Kotiuduin toissapäivänä 1,5kk osasto reissulta ja tänään on jo kuoleman toiveet pyörineet mielessä. Huomenna on aika sähköön ja huomaan toivovani, että jotain menisi pieleen.

Sinulle anorektikko, joka tahdot satuttaa itseäsi: ensinnäkin haluan sanoa, että anorektikot ovat yleensä yäydrllisyytern pyrkiväisiä, mikä on sinänsä hienoa, mutta kun kukaan ei täällä maailmassa ole täydellinen, vaikka mainosten ja yhteiskuntatilanteen takia niin helposti saatamme ajatella. Sen sijaan, että pyrkisimme täydellisyyteen, meidän tulisi olla itsellemme armollisia ja ymmärtää, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen. Tärkeintä olisi löytää hyvät puolet itsestämme, jotka eivät liity ns. ulkoisiin asioihin. En tiedä, onko tästä minun kirjoittamisesta mitään apua sinulle, mutta toivoisin, että olisi. Se, että haluat satuttaa itseäsi liittyy ehkä pahaan oloosi, tunteisiin, joita on vaikea käsitellä jne. Pyydän, ettet satuttaisi itseäsi. Tässä olen sinulle olkapää, jota vasten voit itkeä. Sinusta välitetään. Tuohon, kun kirjoitit, että poikaystäväsi jättäisi sinut, jos vahingoittaisit itseäsi, sanoisin, että olet viisas, kun kirjoitit siitä ja ehkä huomaat, että poikaystäväsi ei ole sinun arvoisesi, jos hän tuollaisia laukoo. Ennemminkin hänen tulisi tukea sinua. Elämässä on paljon hyvää, vaikka juuri tällä hetkellä ei tuntuisi siltä. Oletan, että olet nuori ja sinulla on tulevaisuus edessäsi ja paljon mukaviakin asioita ja hetkiä edessäsi, joten jos sinulla on tuskaa niin yritä ottaa se vastaan ja surra. Et ole heikko, eikä ole väärin tuntea niin. Ehkä pelottaa tai hävettää, mitä tahansa, mutta selviät siitä. Minua helpottaa pahimmankin tuskan edessä, että ajattelen, että joskus, viimeistään vanhana täältä kuitenkin kuollaan, mutta sitä ennen voit tehdä valintoja elämässäsi omaksi parhaaksesi ja kokea ilojakin. Tsemppiä. Ja september, oli kiva kuulla, että sinulla oli tässä hyvätkin fiilikset välillä, älä anna masennuksen nujertaa. Halaus teille molemmille.

Erilainennainen kirjoitti 13.12.2018 23:55

Sinulle anorektikko, joka tahdot satuttaa itseäsi: ensinnäkin haluan sanoa, että anorektikot ovat yleensä yäydrllisyytern pyrkiväisiä, mikä on sinänsä hienoa, mutta kun kukaan ei täällä maailmassa ole täydellinen, vaikka mainosten ja yhteiskuntatilanteen takia niin helposti saatamme ajatella. Sen sijaan, että pyrkisimme täydellisyyteen, meidän tulisi olla itsellemme armollisia ja ymmärtää, ettemme voi vaikuttaa kaikkeen. Tärkeintä olisi löytää hyvät puolet itsestämme, jotka eivät liity ns. ulkoisiin asioihin. En tiedä, onko tästä minun kirjoittamisesta mitään apua sinulle, mutta toivoisin, että olisi. Se, että haluat satuttaa itseäsi liittyy ehkä pahaan oloosi, tunteisiin, joita on vaikea käsitellä jne. Pyydän, ettet satuttaisi itseäsi. Tässä olen sinulle olkapää, jota vasten voit itkeä. Sinusta välitetään. Tuohon, kun kirjoitit, että poikaystäväsi jättäisi sinut, jos vahingoittaisit itseäsi, sanoisin, että olet viisas, kun kirjoitit siitä ja ehkä huomaat, että poikaystäväsi ei ole sinun arvoisesi, jos hän tuollaisia laukoo. Ennemminkin hänen tulisi tukea sinua. Elämässä on paljon hyvää, vaikka juuri tällä hetkellä ei tuntuisi siltä. Oletan, että olet nuori ja sinulla on tulevaisuus edessäsi ja paljon mukaviakin asioita ja hetkiä edessäsi, joten jos sinulla on tuskaa niin yritä ottaa se vastaan ja surra. Et ole heikko, eikä ole väärin tuntea niin. Ehkä pelottaa tai hävettää, mitä tahansa, mutta selviät siitä. Minua helpottaa pahimmankin tuskan edessä, että ajattelen, että joskus, viimeistään vanhana täältä kuitenkin kuollaan, mutta sitä ennen voit tehdä valintoja elämässäsi omaksi parhaaksesi ja kokea ilojakin. Tsemppiä. Ja september, oli kiva kuulla, että sinulla oli tässä hyvätkin fiilikset välillä, älä anna masennuksen nujertaa. Halaus teille molemmille.

Mä tiedän ettei täydellistä ole olemassakaan. Ja mä tiedän myös että mun poikakaveri oli kohtuuton kun laukas ton uhkauksen. Mutta rakastan häntä ja meissä kaikissa on virheitä.
Eilenkin hän tunsi mun kylkiluut ja totesi vaan "herran jumala" ja alkoi kysellä oonko syönyt yms. Joten kyllä hän ainakin välittää... Mutta ollaan molemmat tosi varovaisia koska en haluu rasittaa hänen mielenterveyttä ja hän tekee samaa omalla kohdallaan.
Kiitos tsempistä! 🙂👍

Toivon todella, että mun kirjoituksesta oli apua sulle. Itselläni on ollut hyvin vaikea elämä. Kiitokset, että vastasit. Olisi niin paljon sanottavaa sinulle, mutta en tällä hetkellä saa ajatuksia järkevään muotoon. Mutta tänne kannattaa kirjoittaa aina, kun siltä tuntuu ja jos tarvii apua ja tukea. Niin minä ainakin olen asian kokenut ja tästä foorumista on ollut minulle paljon tukea ja toivon, että pystyn omalta osaltani antaa sitä myös muille. Emme ole yksin.

Erilainennainen kirjoitti 14.12.2018 11:32

Toivon todella, että mun kirjoituksesta oli apua sulle. Itselläni on ollut hyvin vaikea elämä. Kiitokset, että vastasit. Olisi niin paljon sanottavaa sinulle, mutta en tällä hetkellä saa ajatuksia järkevään muotoon. Mutta tänne kannattaa kirjoittaa aina, kun siltä tuntuu ja jos tarvii apua ja tukea. Niin minä ainakin olen asian kokenut ja tästä foorumista on ollut minulle paljon tukea ja toivon, että pystyn omalta osaltani antaa sitä myös muille. Emme ole yksin.

Oli apua joo. Ja kiitos siitä!
Voimia sullekkin! ☺️❤️

Anorektikko, voin vain sanoa mikä minua auttaa hädässä. En voi taata että se auttaa sinua, kun en sinua tunne.

Täytyy olla erittäin kärsivällinen. Ei saa tehdä mitään pikaisia päätöksiä. Elämä on kuitenkin yleensä pitkä.

Ja jos tähän vielä lisään että itse olen lukenut mm. raamattua ja siellä kehotetaan odottamaan. Täytyy vain painaa selkäsuorassa myrskyä vasten. Oman käden kautta ei saa lähteä, sillä uskon että täytyy tehdä kaikkensa tämän elämän puolesta...

Toivotan kärsiväliisyyttä ja iloa elämääsi...

Kiitos palautteestasi anorektikko.
En saa unta, kun huolet painavat, mutta nukun sitten, kun nukuttaa, eihän se sen kummempaa ole. Olen todella huolissani tyttäreni voinnista ja toivon, että hän kestäisi niinkuin me muutkin, jotka tänne kirjoitamme.Elämä on kuitenkin lahja, vaikka sitä miettiikin monet kerrat, että kuinka niin, jos on on/ on ollut vaikeaa. Mutta ajattelen, että meillä todella on tarkoitus ja tehtävä tässä kylmässä maailmassa. Asiat järjestyvät ennen pitkää. Odotan kevättä, on niin kaunista, kun valo alkaa lisääntyä, päivät pidentyä, luonto vihertyä ja linnut alkaa riemuita uuden alkamisesta. Tarvitsemme toisia ihmisiä ja he tarvitsevat meidänlaisiamme.