Luulen sitten että minun elämäni on ollut aika synkkää, kun niin harvoin olen luottanut siihen että kyllä se Jumala tuolla jossain on. Kun yhä selvemmältä näyttää että ihmisellä on vain tämä keho, joten en pysty jotenkin sisäistämään ajatusta Jumalasta. Että miten voisi olla Jumala olemassa? Että miten jokin asia, joka ei ole tässä maailmassa voisi auttaa? Ei minulla sinänsä ole uskontoja vastaan mitään. Mutta niissä on kuitenkin aina se vaara että homma menee överiksi. Niin kuin lähi-idässä.

Uskonnoissa on paljon viisauksia. Ja muuta. Tuo Valtion kirkko homma kyllä kieltämättä on vähän outo. Että miten jokin minkä ihminen on keksinyt, eli Valtio, voi tavallaan määrätä mihin ihmiset uskovat. Siis jos oletetaan, että Jumala ei ole ihmisten keksintöä.

Omasta mielestäni maailmassa on vain luonto. Ja kaikki on osa sitä. Ja luonto on muovannut erilaisia ns. eläviä koneita. Kuten ihminen, linnut, kalat jne. Mutta vain ihminen tällä maapallolla on alkanut miettimään että minkä takia luonto on meidät synnyttänyt. Ja sitten on luotu idea Jumalasta. Luulen että sen takia siis meillä on uskonnot, että me olemme alkaneet ihmettelemään: Miten luonto voi muovata tällaisia ns. eläviä koneita? Mutta nyt meillä on tiede. Ja alamme vihdoin ymmärtämään, että tämä kaikki saattaa olla sattumaa. Tai eihän sitä vielä tiedetä. Mutta on herännyt se kysymys, että entä jos elämän on saanut alkunsa vain sattumalta.

Luulen että ihmisen tärkein päämäärä täällä maapallolla on löytää totuus. Oli se sitten miten hirveä tahansa. Siis täytyy löytää totuus sille, miksi maailmankaikkeus on tällainen. Aika hyvin ollaan sillä saralla kyllä edetty, kun ajattelee millaiset lähtökohdat ihmiskunnalla on ollut...

Suomessa ei ole valtionuskontoa, ja meillä on voimassa uskonnonvapaus, eli saat olla kristitty, taolainen tai ateisti ja se on ihan sinun oma asiasi. Usko ei ole mikään onnen automaatti, mutta se voi kantaa ja tuoda luottamusta elämään hädän hetkellä. Luottamus taas nähdäkseni on niitä tukipilareita, jotka ehkäisevät itsetuhoisuutta.

On ihan loogista ja rationaalista ajatella materialistisesti niin, että meillä on vain tämä keho. Ja kun keho rapistuu ja kuolee, jäljelle ei jää mitään.

Kuitenkin ihminen tekee kehollaan ihmeellisiä asioita, kuten luo runoutta, musiikkia ja taidetta. Nämä avaavat kokemusmaailman, joka on helposti ajaton - ja yhä useammat ihmiset kokevat taiteen kautta henkisiä juttuja, vaikka taiteilija itse olisi jo kuollut. Jopa rujollakin keholla voi luoda jotain pysyvää, esim. Beethoven sävelsi kuuronakin.

Niin no joitain usko auttaa joillekin se voi olla haitallista. Vähän niin kuin niin moni muukin asia. Itse luotan enemmän tiede juttuihin. Mutta en sanoisi että varsinaisesti tiede-uskovainen olisin...

Olishan se tietenkin kiva että olisi taivas ja Jumala olemassa, mutta aika epätodennäköiseltä se tuntuu. Usein ihmiset uskovat hädän hetkellä Jumalaan, mutta eivät välttämättä muuten... Sellaisia me vain sitten olemme useimmat...

Minäitse, olet kyllä ainoa tuntemani ihminen joka tuntuu elävän pysyvässä uskonkriisissä! Oletko koskaan harkinnut vakaumukselliseksi agnostikoksi ryhtymistä 🙂 - se on ainakin mulle antanut rauhan asian suhteen, kun olen päättänyt että mun ei tarvitse ratkaista kysymystä jumalan/jumaluuksien olemassaolosta vaan saan ihan vapaasti häälyä johonkin ihmistä suurempaan uskomisen/ei-uskomisen välillä.

Totuuden tavoittelu on kyllä arvokasta sinänsä, mutta kysymys jumalan olemassaolosta on sellainen, jota ei voida ratkaista tieteen keinoin. Lukiessani sinun kipuilustasi tulee väistämättä mieleen ajatus että 'agnostisismi' (onkohan se edes oikea sana) taitaa säästää minulta valtavasti energiaa, jonka voin käyttää muiden maailmankaikkeuden mysteerien ratkomiseen.

Olen ehkä kuitenkin vähän erimieltä kanssasi Soroppi. Minusta tiede on jo lähes todistanut sen että Jumalaa ei ole. Siis lähes. Vielä kun saadaan selville se, mistä ihmisen tietoisuus koostuu, niin sitten varmaankin voin ryhtyä ateistiksi. 🙂

Toki välillä olen voinut kirjoittaa jotain Jumalasta yms. että Jumala saattaisi olla olemassa tai muuta vastaavaa, mutta enää hyvin pieni toivo on sille, että edes jotenkin uskoisin Jumalaan.

Ihmisen aivot vain ovat sellaiset, että ne näkevät Jumalan kädenjälkeä kaikessa.

Ihmiset ovat vuosituhansia nähneet näkyjä yms. taivaasta ja Jumalasta, mutta ne ovat vain osa ihmiskunnan kollektiivista alitajuntaa. Jung siitä puhui aikanaan.

Minusta ateismissa se hyvä puoli, että ateistin ei tarvitse pelätä Helvettiä. Että jos kaikkia odottaa kuoleman jälkeen se sama tyhjyys, niin eihän tässä niin hirveästi ole pelättävää. Kuoleman hetki pelottaa, mutta sitten kun on kuollut niin ei ole enää mitään pelättävää. Mutta en minä nyt tietenkään ajattele että esim. im olisi hyvä ratkaisu, sillä toisaalta kuolemassa menettää koko elämän. Ja tämä nyt sitten varmaan kuitenkin on ainut elämä...

Sehän oikeastaan tekee juuri tästä elämästä arvokkaan, että tämä on ainut.

Luulen, että ei se tavallaan ole ihmisen päätettävissä millainen tämä maailma on. Siis ihmisillä on subjektiivisia näkemyksiä maailmasta. Ihan kaikilla ihmisillä. Mutta jotenkin ihmiskunta on pystynyt luomaan eri tieteenaloja joiden kautta ollaan opittu paljon siitä millainen tämä maailma on. Ihminenhän voi ajatella, että maailma on syntynyt sotkan munasta tai mitä muuta tahansa, mutta tiede on lyönyt faktoja pöytään...

Moi.

Tilasto keskusksen mukaan suomessa on valtio uskonto. Mutta edellinen ei ole mikään ydinkysymys.

Pääasia että ihmiset eivät vahingoita itseään ja muita. Kaikki edellistä tukeva ajattelu ja toiminta on hyväksi ihmiskunnalla. Eikä sillä minkä nimissä itseään ja ihmiskuntaa auttaa ole merkitystä.

Mulle ei kyllä tule mieleen yhtään tieteenalaa joka suoraan tutkisi jumalan olemassaoloa. Tieteelliselle metodille (ainakin kokeellisissa luonnontieteissä) on tyypillistä että kysymysten pitää olla selvästi määriteltyjä ja sellaisia että niitä pystytään testaamaan. Niistä kysymyksistä joiden kohdalla nämä kriteerit eivät täyty, varteenotettavat tieteilijät ovat mielestäni yleensä aika varovaisia sanomaan mitään.

Tieteenfilosofiassa on sellainen perusoletus, että jonkin puuttumista on tarkkaan ottaen mahdotonta todistaa. Se ettei jotain ole vielä löytynyt ei tarkoita etteikö sitä periaatteessa olisi mahdollista löytää sitä etsimällä jostain muusta paikasta tai jollain muulla tavalla. Siksi tieteellinen maailmankuva on joustava, ja sille on tyypillistä että se on valmis korjaamaan itseään tai luopumaan ennakkokäsityksistään sitä mukaa kun tietoa kertyy.

On totta, että tiede ja uskonto asetetaan usein arkikielessä vastakkain, eikä jumalan olemassaolo ole osa tieteellistä maailmankuvaa. Mutta on mielestäni harhaanjohtavaa väittää että tiede on todistanut jotain jumalan olemassaolosta.

Henkilökohtaisesti, en usko että todisteita tullaan koskaan löytämään, mutta se ei olekaan se pääasia josta olen eri mieltä 🙂

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: selvennys

Moi.

Ensiksi pitäisi päättää mitä käsitteellä Jumala tarkoitetaan? Se merkitsee ihmisille niin montaa eri asiaa. Puhutaanko kristittyjen, juutalaisten, vai muslimien jumalasta, vai hindujen jumalilmentymistä, taosta, tai zen-buddhalaisten "kaikki" käsitteestä.

Se mistä puhutaan tai yritetään selvittää on kuin saippua joka lipsuu käsistä...mitä kovemmin yrittää saippuan palaa puristaa nyrkkiinsä sitä kauemmaksi se lentää kun se luiskahtaa...

Tieteellisesti on vain energiaa...siis kaikki on energian ilmentymistä. Mutta mikä sai energian ilmenemään olioina? Biologit kertoo solun jakautumisesta...mutta se solukin on energiaa. Mikä sai solut jakautumaan?  Jumalan ajatus/evoluutio? Jos niin silloin Jumalakin on energiaa.

Ihmisen aivotkin on energiaa. Tieteelisesti ilmaistuna biologiaa, kemiaa, ja sähköoppia. Mutta mitä tietoisuus on, tai tietoisuuden ahdistuminen, ilo, suru, myötätunto, jne?

Oikeastaa mitä tahansa asiaa tarkastellaan lähemmin meidän tuntemasta maailmasta aina törmätään kysymys merkkeihin.

Minulle Jumala voi metkitä suurta kysymysmerkkiä, joskus jopa oivallusta. Toiset puhuu rakkaudesta, en lähde sitäkään kieltämään.

Keskustelu Jumalasta (se miten käsitän jumalan ilmentyvän) on ehkä tärkein juttu, jolla pidän yhteyden mystisyyteen, jota oleminen perimmiltään minulle on.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Selvennys

miksi annoit minulle / tällaisen surkean elämän / tuskan ja yksinäisyyden / kun olet kaikki ja kaikkialla / ja pystyt kaikkeen / miksi minä en ole mitään

Tämä pyörinyt mielessä viime päivinä im taas noustessa mietteisiin ja sopii äsköisiin viesteihinne tematiikkaan.

Siinä olen kyllä HerKaramazovin kanssa samoilla linjoilla, että ainut millä oikeasti on merkitystä on se että ihmiskunta ei tuhoa itseään ja se myös on tärkeää että ihmiset eivät tapa itseään tai toisiaan. Lopulta kaikki spekulaatiot Jumalasta kai sitten ovat jossain määrin turhia? Sillä ihmisen pitää aina ensiksi vastata elämän haasteeseen. Käydä kaupassa, tehdä ruokaa, käydä suihkussa jne. Sehän on lopulta tärkeintä. Olen tässä nyt vähän ajatellut viime aikoina niin, että onko sillä lopulta väliä onko Jumalaa vai ei? Pääasia on hyvä elämä.

Tiedän että vaihdoin nyt vähän mielipidettäni, mutta näin olen nyt ajatellut.

Tiede on tärkeää sinänsä sillä sen avulla pystytään parantamaan elämän laatua. Toki varmaan uskonnonkin avulla, mutta mielestäni tieteen avulla vielä paremmin.

Mun mielestä se hyvä elämä on sitten sitä että on aktiivinen. Näkee ihmisiä. Juttelee ihmisten kanssa. Ei mässäile liikaa. Lukee välillä kirjoja. Ei mitään liikaa. Näitä kaikkia sopivasti. Toki on helppo aina kirjoittaa, että miten pitäisi elää, mutta sitten on vaikeaa toteuttaa sitä hyvää elämää. Minäkin voin tässä selostaa että näin ja näin pitää tehdä, mutta pystynkö itse sitten toteuttamaan niitä asioita omassa elämässäni, on ihan toinen juttu.

Siinä Soroppi saatoit olla oikeassa että agnostikkona olo on toisaalta aika hyvä valinta. Mutta olen tässä ajatellut että oma mielipiteeni nyt on se että ihan sama. Ihan sama minulle onko Jumalaa olemassa. Sillä jos Jumala on olemassa niin hän sitten sen päättää että pääseekö ihminen taivaaseen yms. ja jos ei häntä ole niin sitten ei ole. Immanuel Kant sen totesi jo aikanaan että ne on niitä transsendenttaalisia juttuja joista ihminen ei lopulta tiedä mitään. Eli tavallaan täysin yhdentekeviä. Pointtini tässä nyt varmaan on että luotan tieteeseen sen takia koska se parantaa elämän laatuani enemmän kuin mikään uskonto. Lääketiede, luonnontieteet jne. auttavat ihmistä todella paljon tässä elämässä. Voisihan sitä rukoillakin yötä päivää, mutta ennemmin luotan siihen että lääketiede parantaa sairaudet eikä rukoilu. Jos minulla on kuumetta niin otan Buranan enkä rukoile. Siinä yksi esimerkki. Toki sitä saa rukoillakin, mutta kun miettii että ihmisellä on vain rajallisesti aikaa tässä elämässä, niin yritän käyttää sen muuhun kuin rukoiluun...

En itse koe, että kaupassa ja suihkussa käynti ja ruoanlaitto ovat elämäni tarkoitus. Sitä paitsi on paljon ihmisiä, esim. vammaisia ja vanhuksia, jotka eivät suoriudu mainituista asioista itsenäisesti ja joiden elämä saattaa muutenkin olla rajoitettua mutta silti mielekästä.

Agnostisismi on varmaan hyvä vaihtoehto, jos uskonto tuottaa lähinnä vain negatiivisia mielleyhtymiä kuten helvetinpelkoa tai jos usko ei resonoi ihmisessä mitenkään luontevasti.

En minä mitään elämän tarkoituksesta puhunut. Jos elämällä nyt sitten on ylipäätänsä mitään tarkoitusta. Mutta eikö muka sinusta kaupassa käynti, ruoan laitto ja muu sellainen ole tärkeää? Sehän estää ihmistä kuolemasta. Kun ainakin mitä koulussa opin oli se että elämä on hengissä säilymistä. Siis kun me nyt sitten ollaan tällaisia eläimiä, jotka nyt on sitten rakentanut tämän yhteiskunnan, niin eikö kaiken pointti ole se että me selviydytään hengissä mahdollisimman pitkään?

Ei totuus ole aina kiva asia. Mutta kun totuus kuitenkin on totuus. Ja luulen että tiede on kyllä niin pitkällä, että se on selvittänyt ainakin sen totuuden, että me olemme kehittyneet apinoista. Ja me olemme osa luontoa. Luulen että siinä on jo paljon totuutta...

Hengissä pysyminen on ihan hyvä tavoite, ja jos et muuhun koe tarvetta, voit keskittyä pelkästään siihen. Nautit terveellistä ravintoa, valitset mahdollisimman terveellisen elinympäristön, käyt lääkärillä säännöllisesti, liikut mahdollisuuksien mukaan ja otat Buranan tarvittaessa. Jos olet vielä saanut hyvät geenitkin, sinusta voi aikanaan tulla vaikka maailman vanhin ihminen.

Pysyisivätkö im-ajatukset tällä reseptillä kurissa, vai tarvitsetko vielä jotain muuta? Muita ihmisiä? Rakkautta? Merkityksellisyyden kokemusta?

Toki muita ihmisiä tarvitsee jo sen takia että mielenterveys säilyy. Pääasia että koko paketti on kunnossa. Psyykkinen ja fyysinen terveys.

En tiedä oikein tuosta merkityksellisyyden kokemuksesta. Toki sitä välillä voi kaivata, mutta pääasia kuitenkin että keho toimii yms. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.