Moi, mulla on "pakkohoidosta" kokemusta..
Ensimmäinen tapahtui ensimmäisen itsemurhayrityksen yhteydessä, olin ottanut yliannostuksen ASA lääkkeitä. Jouduin tarkkailuun somaattisten syiden takia yhdeksi yöksi ja aamulla psykiatri haastatteli eli siis perjaatteessa otti selvää että uskaltaako mua päästää kotiin. Vaikutin todella masentuneelta ja välinpitämättömältä ja en voinut luvata etten yrittäisi uudestaan itsemurhaa.. joten pakkohoitoon akuuttiosastolle.
Toinen pakkohoitopäätös tuli siitä kun olin viikon putkeen ottanut ylimääräisiä rauhoittavia.. Ja kun äitini sen tajusi niin otin purkillisen unilääkkeitä päälle.. Taas somaattisen puolen tarkkailuun ja psykiatrin "haastattelu". Tällä kertaa psykiatri veti johtopäätökseksi puheistani ("Ei se musta oo nii iso juttu.. Oikeesti ei oo." Ja oikeasti niin uskoin) että en ollut realiteeteissa joten pakkohoitopäätöshän siitä tuli.
Kolmas oli edellämainitun pakkohoitopäätöksen jatkaminen.. Olin ollut osastolla sen ajan minkä pystyy potilasta pitämään hoidossa ensimmäisellä pakkohoitopäätöksellä. Sen jälkeen tulee uusi psykiatrin "haastattelu" jossa katsotaan että päättyykö pakkohoito vai onko perusteita jatkaa sitä. Olin kuntouttavalla osastolla silloin ja pakkohoitopäätös uusittiin.. Syynä se, etten ollut vapaakävelyluvasta huolimatta käynyt ulkona, syystä että olin epäluuloinen ihmisiä kohtaan.
Neljäntenä oli sitten bentsojen yliannostus ja näin kädelläni "pikku-ukkoja" joiden takia piti vahingoittaa itseäni siitä kohtaa kättä.
Lyhyesti sanottuna siis (ja omasta kokemuksesta) pakkohoitoon joutuu jos
a) on yrittänyt itsemurhaa, ottanut yliannostuksen muussa kuin itsemurhatarkoituksessa tai vahingoittanut itseään pahasti
b) ei ole realiteeteissa eli siis on psykoottinen
c) tai on muuten vaaraksi itselleen tai muille ihmisille
Pakkohoitoonmääräämiskriteereitä on tiukennettu aika paljon, näin mun psykiatri on sanonu 🤔