Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei Jardin Prive!
Taistele hyvä Jardin prive, ja kannusta minuakin taistelemaan. Millainen lääkitys sinulla on ? Minulla on Venlaflaxiini, mirtatsapiini ja risperdal. Lisäksi on Oxamin tarvittaessa mutta olen syönyt niitä jo etukäteen joten joudun vielä vähän aikaa odotottelemaan että saan lisää. Olen valvonut yöllä, saa nähdä saanko päivällä nukuttua. Onko sinulla millainen perhe? Muistelen että sinulla on lapsia. Heistähän saa voimaa porskuttaa taas eteenpäin. Sisua se vaatii mutta ritetään tukea toisiamme tässä. Kirjoita taas pian niin voin vastata sinulle.
Hei, Arka.
Olen aikalailla toivoton. Kyllä mua yritetään auttaa, mutta en kai sitten ota apua vastaan. Tuntuu, ettei ole kaikkeen motivaatiota, mitä tarjotaan. Tunnen siitä itseni tosi huonoksi ja kelvottomaksi. Olen hölmö, tyhmä ja ihan paska.
Haluan apua, mutten tiedä itsekään, mitä se apu voisi olla.
Elämä tuntuu merkityksettömältä. Mulla on teini-ikäinen lapsi. Mutta olenko kelvoton äiti, kun hän ei riitä syyksi elää?!
Kaipaan kuolemaa. Olen miettinyt joskus sitä, että jos mulla havaittaisiin joku fyysinen tappava sairaus, haluaisinko parantua siitä vai ottaisinko kuoleman avosylin vastaan. Juuri nyt olen kuoleman kannalla.
Olo on vähän outo... Tuntuu, että se, mitä aistin - pääskysten sirkutus, koneen hurina, viini lasissa, minä tässä istumassa - on jotenkin epätodellista.
Kyselit muistaakseni joskus, että saanko hoidettua kotihommia. Tällä hetkellä vastaus on, että en. Tiskit on kasvaneet likavuorta jo useamman päivän. Roskiskin pitäisi viedä.
Mä en halua (=jaksa) jatkaa tätä elämää! Enkä ole valmis niihin muutoksiin, joita mulle ehdotetaan. Eli voisin lopettaa saman tien koko avun kerjäämisen.
Paska minä!
Poimin tällaisen ajatuksen netistä...
"... Masentunut kärsii tästä kovasti. Hän näkee selvästi oman tilansa, ja soimaa armottomasti siitä itseään. Läheisten rohkaisuiksi tarkoittamat kehotukset ottaa itseä niskasta kiinni vain pahentavat itsesyytöksiä ja arvottomuuden kokemuksia, koska masentunut kokee olevansa kykenemätön täyttämään itseensä kohdistuneet odotukset. Masentunut menettää itseluottamuksensa ja omanarvontuntonsa ja alkaa pitää itseään jonkinlaisena epäihmisenä, jolla ei oikeastaan olisi olemassaolon oikeutta."
Juuri tästä koen, että kohdallani voisi olla kysymys. Apua ja erilaisia hoitoja tarjotaan, mutta koen olevani kykenemätön täyttämään näitä muiden mielestä toipumista edistäviä odotuksia ja toimia. Ja siksi minulla ei ole olemassaolon oikeutta.
Hei JP!
Tuo lainaamasi teksti kuulosti korvaani tutulle. Luulen, että luin samaa tekstiä netistä silloin, kun olin pahimmassa masennuksessa ja etsin sieltä selitystä ololleni.
Minähän valitsin linjan, että en oikeastaan viime syksyn jälkeen ole ottanut mitään apua vastaan, koska tunsin, ettei yhteiskunnalla ole tarjota sellaista apua, joka minua auttaisi. Osastolla oleminen, lääkkeet ja keskustelut psyk.sh:n kanssa eivät mielestäni auttaneet minua. Tuon syksyn jälkeen en ole ollut minkään "avun" piirissä. Olen ollut aivan omin nokkineni ja saanut itseäni sen verran takaisin elämään, että tällä hetkellä ei ole mitään lääkityksiä ja pärjään joten kuten normaalisti.
En moiti julkista apua, mutta minulla saattaa olla asenne, että kun tähänkin saakka olen elämässäni joutunut aina omin avuin pärjäämään ja nostamaan itseni suosta niin itse osaan sen parhaiten tehdä. Kuulostaa itseriitoiselle, mutta mielestäni se on totta. Jokaisella on tietysti omat tapansa ja keinonsa.
En oikein osaa mitään neuvoja antaa, mutta yksi asia mihin kiinnittäisin huomiota on mielialalääkitys. Jos sitä on pidemmä aikaa käyttänyt, eikä se ole masennusta vienyt pois niin on mahdollista, ettei se koskaan autakaan. Silloin on syytä pohtia onko sen haitat suuremmat kuin hyödyt..itselläni on kokemus, että nämä lääkkeet ovat pistäneet enemmän sekaisin päätäni ja tehneet ties mitä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. lyhyesti käytettynä ne voivat tuoda avun ja varmaan pitkästikin useille, mutta jos lääkityksestä huolimatta paha masennus vain jatkuu niin sitten se ei ehkä ole oikea lääke. Itselläni myös rauhoittavat vetivät päätä selvästi sekaisin ja pahensivat oireita, kun pitkään niitä käytin. Nämä lääkitykset ovat vähän hankalia asioita, enkä halua ketään rohkaista lääkkeitä lopettamaan, mutta haluan vain kertoa oman kokemukseni.
Voimia sinulle🙂🌻🙂👍
Kiitos, Autiotalon Kuunvalo!
Ja voimia myös sinulle!
Hei Jardin Prive!
Olemme sensuhteen samanlaisia että kuolemankaipuu on kova. En minäkään haluaisi hoitoja jos saisin syövä vaan haluaisin kuolla pois. Vai on sinulla teini-ikäinen tytär-sekin yhdistää meitä kun minun tyttäreni on 16 vuotta. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi etten tahdo jaksaa. Jeesukseen turvaudun. Päivät kuluvat hitaasti kun ei ole mitään tekemistä paitsi kotityöt ja niita on aika vähän, tiskaaminen ja ruuanlaitto, joskus kaupassakäynti. On vaikea keskittyä lukemiseen ja televisioon. Pystytkö sinä lukemaan ja katsomaan tv:tä? Kirjoittele taas tänne käyn usein katsomassa oletko kirjoittanut.
Hei, Arka.
Tänään ollut parempi päivä. Olen tehnyt käsitöitä. Ja siivoamista suunnittelen.
Rauhoittavia haluaisin kitata kourakaupalla. Tai ottaa jotain muuta vaarallisempaa. Elämä tuntuu turhalta.
Kun mä mokaan jossain asiassa, ja syy on selkeästi minussa, tunnen itseni tosi huonoksi. "Tyhmä, paska ämmä!"
En osaa nyt sanoa tästä mitään fiksua...
Hei Jardin Prive!
Mukava että olit jaksanut kirjoittaa. Rauhoittavia minäkin haluaisin, minulla ei tällä hetkellä ole ja monta viikkoa pitää odottaa että voin pyytää uutta reseptiä- Olen luvannut ottaa vain yhden viikossa, aion kysyä jos voisin ottaa kaksi. On ihanaa kunsaa ottaa rauhoittavan. Tuska on hetken pienempi. Voimia sinulle ja halaus!
Hei, Arka.
Heräsin ihan itse ennen yhdeksää, ilman kelloa, joka olisi soinut yhdeksältä. Tuntuu, ettei ole mitää kirjoitetttavaa. Olo on jo hieman ahdistunut, vaikka on vasta aamu. Tekee mieli ottaa siihen lääkettä.
Siivoilin eilen paikkoja ja ajattelin jatkaa sitä tänään. En tiedä, saanko siitä mielihyvää, mutta tarpeen se ainakin on...
Kerro sinä kuulumisistsi ja ajatuksistasi, niin ehkä minullakin joku solu aivoissa likkuu.😉 Ja voitte te muutkin kommentoida.🙂
Hei Jardin Prive!
Minuakin ahdistaa heti aamusta kun on koko päivä edessä ilman mitään tekemistä. Onneksi sentään kotitöitä on vähän, tänään kävin kaupassa ja olen tiskannut kahdesti. Ruokaa ei tarvinnut laittaa kun eilen kaikki kolme yhdessä teimme kaksi pellillistä pitsaa jota söimme eilen ja tänään. Huomenna on kait perunat ja jauhelihakastike. Suunnittelemme ruuat aina 3-5 päivää eteenpäin, kauppa ei ole ihan vieressä ja kerralla pitää sitten ostaa useammaksi päiväksi. Hienoa JP että olet jaksanut siivota! Vaikka on näin kuumat ilmat. Kirjeitä minun pitäisi kirjoitella kirjeenvaihtokavereille, nyt on minun vuoro vastata. En vain jostain syystä ole jaksanut, vaikea keksiä mistä kirjoittaisi kun tapahtumia on niin vähän, täällä kotona olen ja makoilen. Tyttärestä on yleensä jotain kerrottavaa, hän kun puuhailee sitäkin enemmän. Nytkin on uimassa, oli eilenkin ja huomenna alkaa viimeinen työviikko hänellä.
Miten olet jaksanut tätä kuumuutta Jardin Prive ja oletko saanut nukuttua?
Hei, Arka.
Kiitos kysymästä. Nukuttua saan. Mulla on kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi auki läpi vuorokauden. Yöllä viilenee, ja päivällä lämpenee. Olen noussut muutamana päivänä aiempaa aikaisemmin. Minulla se tarkoittaa ennen yhdeksää aamulla.
Lämmin on pääasiassa kivaa. Eilen tuli sitten tukala olo. Lähdin hakemaan kaupasta Vichyä. Tuntui, että se helpotti.
Tänäänkin on käytävä kaupassa, kun lapsi tulee tänne. Yritän jatkaa siivous-projektia. Ja tehdä joitain käsitöitä. Saa nähdä, tuleeko tänä kesänä mentyä mattopyykille.
Tunnen itseni aika masentuneeksi. Kaikki on niin merkityksetöntä. Kai tämä on aika syvää masennusta. Varsinkin kun tuohon merkityksettömyyteen lisätään kuolemanhalu.
Toivon sinulle, Arka, hyvää viikon alkua!
Hei Jardin Prive!
Hyvä että olet saanut nukuttua. Millaisia käsitöitä teet? Minulla on villasukan kutominen kesken kun nyt kesällä ei ole tehnyt mieli sitä tehdä. Pitäis kai kehittää muunlaisiakin käsityöprojeksteja kun villasukkia on jo niin paljon. Ompelukonetta minulla ei ole enkä oikein kai osaisikaan mitään ommella. Olisi mukava olla taitava ompelija, voisi tehdä tytölle vaatteita. Minun oma oloni on taas niin paha, kuolemanhalu on tosi kova. Telkkaria olen tuijotellut aamupäivän kunnes ei enää sitäkään jaksa. Vein roskat ja pienen tiskin tiskasin. Nyt ei ole mitään tekemistä. KUmpa kuolisin.
Kirjoita taas Jardin Prive ja voimia sulle!
Hei, Arka.
Teen aika monenlaisia käsitöitä. Nyt on työn alla aiemmin viekattujen palapeiton palojen lankojen päättely. Siitäkin tulee kuuma tällä helteellä.
Kaipaan elämän mielekkyyttä. Onko tämä nyt sitten sitä, että edes ajatuksissa pieneltä osalta voisin kuvitella jääväni henkiin?! Sekavaa, eikö olekin?!
Hei Jardin Prive!
Minäkin kaipaan elämääni mielekkyyttä ja jotain sisältöä nyt kun en ole töissä. Jos jaksan elää saatan alkaa käymään uimassa niin aikakuluu paremmin. Minulla on uimakortti, Olisin halunnut ryhtyä punaisen ristin ystäväksi mutta kursseja ei ole ollut täälläpäin. Mielelläni kävisin vaikka kaksi kertaa viikossa jotain vanhusta tapaamassa. Mukava kuulla että sinulla elämänhalu nostaa päätään.