https://yle.fi/uutiset/3-11995987

Tossa vähän mietittävää kaikille. Ilmastonmuutos on fakta. Eletään ratkaisevia aikoja.

Jotain on tehtävä, jotta siltä vältytään.

Olen miettinyt sitä, että tulevat sukupolvet syyttävät meitä sitten siitä jos emme tee mitään asialle. Jos emme tee mitään maailman tilanteelle. Toisaalta, mitä tässä voi yksittäinen ihminen tehdä? Siis jos ei ole mikään miljonääri? Jos on muitakin vaikeuksia elämässä?

Pitäisi vähentää autoilua. Niin kuin aiemmin sanoin. Korona pandemiakin johtuu ilmastonmuutoksesta.

Meillä on 30 vuotta aikaa ratkaista tämä ongelma. Jos niinkään paljoa.

Tarvitaan poliitikoilta radikaaleja ratkaisuja. Maapallo ei kestä nykyistä elämän tyyliämme.

Ihminen on osa luontoa. Luonto ei ole mitenkään erillään ihmisestä. Meidän on kunnioitettava luontoa ja pelastettava se. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Tässä ei ole kyse vain pienestä osasta ihmiskuntaa vaan koko ihmiskunnasta.

Siinä on jo elämälle tarkoitusta kun yrittää pelastaa luonnon. Jumala meitä auttakoon.

Moi.

1%tilla maapallon väestöstä on 97%tia maapallon varallisuudesta...sama porukka päättää teollisuudesta ja paljon suuremmista päästöistä mitä suomi saa aikaan kymmenessä vuodessa.

Ei tarvi tehdä itsemurhaa...tää elämän muoto loppuu ennemmin kuin arvaammekaan. Silti voi käydä jotain joka pelastaa edes osan maapallosta en tiedä kuinka pieni prosentti on?

Koita nyt kieltää edellinen ja ajatella positiivisesti...

Silti meillä on tää hetki jolloin voimme hengittää, kävellä, haistaa, ja maistaa...voi käydä myös mystisellä ehtoolisella jos tuntuu siltä.

Ei kestä maapallo...Stephen Hawkig ehdotti muille planeetoille siirtymistä...nooh jos sinne avaruuteen mennään niin ne on ne 1%tia jotka pääsee.

"Istuta silti se omenapuu...vaikka tuli jo tukkaasi nuolee"

Huomenna kannattaa käydä jäätelöllä jos se maistuu...ei paljon muuta voi.

Tässä tullaan ehkä siihen sitten, että pitääkö vain luottaa esim. kristinuskoon...

Onko se ainut pelastusvene?

Se on just niin että sillä prosentilla on kaikki hyvin. He tulevat selviämään. Mutta miten käy Afrikan?

Nää ilmasto-kysymykset on eksistentiaalisia kysymyksiä.

Mikä on ihmisen arvo tässä maailmassa?

Onko ihminen vain biologinen olento?

Keskiajalla ei ihmisellä muuta ollut kuin Jumala. Mutta miten on nykyihmisen laita?

Moi.

Pelastusvene minne? Eihän mikään uskonto poista tosiasioita. Jotkut kokee että usko auttaa heitä kestämään vallitsevan tilanteen.

kristinuskossa on se ajatus että vaikka maailma tuhoituu iankaikkinen elämä jatkuu...edellinen voi keventää tunnelmaa kun siihen nojaa.

Niitä rikkaita voi asustella afrikassakin muutama siellä on niitä isoja aidattuja alueita joihin afrikan kantaväestö ei pääse.

Etelä afrikassa on niitä timantti kaivoksia niiden omistajat voi olla hyvinkin rikkaitta. Kongossa on litiumia, ja kobolttia paljon siellä virtaa raha...ei tosin kantaväestölle.

Näissä puitteisså mitä meillä on voidaan tehdä rajallisesti asioita...mutta silti voidaan tehdä, ajatella...vapaasti.

Mä en kiellä nojaamasta uskonnollisiin traditioihin...jos sitä kautta saa kevennystä elämään...ole hyvä!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

En minä mitenkään nojaa uskontoon. Mietin vain, että onko uskonnoista mitään faktaan perustuvaa turvaa? Yleisesti ottaen.

Kristinuskossakin puhutaan aina kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta miten joku voi väittää että sellaista on olemassa? Sitä tuputetaan. Olisi muka pakko uskoa Jeesuksen pyhyyteen. Olisi pakko uskoa, että kuoleman jälkeen alkaa vasta todellinen elämä. Siis useat kiertää ovilla ja pakkosyöttää uskoaan muille. Kokemusta on.

Siis se pelastusvene veisi taivaaseen. Mutta minä en siedä sitä että pakotetaan ihminen uskomaan tuohon pelastusveneeseen.

Tarkoitin Afrikalla suurinta osaa Afrikassa asuvista ihmisistä. En niitä rikkaita.

Maailma on vain niin helvetin absurdi paikka. Siis jos ei tavallaan luota johonkin after lifeen. Olen itse siinä rajalla, että luotanko.

Siis kun ei luota mihinkään uskontoon niin sitten pitää luottaa siihen että tyhjästä on tullut ja tyhjyyteen palaa. Sehän tässä on niin absurdia.

Siis ensin ihminen ei ole missään. Sitten hän elää enemmän tai vähemmän kärsien. Kuolee hirveissä tuskissa. Ja sitten häntä ei enää ole.

Tähänkö tässä loppujen lopuksi pitää uskoa?

Ei helvetti.

Ja sitten vielä se että nautinnot vievät usein hautaan.

Ateismi kyllä voi johtaa aikamoiseen nihilismiin. Mutta toisaalta, jos ei vain pysty uskomaan Jumalaan, niin sitten ei pysty...

Moi.

Entä jos hyväksyy sen mihin pystyy uskomaan ja mihin ei? Hyväksyy tän elämän olemuksen...

Elää ilman minkäänlaisia tieteellisiä todistuksia ennen syntymää ja kuoleman jälkeisestä...hyväksyy sen kompuroinnin nihilismissä.

Jos sitten jäisi jäljelle elämä ja tää hetki? En tiedä pystynkö itsekkään elään näin...mutta jos jonain hetkinä pystyisi?

Ehkä elämää pitää elää vain elämisen takia...

Pitää vain selviytyä. Päivästä toiseen.

Koska kuolema on niin kammottava asia, että sitä en tällä hetkellä tavoittele.

Elämällähän ei kai loppujen lopuksi ole mitään tarkoitusta...

Kun pystyisikin elämään vain tässä hetkessä. Mutta kun kello ei pysähdy.

Luulen että elämä on parhaimmillaan vain siedettävää. Ja jokin sekunti saattaa joskus tuntua hienolta, mutta se on yleensä vain sekunti...

Mietin näitä ilmasto asioita yms. Olisiko vain parempi ettei lukisi niistä? Ne ovat niin hemmetin masentavia.

Parempi elää kuplassa. Siis jos ihmisellä on vain tämä elämä niin täytyy jotenkin suojella itseään.

Im:kin vaikuttaa niin paljon toisiin ihmisiin, että heitä on ajateltava.

On vain uskottava, että elämä kantaa.

Elämässä on vain se vaikea puoli, että koko ajan pitäisi kohdata haasteet. Siis joka päivä. Pitäisi kohdata kiusaavat ajatukset.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Se on jatkuva prosessi. Tavallaan milloinkaan mikään ei pysähdy.

Puhuit elämän luonteesta. Se kyllä kieltämättä on sellainen, että kun sitä ajattelee niin voi helposti vajota nihilismiin.

Mutta mitä mieltä olet HerKaramazov: Täytyykö ihmisen elää kuplassa? Siis sen takia että hän ei menettäisi toivoaan. Ja tekeekö ihminen sellaisella tiedolla mitään, joka ajaa hänet epätoivoon?

Toisaalta ahdistukselta ei aina välty. Vaikka eläisi kuplassa. Siis sellaiselta ahdistukselta joka ei useinkaan tunnu fyysisenä vaan on pääosin henkistä.

Äsken kun kävin apteekissa, niin farmaseutille puhuessa jotenkin ajatukset alkoivat kiusaamaan. Jotenkin selvisin siitä tilanteesta.

Olen huomannut että pitkin päivää yleensä on sellaisia ns. kiusaavia ajatuksia. Siis sellaisia mollaavia. Kauhea taistelu niitä vastaan.

Helvetinmoista tämä kyllä on.

Se on hirveää, kun ajatukset lähtevät harhailemaan. Siis esim. siellä apteekissa. Siis kun niihin ajatuksiin kiinnittää liikaa huomiota. Siis niihin negatiivisiin ajatuksiin...

Moi

Mun vaativalääkinnällinen kuntoutus hylättiin kelassa. Tarvin Fysiatrilta lausunnon selästä jonka pohjalta omalääkäri tekee lausunnon kelaa.

Pihlajalinnan yksityisen sektorin Fysiatrin lausunto ei käy kelaan...tarvii olla julkisenpuolen lausunto.

Ketähän toi kela oikein palvelee...käsitämätöntä byrokratiaa...ja mieti miten sairaat ihmiset kestää ton pompottelun kelan toimesta...?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Moi.

Onko ne ajatuksia, vai ääniä jotka mollaa? Mulla on ollut taas muutama päivä ilman pelkoja...joka on hyvä...mutta en mä usko pääseväni koskaan täysin peloistani irti...jos pärjään muutamia päiviä ilman pelkoja olen tyytyväinen.

Ajatuksia ne on. Mulla ollut tänään kyllä vaikea päivä.

Kävin kävelyllä ja hirvittäviä ajatuksia nousi mieleen. Siis ajatuksia kuolemasta ja kaiken tuhoutumisesta.

Minulla usein lähtee se synkkien ajatusten ketju pyörimään. Lähinnä ne ajatukset on sellaisia maailmanloppu ajatuksia.

On tässä yhteiskunnassa kyllä paljon mätää. Juuri tuo byrokratia.

Joissakin kunnissa sairaita autetaan. Joissakin ei. Se on ihan tuurista kiinni.

Pelot luo välillä helvetin. Maailma tuntuu välillä helvetiltä.

Saatana koko päivän taas miettiny itsemurhaa.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten.

Moi.

Elämä menee rankaksi (rankemmaksi mitä on..) jos koko päivän jyllää im. ajatukset.

Onko teidän kunnassa mtt tukossa? Jos ei palvelua tule aja ensiapuun, tai ota taksi. Ei o häpee mennä ensi apuun...

Koska sulla oli terapia? Alkaako se pahentaan oloa...joskus paskojen asioiden käsittely pahentaa oloa se kuuluu asiaan.
Yleensä terapiaa tiheennetään jos olo huononee...vähintään kahteen kertaan viikossa. Onko sun terapeutilla siihen mahdollisuus?

Mutta aja sinne ensiapuun ennen kun alat tekeen mitään itsellesi...okei!