Kun kysyt Jumalasta. Kysyt elämästä, rakkaudesta. Onko elämää, tai rakkautta? Jumala loi kaiken.

Jokainen ihminen on luotu vaikka vanhemmat aikaansaaneetkin. Jumalaa vois sanoa kaikkea yhdistäväksi, koska on kaiken rakkauden vaikuttaja. Ilman Jumalaa ei ole toivoa. Toivo tulee juur rakkaudessa, joka on otettu vastaan. Tulta ei ole ilman kipinää.

Että olen olemassa, tarkoittaa että rakastan. Että on joku joka rakastaa vaikka epäilen.

Oikeasti en ymmärrä miten Jumalan voi kyseenalaistaa kun ympäröi sinuakin kaikkialla.

Mikset kysy Jumalalta suoraan tätä asiaa?

minäitse89 kirjoitti:
Mihin se polku sitten vie?

Viekö se mielestäsi taivaaseen?

Ja jos taivas on olemassa, niin minkä takia meillä ei ole tietoa siitä miten sinne pääsee?

Jotkut toki sanovat tietävänsä, mutta enpä tiedä.

 

Ajattelen että polun päässä on ikuisuus, jossa ei ole mitään mitä elämä maanpäällä ennen kuolemaa on ollut. Alkaa uusi vaihe elämän kiertokulussa.

Kaikkivaltias - jokainen ikuisuuteen otettu ymmärtää kiittää kunnioittaa ja palvoa koko maailmankaikkeuden Luojaa.

minäitse89 kirjoitti:
Mitä mieltä olette muuten koko Jumalasta? Siis tavallaan ajatus Jumalasta tuo lohtua. Voi antaa voimaa. Jne. Mutta mikä on sitten totuus? Sehän tässä eniten kiinnostaa.

Siis itseäni kiinnostaa eniten se, mikä on lopullinen totuus. Mutta toisaalta sitä ihminen ei varmaankaan saa täällä maan päällä tietää.

Mutta kun paljon puhutaan Jumalasta. Taivaasta. Enkeleistä. Ihmiset ovat nähneet ns. Jumalan. Käyneet Taivaassa. Onko nämä asiat totta?

Sehän on periaatteessa se tärkein kysymys. Ainakin luulen niin...

Toisaalta ateismikin voi tuoda lohtua. Siis sellaisen lohdun, että ainakin meillä on tämä maanpäällinen elämä. Vaikkei mitään muuta olisi, niin ainakin meillä on tämä. Vaikka Camus'n sanoin elämä olisikin absurdia, niin kuitenkin me pystymme elämään. Ja ehkä hyvä niin.

Moi

Olin mökillä kaksi yötä siellä ei o sähköä/yhteyksiä.
Mystikot sanoo että ongelmat alkaa ja loppuu käsitteisiin.

Jopa käsite Jumala on ladattu mielikuvilla...ja käsitteistä pitäs päästä eroon jotta voi vain Olla.

Jos käsite tuo lohtua niin ei sitä varmaan kannata ottaa keneltään pois...mutta käsite on aina jotain muuta kuin totuus. Käsite on ihmisten määritelmä...mikä on totuus sitä ei ehkä voi määrittää?

keskustelua kirjoitti:
Kun kysyt Jumalasta. Kysyt elämästä, rakkaudesta. Onko elämää, tai rakkautta? Jumala loi kaiken.

Jokainen ihminen on luotu vaikka vanhemmat aikaansaaneetkin. Jumalaa vois sanoa kaikkea yhdistäväksi, koska on kaiken rakkauden vaikuttaja. Ilman Jumalaa ei ole toivoa. Toivo tulee juur rakkaudessa, joka on otettu vastaan. Tulta ei ole ilman kipinää.

Että olen olemassa, tarkoittaa että rakastan. Että on joku joka rakastaa vaikka epäilen.

Oikeasti en ymmärrä miten Jumalan voi kyseenalaistaa kun ympäröi sinuakin kaikkialla.

Mikset kysy Jumalalta suoraan tätä asiaa?

Jumala käsitteenä loi myös ahdistuksen, pelot, rakkauden, pyytteettömyyden, totuuden ja ei-totuuden...mitä käsitteetön on? Ääretöntä, rajatonta, nimetöntä, jne.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Tuota ajattelen juuri välillä Jumalasta. Että kun mennään ihan äärimmäisyyksiin niin Jumalan takia on tapettu ihmisiä. Siis Jumalan nimissä.

Sen takia en pysty kysymään näitä asioita Jumalalta kun minulla tai ei varmaan kenelläkään muullakaan ole tietoa että miten häneen saa suoran yhteyden.

Ajatus Jumalasta kiehtoo, mutta se voi myös olla vaarallinen. Jos mietitään uskonsotia jne.

On minusta hyvä pohtia näitä asioita monelta kantilta. Siis voi pohtia sitä että mitä jos Jumalaa ei ole, mutta myös sitä että jos hän onkin olemassa.

Tuo on kyllä totta HerKaramazov, mitä kirjoitat. Tai siis en tiedä tarkalleen mikä se totuus on. 🙂 Mutta olen samaa mieltä noista asioista mitä kirjoitit Jumalasta.

HerKaramazov kirjoitti:

Jumala käsitteenä loi myös ahdistuksen, pelot, rakkauden, pyytteettömyyden, totuuden ja ei-totuuden...mitä käsitteetön on? Ääretöntä, rajatonta, nimetöntä, jne.

Jumala on salattu, se ominaisuus ärsyttää ihmistä. Ihminen haluaa tietää kaiken Jumalasta, eikä me saada sillä tavalla tietää kuin tiedetään kaikista tässä ketjussa mainituista suurista nimistä, ajattelijoista, vaikuttajista.

Jumala on Kaikkivaltias. Ihmisen tuntee luita ja ytimiä myöten, jokaisen ihmisen. Nuo kaikki mitä luettelit Jumala kyllä tasan tarkkaan tietää. Koska Jumala on rakkaus, rakastaa ihmistä niin että antaa ihmisen valita, ja ihmisen valitessa vähän huonosti, sallii ihmisen langeta mutta myös kokea mitä välinpitämättömyydestä tai vihasta toisia tai jotain kohtaan, seuraa, noita riitoja sotia kansanmurhia. Ja Jumalaa syytetään, miksi sallii miksi ei estä.

Tuo ihmisen vapaus valita, siitä elämässä usein kysymys.

Siitä ihmisen elämän ongelmissa usein kysymys, valinnasta. Siinä tarvittais useammin ja enemmän tuota Rakkauden henkeä, valintoja tehdessä. Että tie ei veisi syvemmälle vaikeuksiin, ettei seuraisi enemmän kärsimystä kenellekään. Että pyyntö oisi 'tapahtukoon sinun tahtosi, Kaikkivaltias Herra, Jumala' 'joka olet Rakkaus' . 'Sinä tunnet minut, armahda minua, kun haluaisin tietää enemmän kuin kykenen ymmärtämäänkään'. 'Armahda minua'

'Kiitos tästä ketjusta' 'kiitos että sinä vastaat kysyjälle paremmin kuin ihminen voi' 'kiitos niistä kaikista tavoista, joilla rakastat meitä, että silmämme sydämen tasolla aukeavat, että yhä kutsut meitä tuntemaan sinua, pyhä Jumala'.

Jos Jumala kerran on rakkaus, niin miksi hän antoi Jeesuksen kitua ristillä? Minkä takia hän sanoi Abrahamille että pitää uhrata Iisak?

Tiedän toki että Jumalattomassa maailmassa on hankala elää. Ja uskonnot antavat paljon merkitystä elämään. Mutta ei sen uskon varaan voi pelkästään heittäytyä. Usko on uskoa. Ja fakta on faktaa. Joskus pari tuhatta vuotta sitten ei ollut oikeastaan luonnontieteitä yms. Ihmiset ammensivat tietoa mystisistä kokemuksista, Ei enää juurikaan tehdä niin.

Toki en voi tietää onko Jumala olemassa. Mutta onko se olennainen tieto tällä hetkellä? Siis jos Jumala on jossain kuoleman jälkeisessä Paratiisissa ja minä kuitenkin olen nyt tässä maailmassa, niin eikö se tärkein asia ole tällä hetkellä että pärjään tässä maailmassa? Siis voihan Paratiisi olla olemassa jne. Mutta eikö nyt tällä hetkellä kuitenkin ole tärkeintä elää tässä maailmassa? Senhän takia useat filosofit ovat todenneet että tärkeintä on hyvä elämä. Siis toki ihminen on heitetty maailmaan. Niin kuin Heidegger sanoi, mutta ihminen pystyy myös toimimaan maailmassa ja tekemään elämästä parempaa.

Tuli sellainen mieleen että ehkä on hyvä että Jumala on mysteeri. Vaikka ihminen usein haluaisikin tietää kaiken Jumalasta... Siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että salattu Jumala saattaa olla jossain mielessä jopa parempi vaihtoehto kuin Jumala joka näyttäytyisi jatkuvasti ihmisille.

Yksinkertainen suora vastaus:

Sovitus - siksi, olisi mahdollisuus rakkauden vuoksi saada kiinni toivosta, jonka ihminen epätoivossaan menettänyt.

Niin on Jumala jokaista ihmistä rakastanut, että on antanut oman Poikansa pahuutemme takia kärsiä sovituskuoleman... Ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi ikuisen toivon.

Avain on suhde Jumalaan, lukko on Jeesus ja avaaja Pyhä Henki, joka yhdistää jokaisen armon vastaanottavan tuohon yhteyteen Jumalaan, jota etsitään ja joka kuulee sanattomatkin hädät ja huokaukset.

Miksi ristinkuolema? Minulle riittää tieto tapahtuneista, en voi käsittää enkä halua nousta Jumalan yläpuolelle. Olen kokenut vertauskuvan lukkoni on omani ja Henki sen avannut, se on totta elämässäni. Yhtään pyhempi enkä parempi ole ite tykönäni, mutta parhaaseen pyrin ja on ollut monia tilanteita elämässä joissa olen saanut nähdä tulleeni varjelluksi. Minusta pidetään huolta. 'Lukkoni' välillä menee jumiin, eikä ole ollut kertaa etteikö hädässä mielessä huudettu Kristus armahda! olisi tullut kuulluksi.

Maailman vaikein kysymys on elämän helpoin. Ja usean kohdalla mahdoton, mieli ei taivu, jokaisen elämä on valintoineen jokaisen oma.

Moi.

Se on hassu piirre kun ihminen kiittää Jumalaansa kaikesta hyvästä mitä on kohdannut.

Siksi se on hassua koska ei ihminen opi oikeista valinnoista...se oppii vastoinkäymisistä ns. vääristä valinnoista.

Hengellinen mestari kiitää Jumalaansa kaikista vastoin käymisistä...koska ne haastaa oppimaan.

Ja mä en ole todellakaan hengellinen mestari...hengellinen noviisi kuvaa minua🤭

Jos joku on tärkeetä niin se että vähän oppisi tästä elämästä.

Oppiminen on siitä hyvä juttu että sitä ei tarvi perustaa Jumalaan...oppimista voi tehdä ihmiskunnan nimissä...tai evoluution.

Ja oppimisesta ei tarvi päästä "taivasten valtakuntaan" tai "ikuiseen elämään".

Jos oppiminen olisi elämän hyväksymistä/sietämistä...itsensä hyväksymistä/sietämistä...toisten ihmisten hyväksymistä/sietämistä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

En oikein ymmärrä tuota sovitus asiaa? Siis senkö takia Jeesus uhrattiin että ihmiset pääsisivät Taivaaseen? Aika erikoista.

Tuosta olen samaa mieltä että jokaisen elämä on jokaisen oma. Että ei ole pakko uskoa Jumalaan jos ei halua. Jne.

Se on totta että vastoinkäymiset opettavat usein enemmän kuin onnistumiset. Mutta vastoinkäyminen voi olla niin suuri ettei siitä nouse enää elämään normaalia elämää. Silloin se ei oikeastaan opeta.

Se elämän hyväksyminen ja sietäminen on yksi vaikeimmista asioista. Koska raamatullisesti sanottuna, tulva on tulossa koko ajan ja pitää rakentaa koko ajan arkkia. Meinaan sitä että elämä ei tunne armoa ihmistä kohtaan. Toiset ihmiset voivat. Mutta itse elämä ei. Mietin sellaista vertauskuvaa että ihminen on tavallaan vedessä ja hän räpiköi koko ajan. Hän ei voi lopettaa räpiköintiä, koska hän hukkuu jos lopettaa. Eikö elämä ole juuri sellaista? Tuli vain mieleen....

Siis sen vuoksi että ihmiset tulisivat tuntemaan Jumalan, sen pyhyyden, kaikkivaltiuden.

Rakkauden.

Armoa ei maailma anna eikä tunne.

Niin tuosta vielä, maailmassa ihmisen katsotaan ansaitsevan jotain kunniaa tai mitä ikinä. Suorituksilla ansaitaan, "jos olet hyvä, jos annat sitä ja tätä, saat........jne."

Tässä Jumalaan liittyvässä mystiikassa armo on ansaitsematonta. Ihminen on vaan ihminen, ihminen ei ole Jeesus, vaikka Jeesus tuli ihmisrn elämän elämään katkeraan loppuun asti. "miksi minut hylkäsit"...

MuttaJumala kaikentietävänä olinähnyt tämän ihmisjärjelle käsittämättömän sovituksen jo ennen Jeesuksen maan päällä syntymistä ja elämistä. Kirjoitukset kautta aikain kuvanneet tapahtumia jo etukäteen (profetioissa).

Rakkaus on vaan niin jokaisen sydämen jano, kun olisi joku joka rakastaisi... Ja kun sen jano sykkii joka ihmisessä, sen olemassaolo käsitteenä yhdistää ihmisiä, antaa voimaa.

Sitä vaan ei voi ilman uskoa ymmärtää mistä voima tulee, mistä on lähtöisin.

Siihen niin vaikea suostua.

Moi.
Ööö meinaatko ettei muun kuin Jeesuksen kautta löydä rakkautta, ja armoa?
Rakkaus ja armo on meihin ihmisiin sisään kirjoitettu...Jeesus on yksi viitoista, jotka osoittavat ihmisen sisään.

Tossa olen samaa mieltä jos vastoinkäyminen on niin suuri ettei "pääse sen yli" niin siitä ei oikein ole hyötyä...päin vastoin.

Toi pinnalla räpiköinti...siitä ollaa kirjoiteltu...kun räpiköi "hätääntyy" silloin ottaa mistä tahansa kiinni että pysyisi pinnalla...puunkappale/opinkappale/ideologia/uskonto kaikki käy hädän ja ahdistuksen velloessa.

Mä luulen että vesi kuitenkin kantaa ihmistä...kun hän kelluu rentona...mutta rennoksi itsensä saaminen onkin se juttu...kun särkee,pelottaa,ahdistaa koita ny sit rentoutua ja kellua!

Vesi on kuin elämä...saa kutsua Jumalaksi ja Jeesukseksi jos tuntuu hyvältä...me ei päästä "irti" vedestä/elämäntä...mutta millä pirulla rentoutua kun on kokemus että uppoaa jos ei räpiköi!

Nyt tullaan siihen joka löytynee kaikista uskonnoista sen veden pitäs kelluttaa meitä ihmisiä kun mekin ollaan 90% vettä...se on lähes tieteellinen facta.

Mutta miksi suurin osa ihmiskunnanta ei kellu? Käsittämätön määrä lapsia kuolee päivittäin joka hetki...huusi ne Jeesusta tai Jumalaa...armoonko ne kuoli?
Joskus kun ihminen tulee uskoon hänestä tulee niin "pyhä" ettei hän halua kuulla maailman epätäydellisyydestä...hän on niin täynnä omaa armoaan ja ikuista elämää joista hän on niin aamen että on valmis tajoamaan samaa opinkappaletta jokaiselle vastaan tulijalle "pommin varmana pelastuksena".

Mutta edellinen on niin inhimillistä...niin mäkin tekisin jos olisin täysin varma pelastuksesta...mutta en ole🤭

Mutta mietin sitten sitä että jos maailma ei tunne armoa, niin onko Jumala jollain tavalla tämä maailma? Ja silloin Jumala ei tunne armoa? Vai onko mielestäsi Jumala tämän maailman ulkopuolella täysin?

Jeesuksessa on se minusta hienoa, että hän ei taipunut näkemyksissään. Ei edes kuoleman edessä.

Mielestäni ihmisen täytyy tehdä joitain kunniallisia asioita elämässään. Siis tavallaan suorittaa tehtäviä. Eikö siitä tämä koko elämä koostu? Me vain teemme asioita?

Jeesuskin painotti tekojen merkitystä.

En tiedä tuosta sovitus asiasta. Wittgenstein aikanaan kirjoitti, että yksittäisen ihmisen hätä on suurin hätä maailmassa. Siis ei ole mitään kollektiivista hätää. Ja Jeesuksen hätä oli hänen henkilökohtainen hätänsä. Ja siten on aika brutaalia jos yksikin ihminen on tuomittu hätään. Siis jos Jeesuksen elämänkulku oli aikoinaan jo ennustettu ja Jumala oli päättänyt mitä Jeesuksen elämässä tapahtuu.