos uskon Jumalaan niin ehkä se Jumala on sitten sellainen että Hän on jokin käsittämätön metafyysinen voima joka pitää Universumin kasassa. Vähän niin kuin painovoima. Ja en tiedä onko uskoni sitten mitenkään liitettävissä Raamatun kertomuksiin yms. Ehkä semmoinen panteismi on lähellä omaa uskoa... Tai sellainenkin juttu tuli mieleen, että voisikohan Taivas olla ilman Jumalaa olemassa?

Ihmisen mieli tuntuu olevan sellainen että mihinkään ei oikein voi olla tyytyväinen. Että vaikka meillä täällä Suomessa on asiat hyvin, niin kuitenkin me valitetaan kaikesta. Kahvin ja bensan hinnasta. Yms. Mutta sellainen nyt on sitten ihminen. Eipä sille oikein mitään voi...