Tänään ollut kyllä aikamoinen sisäinen myrsky.

Kävin kaverin luona ja siitä se alkoi.

Sosiaaliset tilanteet kasvattavat tuon myrskyn voimaa, mutta toisaalta tarvitsen sosiaalisia tilanteita. En voi olla yksin koko ajan.

Siinähän se elämän vaikeus, että ihmisten näkeminen tuo mielekkyyttä elämään, mutta toisaalta sitten tulee se sisäinen myllerrys samalla.

Olen toki jo vähän oppinut tuntemaan itseäni. Tiedän millainen olen.

Ei pidä antaa sen myrskyn viedä mukanaan...

Niin... oisko siinä jotain kun jakaminen toisen.kanssa ei aina mee yks yhteen? se myrskyn siemen?

Voi olla. Myrsky voi olla joskus hyväkin asia.

Elämän tulee olla jonkinlainen seikkailu. Eihän sitä voi vain nököttää kotona.

Eräänlaista taistelua täytyy elämässä olla. Siitähän me saamme mielekkyyden elämään.

Täytyy kokea kaikenlaista.

Filosofi Wittgenstein ensimmäisessä maailmansodassa meni aina keskelle pahimpia taisteluja. Hän halusi kokea kuolemanpelon. Se nyt oli tietenkin aika hurjaa, mutta siinä on se pointti että ihminen ei voi vain homehtua kotona. Se ei ole elämää. Ihmisen täytyy välillä haastaa itsensä.

Siitä Petersonkin puhuu.

Jokaisesta löytyy kyllä rohkeus kun vain päättää että nyt haastan pelkoni. Ihminen on loppujen lopuksi aika vahva olio.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Korjailu
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Parantelu

Moi.

Helvetti on toiset ihmiset -Sartre - Taivas on toiset ihmiset - T. Lehtinen.

Ja kaikkea edellisten väliltä.

Tänään on ohjelmassa autotallin lukkoremontti...uinti/saunareissu Lapinniemen kansankylpylää.

Niin elämä on ääripäitä ja niiden välisiä taajuus/tiheysvaihteluita.... ?

Moi.

Sauna ja uiminen tasaa ääripäiden välissä olemisen tuskaa ja keveyttä.

Tuntuu että itse menen usein aika ääripäissä.

Lähinnä nyt mennyt äärimmäisyyksiin ajattelu ihmisen osasta maailmassa. Sellaiseen ajatteluun ajaa liiallinen yksinolo.

Olen jäänyt pohtimaan sitä mitä sanoit elämästä joskus HerKaramazov: että elämä on aina ongelma.

Siinä piilee varmaankin totuus.

Voiko ihminen olla koskaan täysin onnellinen?

Pitää varmaan vain tyytyä osaansa. Että me olemme eräänlaisia eläimiä. Siis kehittyneitä sosiaalisia eläimiä.

Ja elämän tarkoitus on varmaan vain selviytyminen.

On vain pystyttävä elämään siedettävää elämää maailmassa...

Toisaalta meillä on vain tämä hetki.

Ajatukset virtaavat päässä koko ajan. Tunteet, tunnelmat ja muut.

On turha jäädä mihinkään liikaa kiinni.

Kaikki virtaa. Niin kuin Herakleitos sanoi.

Mikään ei ole ikuista.

Täytyy vain tuntea välillä, että nyt istun tässä.

Nyt on hyvä hetki. Hyvä ilmaisu.

Ja hyvä tiedostaa.

Tämä kaikki on vaan niin kummallista.

Elämä vain menee koko ajan eteenpäin.

Ihminen vain pysyttelee virrassa.

Aika on liikettä.

Vuodenajat vaihtuu. Tulee yö ja tulee päivä.

Ihminen parhaansa mukaan pysyttelee elämässä kiinni.

Maailma on kyllä outo paikka.

Tavallaan elämä on vain tasapainon hakemista.

Me olemme kyllä eriskummallisia olioita. Me ihmiset.

Me olemme tavallaan kahdessa maailmassa. Tässä tosi maailmassa ja jossain ajatus maailmassa.

Taistelua tämä elämä on.

Taistelua hirvittäviä ajatuksia vastaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Parantelu

On vähän kummallista, kun on koko ajan sellainen sota ajatuksissani.

Moi.

Olin lapsuudenystäväni hautajaisissa...lakkasi ilmeentymässä tässä käsittämässämme maailmassa. Hukkui...sairaskohtauksen johdosta viisikymmentä vuotiaana kolmeviikkoa takaperin.

Toiselle kaverille syntyi lapsi toukokuun lopussa...maailma näyttäisi olevan tasapainossa syntymän ja kuoleman osalta.

minäitse89 kirjoitti:
Tämä kaikki on vaan niin kummallista.

Elämä vain menee koko ajan eteenpäin.

Ihminen vain pysyttelee virrassa.

Aika on liikettä.

Vuodenajat vaihtuu. Tulee yö ja tulee päivä.

Ihminen parhaansa mukaan pysyttelee elämässä kiinni.

Maailma on kyllä outo paikka.

Tavallaan elämä on vain tasapainon hakemista.

Me olemme kyllä eriskummallisia olioita. Me ihmiset.

Me olemme tavallaan kahdessa maailmassa. Tässä tosi maailmassa ja jossain ajatus maailmassa.

Taistelua tämä elämä on.

Taistelua hirvittäviä ajatuksia vastaan.
<ul id="bbp-topic-revision-log-346769" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-346769-item-346774" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 8 tuntia, 30 minuuttia sitten. Syy: Parantelu

Mitä vastaan sisälläs sotaa käyt? Vai onko se kuin taistelukumua jossain mielen takana? Ootko julma - ankara - itteäsi kohtaan? Itelläni vaativuus on ominaista. Iteltäni vaadin enemmän kuin elämä vaatis?

Tätähän tää elämä on: ihmisiä kuolee ja syntyy. Julmalta tuntuu mutta ehkä luonnonlait vaan ovat sellaiset. Loppujen lopuksi olemme pääosin vastuussa vain omasta elämästä.

Taistelen ihan sen vuoksi että saisin arjen sujumaan.

Ihmisellähän muutenkin yleensä on enemmän negatiivisia ajatuksia kuin positiivisia. Evoluution takia.

Täytyy jatkaa taistelua.

Moi.

Se oli sitten kuudes lapsuuden ystävä joka pistettiin multiin hautausmaalle. (Yksi teki itsemurhan heistä)

...nuorimmat kuolivat alle kolmekymppisiä...tää kaveri kuoli tasan 50-vuotiaana.

Minne he menivät? En tiedä? Oliko Jumala vastassa en tiedä? Kavereille on myös syntynyt lapsia...eilisen hautauksen miehelle jäi 25-vuotias poika...ja nais ystävä kaipaamaan.

Ahdisti kuunnella sitä soopaa papin toimesta kirkossa...no hänenkin pitää leipänsä tienata.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: -