Mulle lähetti yksi sukulainen linkin...Jumalansanan puollustamisesta...voi Jeesus!

https://www.tv7.fi/arkki/jumalan-sanan-puolustaminen_p72146/

Ei Jumalansana tarvi apua! Kanssa ihmiset tarvii...

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten.

HerKaramazov: Kukaan ei oikeastaan voi olla täysin varma mistään. Elämä on aika epävarmaa loppujen lopuksi. Eihän ihminen tiedä mitä hänen elimistössään tapahtuu. Mutta toisaalta joistain asioista täytyy olla varma. Muuten elämästä ei tule mitään.

En nyt sitten tiedä täytyykö uskon asioissa olla joku varmuus. Jotkut sanovat että ovat varmoja. Toiset epäilevät. Mielestäni uskonnot antavat juuri niitä tienviittoja, mutta ei ne välttämättä opasta perille asti.

Elämä on sellainen sekamelska vaan. Kohdusta hautaan. Luulen että tärkeintä on edes jotenkin pysyä pinnalla. Kellui tai räpiköi.

Kuolema on jotenkin helppo toteuttaa. Kaaos on helppo toteuttaa elämässä. Mutta hyvä elämä on aina vaikea toteuttaa. Mutta juuri siihen ihmisen tulisi pyrkiä. Mutta juuri se lipuu aina käsistä pois. Juuri kun tuntuu siltä että elämä on hyvää, niin sitten melkein heti kokee jonkin negatiivisen asian ja jälleen elämä on taistelua.

Olen varonut sitä että tulisin täysin uskoon. Vaikka tuskin sitä vaaraa on. Pelkään toki sitä, koska tiedän mitä se tekee minulle. Joillekin uskossa oleminen on hyvä asia. Minulle ei varmaankaan. Ihmiset ovat niin erilaisia.

Joskus ajattelen että Jeesus oli ns. filosofi.

Vesi todellakin on elämän edellytys.

Ehkä Dostojevski sanoi sitten hyvin että: kauneus pelastaa maailman. Ja elämässä tulee olla vähän kauneutta. Jeesuksen opetukset olivat kauniita. Vaikka Jeesuksen kuolema ei varmaankaan ollut kaunis. Luulen kuitenkin että kauniit hetket elämässä antavat voimaa vaikeina aikoina. Vaikka elämä onkin kärsimystä enimmäkseen, niin kyllä elämässä on kuitenkin hetkiä joissa kauneus voittaa kärsimyksen. Luulen niin...

Moi.

Ei uskoontulemista tarvi varoa...ei se ole jokin pysysvä staattinen tila.
Se on kuin rakkaus, viha, tai mikä tahansa tunne se tulee jos on tullakseen, luulen.

Uskoa, rakkautta, vihaa ei voi pakottaa niitä tuntee jos on tunteakseen. Pakottamalla ei synny mitään hyvää...se voidaan tulkita maanpäällisistä diktatuureista...poliittisissa ideologioissa pakotetaan kaikki samaan soppaan.

Samaa löytyy uskonnollisista lahkoista, katollisenkirkon käsittämöttömistä jutuista. Olet varmaan kuullut ihmisitä jotka ovat irtautuneet tai yrittäneet irtautua jostain lahkoista...ihan sairasta.

Mutta jos kysytään mistä tahansa lahkossa, tai uskonnosta toimitteko te ihmisyyttä vastaa? "Emme me, vaan nuo".

Ei siis mitään uutta auringon alla🤔

Jokainen valitkoon miten valitsee. Tästä on tahkottu puoleen ja toiseen, ja vatvomallahan taikina vaan sitkistyy...

Niinhän sanotaan että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Kenenkään puolesta ei voi uskoa eikä kenellekään selkää kääntää. Vastuu on osa tuota rakkautta.

Tuttua tuo kaikki heittely miten jumalattomia uskovat onkaan. Totta on että monet tulkinnat jakavat eri kuppikuntiin onpa uskoa Elämänantajaan tai ei.

Ihminen on ihminen, toiselle voi olla susi.

Kun itselleenkin aika usein on. Tekee toisin kuin minkä hyväksi tietää.

Olennaista oman sisimmän 'huolto'.

Ehkä joillakin ihmisillä sitten on taipumus tulla uskoon ja joillakin ei.

Lahkot on kyllä aika järjettömiä yleensä. Kristinuskossa nyt sentään on jotain järkeä. Vaikka siinäkin on paljon kyseenalaisia juttuja. Esim. ehtoollinen. Minkä takia pitää nauttia viiniä ja leipää? Eikö se riitä että uskoo Jumalaan? Minkä takia on erilaisia rituaaleja? On jotenkin outoa että me vieläkin teemme niitä. Luulisi ettei enää nyky-yhteikunnassa tarvitsisi tehdä mitään rituaaleja. Tai eihän toisaalta kukaan niitä pakotakaan tekemään, mutta outoa että jotkut niitä vielä tekevät.

Uskontojen takia on tapettu niin järjetön määrä ihmisiä, että sen takia ne on niin vaarallisia. Toki uskonnot korostavat usein rakkautta yms. Mutta on niillä varjopuoliakin paljon.

Ennemmin uskon Sartren sanoja, että ihminen on tuomittu vapauteen. Siis vapaus on juuri sitä että ei pakoteta tekemään mitään, vaan ihminen saa päättää mitä hän tekee. Toisaalta ei sitä pelkkää vapauttakaan kestä. Se voi olla aikamoinen painolasti.

Lahkoissa on ajauduttu johonkin ihmismäiseen toisten hallintaan. Jumalan rakkaus on sydämeen vetoavaa, itsessään. Sitä kun aletaan ihmisen taholta 'preparoimaan', siihen tulee vallanhalu ja toisten omatuntojen kautta ihmisten orjuuttaminen.

Ehtoollinen on mysteerin ytimessä olevia asioita. Ehtoollisessa kohdattavissa Kristus, joka alunperin asetti ehtoollisen.... "ottakaa minun muistokseni".

Ihminen on mikä on. Yksinään ei kestä elämän painoa. Ehtoollisyhteydessä koen yhteyttä voimanAntajaan.

Nykyihminen lataa puhelintaan usein, mutta itseään ei koskaan. Tai harvemmin kuin voisi.

Moi.

Toi "latailu" on hyvä vertaus...jokaine saa latailla sieluaan/psyykettään/akkujaan parhailla katsomillaan tavoilla.

Luonnossa kävely, lukeminen, saunominen uiminen, jotkut  käy ehtoollisella, jne...mä hyväksyn kaikki edelliset.

Toki pitää ladata ns. omaa akkuaan välillä.

On vaikea luottaa Jumalaan, kun maailma on tällainen. Toisaalta hädän hetkellä rukous voi tuoda lohtua. Ehtoollinenkin varmaan joidenkin kohdalla.

Luulen että elämän painon voi kestää. Vaikka välillä kyllä tuntuu että se murskaa ihmisen.

Mulla ollut kaksi päivää nyt hirveä ahdistus. Lukeminen auttaa jonkin verran ja kavereilla käynti. Todellakin tuntunut siltä että elämä murskaa.

Mietin sitä että minkä takia Jumala teki elämästä näin vaikeeta? Jos hän kerran on rakkaus?

Tämä elämä on nyt kuin sotaa. Siis selviytymistä. En halua luovuttaa...

Moi.

Tää helle, ja ukkoset tuskastuttaa oloa varsinkin jos on kipuja.

Hei Mi89, mistä mahtaa nostaa sulle tuota ahdistusta? Tapahtunut jotain? Tai liian pitkään aikaan ei-mitään? Itsessä ahdistusta usein paineista, taustan ihmisten odotuksista.

HKaramazov... mitä teet kipujen kanssa? Miten saat ne vähenemään?

Joo. Onneksi sää viileni nyt vähän.

Mietityttää se että entäs jos nämä helle-aallot yleistyvät ilmastonmuutoksen takia? Mihin tämä maailma on menossa? Tulee välillä semmoinen tuomiopäivän fiilis, kun katselee ilmastonmuutoksesta kertovia ohjelmia. Jos Jeesus tulee takaisin niin kohta olisi hyvä tulla.

Aika synkäksi vetää maailman tila. Eksistentiaalisia kysymyksiä herää. Mikä on ihmisen osa tässä maailmassa? Sehän liittyy vahvasti uskontoihin, se semmoinen että mikä on ihmisen tehtävä tässä kosmoksessa?

Tällaiset kysymykset piirittää joka päivä. Olen lukenut aika paljon uskonnoista. Toisaalta tällaisessa maailmantilassa uskonto voi antaa lohtua, Ilmastonmuutos on faktaa. Mutta toisaalta sitten onko uskonnot fiktiota?

Sitä palloilee aina näitten asioitten kanssa. Tiede ei anna vastausta kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Ja uskonto ei anna vastausta kysymykseen ilmastonmuutoksesta. Ihmisen elämä on sellaista kiirastulessa oloa. Ja varsinkin jos nämä asiat jäävät kaivertamaan.

Kun toisaalta ei saisi lentää enää ulkomaille, eikä käyttää autoa. Mutta mitä tästä elämästä sitten tulee jos ei edes autoa saisi käyttää? Siis ainakaan sellaista jossa on polttomoottori. Vapaus lähtee, jos autoa ei enää voi käyttää. Ja jos ihmiseltä riistetään vapaus, niin eihän elämä sitten enää ole mielekästä. Jos ei voi mennä vapaasti paikasta toiseen.

Todella kun ajattelee tämän elämän luonnetta, niin kyllä ihminen loppujem lopuksi on kusessa. Oli Jumalaa tai ei.

Onneksi toisten ihmisten seura auttaa välillä pääsemään noista tuomiopäivän ajatuksista. Aikojen saatossa ihminen on aina odottanut tuomiopäivää. On aina mietitty että kyllä se maailmanloppu kohta tulee. Ja odotettu Jeesuksen toista tulemista. Pari tuhatta vuotta. Eikä miestä kuulu.

Nyt kuitenkin on sellainen tilanne että parin vuosikymmenen päästä, jos asiat ei muutu, niin maailmanloppu saattaa tulla. Eikä mikään mieluinen maailmanloppu.

Sitä miettii koko ihmiselämän mielekkyyttä. Mitä me olemme tänne maailmaan tulleet tekemään? Uskonnot usein sanovat, että tavoittelemaan taivaspaikkaa. Mutta kun uskonnot eivät enää Suomessakaan hallitse. Joskus 500 vuotta sitten ihmiset luottivat papin sanaan. Kävivät joukolla kirkossa. Nykyään me eletään sellaista aikaa, että viihde hallitsee. Älypuhelimet. TV. Tietokone. Ja käytän myös itse näitä kaikkia. Mutta sitten herää ajatus, että ollaanko me täällä maailmassa vain mässäilemässä? Väkisin herää se ajatus. Ja jos maailmanloppu tulee 20 vuoden päästä, niin miksi ei ihminen voisi vain ryypätä ja rellestää. Siis jos ihmisellä ei olisi voimakasta kuolemanpelkoa, niin ehkä sitten voisikin.

Mutta mitä tämä elämä on tässä Jumalattomassa maailmass? Sinnittelyä vain.  Facebookissa pyörimistä.

Mutta toisaalta ei ihminen voi elää täysin omassa maailmassaan. Täytyy elää muitten ihmisten parissa.

Kun ajattelee että elämä on vain sellainen välähdys kosmoksessa, joka päättyy kuolemaan. Niin aika ankealta näyttää.

Olen joskus myös ajatellut. Että raha on aiheuttanut ilmastonmuutoksen. Mainostajat ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. TV:ssä mainostetaan paljon lomamatkoja yms. Ja lentokoneet pilaavat ilmaston.

Jos sitä itse ei pelkäisi niin paljon kuolemaa. Niin ehkä ryyppäisin joka päivä. Mutta tässä on koko ajan limbossa. Kuolla ei saa. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Jumala ei ole enää muodissa. Elämä todellakin on outoa.

Moi.

Käveleminen auttaa kipuihin särkylääkkeiden kera.

Mä luulen että Jeesus on tullut jo joidenkin ihmisten sydämmiin ja tehnyt tekoja kuten edesmennyt Veikko Hursti joka haki kaduilta kodittomia syötti, vaatetti, ja antoi yö paikan.

Ehkä se kuuluu "suureen suunnitelmaan" että ihmiskunta tuhoaa planeettansa? Tai sitten se ratkaisee ongelmansa joka näyttää nyt epätoden näköiseltä?
Tänään varmaan lähden mökille jossa ei o sähköä tai yhteyksiä...musta ri kuullu muutamaan päivään.

keskustelua kirjoitti:
Hei Mi89, mistä mahtaa nostaa sulle tuota ahdistusta? Tapahtunut jotain? Tai liian pitkään aikaan ei-mitään? Itsessä ahdistusta usein paineista, taustan ihmisten odotuksista.

En tiedä. Vähän olo helpompi nyt. Vielä kun saisi nukuttua aamuun asti. Olen nyt parina yönä herännyt puoli viisi. Onneksi helteet ovat vähän jo väistyneet.

Välillä tuntuu ettei ole tarpeeksi ohjelmaa. Olisi varmaan ihan hyvä jos olisi töissä. Hemmetin vaikeeta välillä. Pitäisi nähdä ihmisiä enemmän. Välillä sitä ajattelee, että mitä väliä on millään? Elämän tahtoa kuitenkin on vielä jäljellä. Sen varassa tässä nyt mennään. Maailma todellakin voi yrittää murskata ihmisen.

HerKaramazov kirjoitti:
Moi.

Käveleminen auttaa kipuihin särkylääkkeiden kera.

Mä luulen että Jeesus on tullut jo joidenkin ihmisten sydämmiin ja tehnyt tekoja kuten edesmennyt Veikko Hursti joka haki kaduilta kodittomia syötti, vaatetti, ja antoi yö paikan.

Ehkä se kuuluu "suureen suunnitelmaan" että ihmiskunta tuhoaa planeettansa? Tai sitten se ratkaisee ongelmansa joka näyttää nyt epätoden näköiseltä?
Tänään varmaan lähden mökille jossa ei o sähköä tai yhteyksiä...musta ri kuullu muutamaan päivään.

Se on kyllä kunnioitettavaa mitä Veikko Hursti teki. Harva pystyy sellaiseen. Ehkä Jeesus sitten todella vaikuttaa hyvien ihmisten kautta maailmaan.

Mietin tuota, että ehkä jotkut sitten haluaa että planeetta tuhoutuu. Luulen, että me eletään ratkaisevia aikoja, kun ajatellaan ilmastonmuutosta.

Hyvää mökkeilyä!