Moi.

Joudun käyttämään oikeusaputoimiston asianajajaa...olen saanut palvelun 20% halvemmalla kun minulla on tuhannen euron kuukausi tulot.

Tänä aamuna Oikeusaputoimistosta tuli sähköposti jossa kerrottiin että kun kyseessä on ositus, ja jossa saan mahdollisesti tasinkoa oikeus apuni nostetaan normaaliin 110e/h...siis jos saan yli 5000e tasinkoa. Ja kaikki takautuvatkin tunnit veloitetaan 110e/h.

No, pelästyin ihan pirusti soitin ja kysyin että mitä "tasingolla" tarkoitetaan avioero osituksesta...sihteeri vastasi että kaikkea rahaa mitä tulet saamaan osituksessa...mä sanoin että ei mulla ole varaa 110e/h...mulla 42e tilillä ja rahaa tulen saamaan vasta 30p...sekä olen velkaa rahaa sukulaisilleni opiskelu ajoiltani useimpia tuhansia.

No sitten et voi kai käyttää oikeusapua...mä sanoin en kai?

Soitin kuitenkin setälleni joka on ekonomi (eläkkeellä) ja kysyin mitä tarkoitetaan tasingolla avioero-osituksessa...hän sanoi että voittoa jota tulet, tai et tule saamaan talon myynnissä.

Sanoin että eihän Oikeusapu sihteeri noin sanononut? Setä sanoi että soitas nyt uudestaan sihteerille.

Soitin ja kysyin mitä käsite "tasinko" tarkoittaa tässä minun ja vaimoni välisessä osituksessa. "No ei hän nyt oikein tiedä...ei hän ole perehtynyt papereihisi" voi Jeesus!
Hän pyytää Asianajajan soittamaan minulle ja selittämään mitä tasingolla tarkoitetaan!
Odottelen puhelua...

Miettikääpäs nyt mä en ymmärrä osituksista juuri mitään paitsi Kinuski kakun🤭

Kun en tiedä niin soitan Oikeusapu sihteerille joka aluksi sanoo tuota ja lopuksi ei oikein nyt tiedäkkään.

Mutta sen hän tietää että tunti taksaani korotetaan 80%...minusta edelliselle toiminnalle on sanonta "perse edellä puuhun kiipeäminen"

Arvatkaa millaisia verenpaine lukemia oon mitannut tänää aamusta kun sain sähköpostin?

Mulle tuli tunne ettei kukaan ole vilkaissutkaan papereita mitä olen lähettänyt Asianajajalle?

Pelottaa...Ahdistaa!!!

Hei 89...nyt mennään tän pelon lävitse sä yrität käydä koulua ja mä selvitä tästä byrogratiasta. Päivä, tunti, minuutti kerrallaan.

Voit käyttää, sulla on oikeus oikeusapuun. Sama kävi meillä kun oltiin allekirjottamassa vuoden kestänyttä selvittelyä.Aluksi sanottiin aettä maksaa mulle tuon vähän yli 100€ ja sitten kun tasinkoa, vetäisikin aikamoisesti enemmän se oikeusaputuomari/asianajaja. Olin pannut aina kaiken perheen puolesta likoon, mies tulevaisuuden, siksi oli tasinkoa, oli laskenut varmaan tarkkaan, eikä minulla mitään valittamista ollut. Vihaisuus oli konkr.huokuvaa - kaikki aika oli ollut riepovaa, mnkä kesti tuo eron taloudellinen selvittelyvuosi. Sanoja tuskin vaihdettiin. allekirjoitukset paperiin ja sitoumus ettei valita tuosta oikeuden lopullisesta päätöksestä. Mutta olet turvassa, vaikka kamalan pelottavalta tuntuu nyt ennen lopullista selväntekoa.

Moi.

Samaan aikaan käyn kamppailua...siis byrokratian kanssa perustoimeentuloon liittyen, kun mä jäin asuun tähän taloon siihen asti että tää myydään tai vaimo lunastaa mut ulos.

Kun me ostettiin tää talo vaimolla oli pistää summa x että saatiin 130-tuhatta euroa lainaa. Mun mutsi kuoli kaksivuotta takaperin ja perin summan x jolla maksoin asuntolainaa (kuitti löytyy) ja me olla lyhennetty lainaa 50/50 kohta neljä vuotta. Talon arvo ei o laskenut tai juuri noussutkaan...paitsi että kun olen rakentanut erillisen työhuoneen autotallin yhteyteen 15m2 ja osanut valokuituyhteyden ne nostaa talon hintaa ehkä 5-10-tuhatta? Välittähien mukaan.

No vaimo hilas oman välittäjänsä paikalla ja arvioitutti talon hinnaksi 40-tuhatta vähemmän kuin mun kolme välittäjää...hänen välittäjänsä ei tehnyt mitään kirjallista esitystä vaan pyysi minua soittamaan hänelle...hän on virolainen ja mä en saa aina puheesta selvää hänen kohdallaan...olen joskus asioinut hänen kanssaan...siksi pyysin jotta hän kirjoittaisi sähköpostiin oman arvionsa.

No, ei epäilystäkään hänen tekemästään arviosta...hän ei ollut edes käynyt erillisessä työhuoneessa joka valmistui kaksiviikko takaperin eikä käyttöullakolla...minun hommaamat välittäjät olivat oikein kiinnostuneita erillisestä työhuoneesta valokuidun kera.

Eniten mua harmitti kun asunnonvälittäjä vihjasi jotain että talolle olisi pitänyt tehdä huoltoa/remonttia jo joitain vuosia sitten? Talo on valmistunut 2003 tiilivuorauksella.

Kirjoitin hänelle että olen ammatiltani myös Rakennustekniikan opettaja...jos mua arvostellaan etten osaa "huoltaa" taloa ollaan semmoisella alueella että pitää lyödä factaa pöytää...mulla on asiantuntijuus talon rakentamiseen/käyttöön, jne.

Mikähän koulutus asunnon välittäjällä on? Verrattuna Rakennustekniikan opettajan koulutukseen?

Asunnon välittä ei vastannut mitä talossa, rakenteissa, sisäpinnoissa, ulkopinnoissa, katossa, ilmanvaihdossa, öljynpolttimessa, lattioiden vesikierrossa olisi pitänyt huoltaa...siis sellaista mitä en ole huollattanut?
Anteeksi mä en ymmärtänyt miksi tai mitä varten aletaan arvosteleen minua tän talon asujana? Mihin sillä pyritään?

Odottelen edelleen sen Asianajajan soittoa että mulle kerrottaisiin mitä "tasinko" käsite tarkoittaa tässä meidän osituksessa?

Verenpaine on laskenut jonkin verran...oon soitellut kitaraa...juonut kahvia ja käynyt koiran kanssa ulkona.

Aikamoinen juttu kyllä. Mulla ei ole mitään kokemusta noista asioista.

Olen vaan tässä kuunnellut viime aikoina äänikirjoja ja opiskellut.

En osaa sanoa noista lakihommista mitään. Isä toki lakimies. Se varmaan tietäisi noista jutuista.

Nuo äänikirjat on kyllä hyvä keksintö...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Itsellä vähän tuo terveys on reistaillut tässä. Ollut rintakipua ja hengenahdistusta. Kaippa se stressi sitten tuottaa noita vaivoja.

Pitää vain järjestää aina jotain ohjelmaa. Sinänsä tuo opiskelu juttu ollut hyvä asia että on ainakin tekemistä. Tällä viikolla ei ole enää koulua. Seuraavan kerran menen kouluun vasta ensi torstaina.

Kuuntelin äänikirjaa liittyen aivojen toimintaan ja siinä oli kyllä se tärkeä pointti että aivot tarvitsevat ärsykkeitä koko ajan. Siitä useimmat ongelmat ihmisillä johtuvat että he tavallaan eivät järjestä sellaista ohjelmaa itselleen joka antaisi tarpeeksi ärsykkeitä aivoille. Siis esim. sosiaalisista tilanteista saa hyvin ärsykkeitä. Lukemisesta. Yms.

Tämä korona aika on sen takia hankalaa kun ihmiset joutuvat olemaan kotona ja se on melkein pahinta aivoille. Koska silloin kun ihminen menee uusiin tilanteisiin. Näkee uusia ihmisiä. Haastaa itseään. Niin silloin aivot kehittyvät. Ja uusia yhteyksiä syntyy aivoissa.

Luulen että meidänkin ongelmista suurin osa syntyy siitä että olemme liikaa kotona. Nyt olen onneksi pystynyt lähtemään koululle ja se on ollut kyllä hyvä asia...

Huomenta.

toisaalta tuntuu pään sisässä olevan liian kanssa herkkyyttä impulsseihin, ihan ilman ulos menemistäkin. Mutta totta puhut. rohkaistua kauppaan asti esim. kysyy juuri tuota, uskallusta uusiin ihmistilanteisiin.

Joo. Ihmisissä hirveästi eroja. Joidenkin aivot reagoivat herkästi pieniinkin asioihin joidenkin aivot taas ei. Siis kun on introverttejä ja ekstroverttejä ihmisiä. Introvertit ihmiset eivät kestä yhtä hyvin aivojen tuottamaa suurta dopamiini määrää kuin ekstrovertit. Siis kun sitä dopamiinia erittyy usein jännittävissä tilanteissa. Ekstrovertit ihmiset nauttivat juuri jännityksestä. Heidän aivojen toiminta mekanismi on erilainen kuin introverttien. Ei toki hirveästi, mutta jonkin verran. Mutta useimmiten ihminen ei ole täysin ekstrovertti tai täysin introvertti vaan jotain siltä väliltä.

Olen kuullut että kun menee uusiin tilanteisiin niin uudet geenit aktivoituvat aivoissa. Sen takia on niin tärkeää mennä niihin tilanteisiin.

Toki aivojen toiminta mekanismiin vaikuttaa hirveästi nuoruus vuodet. 25-vuotiaaksi asti on se kriittisin aika. Toki koko elämän ajan aivot muovautuvat uudelleen uusien kokemusten myötä.

En tiedä jatkanko koulunkäyntiä, kun stressi on välillä niin paha että tulee im-ajatuksia. Parempi olisi vain elää rauhallista elämää ja nähdä välillä kavereita.

Vaikka toki noita im-ajatuksia voi tulla silloinkin. En tiedä onko minua tarkoitettu koulun penkille?

Toki se olisi hienoa valmistua jostain koulusta, mutta täytyy nyt laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Eihän siinä koulunkäynnissä silloin ole mitään järkeä, jos koko ajan vain stressaa sitä ja tulee noita negatiivisia ajatuksia...

Tuosta im-ajatus hommasta tuli mieleen, että netissä lukee mielenterveyden keskusliiton sivuilla, että jos on im-ajatuksia niin pitäisi soittaa esim. terkkuun tai kriisipuhelimeen. Joskus soitin ja en ollut kyllä tyytyväinen saamaani apuun. Minusta joskus tuntuu että jos ihminen on ahdingossa ja miettinyt kauan itsetuhoisia ajatuksia niin hänen pitäisi saada parempaa apua.

Toki se riippuu tietenkin aina siitä että kuka sairaanhoitaja tai vapaaehtoistyöntekijä puhelimen päässä on.

Mutta oman kokemukseni mukaan on vielä paljon parannettavaa tässä yhteiskunnan systeemissä. Esim. terveyskeskus lääkärille on vaikea päästä. Puhumattakaan psykiatrista. Tällainen tuli mieleen.

onpa kattava ketju!

en nyt millään muotoa kaikkea lukenut ... mutta yhdyn moneen kommenttiin

etenkin tuo kirjallisuudesta välittäminen

äänikirjat tosi näppäriä kun samalla voi hoitaa vaikkapa talousaskareita

hengitysharjoitukset ja mielentyhjentäminen

liikunta ja liikkuminen - etenkin siirtymät yli neljän seinän rajallisuuden

edes jonkin sortin sosiaaliset vuorovaikutukset

musiikki ja tanssiminen

ruoka ja uni

venyttely ja suihku

sikäli kun nämä toimet edes osittain onnistuvat

niin

jos nyt jatkaisi viimeisestä kommentista

omakohtaisesti myös välttäviä kokemuksia lääkäreistä - etenkin psykiatrista

jos nyt hieman oma-analyysia tähän lisää niin todennäköisenä syynä

se että itse on epävarma eikä oikein tiedä mistä aloittaa

etenkin jos monta traumaa taustalla niin ei niitä esimerkkinä 20 minsaan purkitettua saa

ja arvostus toki psykiatrian ammattilaisen koulutusta kohtaan, mutta harva se ihminen kykenee yksilön syvimmät salat lyhyessä hetkessä arvioimaan

analyysi perustuu malleihin; ja ken mallit tuntee osaa ne myöskin vääristää

olen ristiriitaisesti itsetuhoinen ja myöskin lääkevastainen

joten nuo tapaamiset harvemmin johtavat konkreettiseen hyvään

mutta

tykkään tästä matalan kynnyksen avusta

koska

tukee omaan tahtoon perustuvaa hoitoa

auttaa keräämään rohkeutta

valistaa

jotta paremmin pystyisi hoitokoneistot vielä kohtaamaan

tiedän vain että jossain vaiheessa tuo taistelu päättyy

mutta

tahtoisin että sitten kun aika koittaa, niin vuosia tästä hetkestä ehtinyt vieriä

ja aktiivinen eutanasia valintana

loppukaneetiksi elämälle, joka jättäisi jotain hyvääkin jälkeensä

🐏

On totta että psykiatrin tapaamiset usein liian lyhyitä.

Tämä tukinet ollut kyllä hyvä juttu.

Se vaan että joskus sitä innostuu kirjoittamaan vähän liikaakin.

Suomalainen yhteiskunta tällä hetkelä siltä osin hyvä, että se ymmärtää ihmisten sairauksia paremmin kuin ennen. Toki sitten lähipiirissäni on ihmisiä jotka eivät ymmärrä sitä, että ihmisen voimat ovat rajalliset. Esimerkiksi tuntuu välillä siltä että oma äitini ei ymmärrä sitä etten jaksa opiskella montaakaan tuntia päivässä. Tai no tietenkin riippuu vähän päivästä, mutta kun minulla on diagnosoitu näitä tiettyjä juttuja niin ne jutut väsyttävät välillä todella paljon.

Oma terapeuttini ei ymmärrä tätä minun sairautta. Jotkut sairaanhoitajat ja terapeutit ovat elämäni varrella tätä hyvin ymmärtäneet ja antaneet tukea hyvin.

Toki jokainen ihminen on rajallinen olento. Ei kukaan jaksa mitään tehdä määräänsä enempää. On vain tiedettävä omat rajansa ja oltava armollinen itselleen. Näin luulen asian olevan...

On se kumma kun nämä im-ajatukset vain jatkuvat vuodesta toiseen. Sitä on semmoisessa limbossa: elämä on välillä aika rankkaa, mutta sitten kun ei luota siihenkään että kuolema olisi hyvä ratkaisu.

Jäljelle jää vain se, että yrittää nauttia joistakin asioista. Mutta sekin on välillä hankalaa.

Elämä on niin helkutin haurasta. Varsinkin nyt. Nuorempana ei vielä ollut ihan niin. Toki nuorempana oli ongelmia myös.

Vähän kummallista tämä elämä, kun silloin kun menee hyvin niin mieli keksii siltikin joitain uusia ongelmia. Esim. siten että kun itsellä on kaikki hyvin, niin sitten sitä alkaa miettimään että meneeköhän lähipiirillä hyvin ja murehtimaan sitä.

Outoa se kun murehtii niin paljon koko ajan...

On se kumma kun oma lähipiiri ei vain tunnu ymmärtävän minua ollenkaan. Ne ei tajua minun ongelmiani yhtään. Terapeuttinikaan ei tajua. Ottaa välillä vaan niin kupoliin...

Yksi psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka tunnen, luultavasti tajuaa tämän minun tilanteeni.

Ei ole kyllä ihmekään kun minulle noita im-ajatuksia tulee...

Hemmetti kun tuntuu siltä että minun pitää opiskella vain sen takia että äitini olisi tyytyväinen... Ei ajattele minun parasta siinä. Että minun pitäisi saada muka työ sen takia jotta joku toinen voisi olla tyytyväinen? On kyllä kummallista...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Moi.

ihmisen perus tarve on tulla ymmärretyksi. Silloin kolmekymppisenä kun mulla oli kuuden vuoden vaikeamasennus...aloin parantua vasta sitten kun löysin terapeutin joka ymmärsi mua...tulin nähdyksi...ensimmäisen kerran about 33-vuotiaana.

Tietty joku oli ymmärtänyt jotain osa-alueita...mutt ns. läheskokonaan omana itsenäni vasta 33-vuotiaana...kun tapaa ihmisen joka ymmärtää...alkaa ymmärtään myös itse itseään.

Myös im-ajatukset kumpuavat pitkälti "näkymättömyydestä", luulen.

Marraskuun pimeys iskee ja masennus nostaa päätään...

Minun pitäisi etsiä uusi terapeutti varmaankin...

Ulkona kyllä niin pimeää että energia-tasot aika nollassa...

Minulla ne im-ajatukset ovat sellaisia leimahduksia. Ne kestävät yleensä vain muutaman minuutin. Lääkäri sanoi että on vain opittava elämään niiden kanssa ja ehkä se on sitten niin... Pitää kai vaan olla kärsivällinen.

Vielä tuosta omasta terapeutista: Minua vähän ärsyttää, kun hän ei anna ikinä minun puhua mistään vähääkään negatiivisesta jutusta. Toki on hyvä olla positiivinen, mutta mitä hyötyä siitä terapiasta on, jos siellä ei saa sanoa mitä todella ajattelee...