Moi.

Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa? Ratkaisukeskeistä, lyhytterapiaa, analyyttistä, vai mitä?
Periaatteessa potilas ohjaa keskustelua...eikä terapeutti...mutta en ole perillä kaikista terapia suuntauksista?

Taitaa olla tuota ratkaisukeskeistä.

Niin sen kyllä pitäisi olla, että minä ohjaan keskustelua. Tuntuu välillä että terapeutti ohjaa keskustelua ihan väärille raiteille...

Joskus olin ryhmäterapiassa myös. Mutta se ei ollut minun mielestäni hirveän hyödyllistä...

On kyllä tuntunut taas viime aikoina siltä että elämä todella on taistelua im:ää vastaan. Koko viime yön sydän jyskytti hirveästi ja hikoilin koko ajan. Elämä on viime aikoina ollut taistelua myös niitä ajatuksia vastaan, jotka yrittävät painaa minut maan rakoon.

Pitäisi saada lääkäri kiinni, jos hän kirjoittaisi mulle Ketipinoria, voisi tarvittaessa aina ottaa. Onko kellään kokemuksia Ketipinorista? Tuleeko paljon haittavaikutuksia?

Voin hyvin samaistua Ismo Alangon biisiin: Kriisistä kriisiin.

Välillä sitä menee aivan sietokyvyn rajoilla. Onneksi vielä kestän. Täytyy vain järjestää jotain ohjelmaa päivään...

Viiden vuoden kokemus...erikokoisista annoksista...sisään ajoon menee muutama päivä/viikko.

25-50 nukkumiseen...100-150mg vaikuttaa jo masennukseen nukkumisen lisäksi.

Psykoosiin sitä käytetään 500-1000mg/vrk.

Täytyy vielä harkita. Hoitajan mukaan unenlaatu ei ole hirveän hyvää, jos on illalla ottanut ketipinoria...

Taas mennyt päivä im-ajatuksien kanssa. On tämä elämä vaan niin hassua. Ei voi välillä muuta kuin nauraa...

En tiedä mistä nuo im-ajatukset oikein tulee?

Se on niin erikoista kun kaikki on elämässä ihan hyvin ja silti nuo im-ajatukset takoo mieltä...

Jotenkin niin huvittavaa. en tiedä miksi. Vaikka koko im-asiahan on vakava juttu. Mutta huvittaa se että jokaisen asian jälkeen mieli alkaa tarjota im-vaihtoehtoa. Pitäisi varmaan netistä katsoa jostain, että minkä takia mieli ylipäätänsä tarjoaa sellaista vaihtoehtoa... Kai se on sitten masennusta..?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta sitten. Syy: Korjailu

Nuo im-ajatukset kyllä olleet päällä jo muutaman päivän.

En tiedä miten ne saisi katki...

Eilen varsinkin mietin koko päivän niitä. Tänään ehkä vähän helpompi olo...

Moi.

Minkä alan hoitaja kertoo Ketipinorin heikentävän unenlaatua? Luontaishoitaja?

Terveyden hoitoalan Psykiatrit ainakin sanoo Ketipinorin parantavan unen laatua...

Miten koulu menee 89?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Moi.

Psykiatrinen sairaanhoitaja.

Olen nyt lukenut vain filosofian tenttiin. Avoimen puolella suoritan sen. En varmaankaan jatka enää pitkään kirjasto-alan opintoja.

Hyvää iltaa. Im-ajatukset hallitsevat elämääni. Olen myös jo tästä ilmoittanut lääkärille, mutta ei näytä kiinnostavan. Psykiatrinen hoitaja peruutettiin minulta päivää ennen eikä sijaista suostuttu hankkimaan. Tuolla muualla olen jo kertonut satuttavani itseäni.  Nämä primitiivireaktiot kai toimivat varaventtiilinä im-ajatuksille tai oikeammin im-pyörteelle. Ehkä minun pitäisi mieluummin syödä chiliä tai pureskella raakaa valkosipulia... Sillä onhan valkosipuli ja chili toki oikeasti terveellisiä. Silti jokapäiväisessä surussani ja yksinäisyydessäni ja sivullisuudessani kerta toisensa jälkeen tulen siihen toteamukseen että im... jne...

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten.

Moi.

Ei lääkäri voi estää itsemurhaa...juuri millään. Lähinnä itse on oman elämänsä päätöksen tekijä, jos ei pärjää itsemurha ajatuksen kanssa ja haluisi selvitä hengissä...sitten ensiapuun.

Satuttamis vietti on myös syy hakeutua ensiapuun.

Chilillä ja valkosipulilla tuskin tilanne korjaantuu joskin...pienessä mittakaavassa sopivat useaan sapuskaan.🤭

minäitse89 kirjoitti:
Täytyy vielä harkita. Hoitajan mukaan unenlaatu ei ole hirveän hyvää, jos on illalla ottanut ketipinoria...

Hiukan toinen kokemus tästä asiasta. Olen nukkunut hyvin.

Eieiei tiedän sen tunteen kun im-kela jää päälle. On vaan jotenkin sivuutettava se ajatus ryöppy.

On jotenkin vaan otettava ahdistus vastaan.

HerKaramazov, esim. soitto terkkuun auttaa usein. Tai sitten vaan lähtee ulos kävelemään.

Keskustelua, ehkä hoitaja oli sitten väärässä...

Ehkä se on yksilöllistä, riippuu vähän mihin vertaa, minkälainen tausta?

Vielä noista im-ajatuksista, että mulla tulee niitä usein sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Kierkegaard joskus kirjoitti, että hänelläkin niitä tuli.

Taikka toisaalta on niitä mulla muutenkin.

Kai ne on sitten joittenkin tiettyjen aivokemikaalien tuottamia ajatuksia. Tai en minä tiedä...

Heidegger kirjoitti aikanaan että elämä on huolta ja ahdistusta. Että se on ihmisen normaali tila... Herää vain kysymys sitten että minkä takia elämä on sellaista?