Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.06.2014 klo 08:16

Uusi aamu. Kääk!

Toivoisin aina olevan yön. Nukuttua kun saan, niin yö olisi hyvä. Tämä hereillä olo ei tunnu mukavalta.😞 Nyt kuitenkin menee reilusti kellon ympäri ennen kuin pääsen taas nukkumaan. Tuntuu, etten selviä ajasta.

Mietin itsetuhoisia. Ehken ihan kuolemaan asti, vaikka se olisikin ekstraa, mutta kuitenkin. Miksiköhän??? Mitä hyödyn siitä, että tietyt valitut ihmiset tietävät itsetuhoisuudestani. Kaikille en ole sitä tosiaan kertonut. Onko kellään ajatusta tästä. Kuulisin mielelläni.

Kaikesta huolimatta: Hyvää tätä päivää!

Käyttäjä arka kirjoittanut 10.06.2014 klo 09:53

Hei Jardin Prive?
Minäkin mietin itsetuhoisia mietteitä, on niin vaikea jaksaa tätä elämää. Sinulla a onneksi on lääkkeet mitä voit ottaa. Joku kirjoitti täällä homeopaattisista lääkkeistä joita oli kokeillut. Minäkin voisin kokeillajostietäisin mistä niitä saa ja taitavat olla niin kalliit ettei ole varaa ostaa. Yritän jaksaa sinne asti että saan taas oxaminia. *En minäkään ole kertonut itsetuhoisista mietteistäni perheelle, en halua huolestuttaa heitä. Onko sinulla perhettä? Oletko muuten sairauslomalla ja miten saat ajan kulumaan. Pystytkö keskittymään lukemiseen tai tv:n katseluun ? itselleni on vähän vaikeaa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.06.2014 klo 16:08

Hei, Arka ja muut.

Miten olette ajatelleet selviävänne kesästä vai poikkeaakko se teillä lainkaan talvikaudesta?

Mulla jää hoidot tauolle. Se vähän huolestuttaa. Tosin kokemusta näistä kesistä jo on. On mulla tosin itsellänikin ohjelmaa tiedossa...

Haluaisin hautautua pimeyteen. Kai se olo on vähän sitäkin, kun täällä sataa vettä, satanut koko päivän.

Kuolemanhalu on nyt kova. Olen väsynyt, melkein itkuinen. Haluaisin repiä itseni paloiksi. Paha olla!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.06.2014 klo 07:39

Hei, kaikki!

Ahdistaa heti aamusta. Siis pilleripurkille... Olo on väsynyt, mutta noustava on. Tekee kovasti mieli satuttaa itseä. Ehkä teen senkin...☹️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.06.2014 klo 16:22

Mä oon puolet ajasta kiukkuinen ja ärtynyt. Harmittaa, kun rasitan olollani muita. En tiedä, millä saisin oloni paremmaksi.😞

Käyttäjä arka kirjoittanut 16.06.2014 klo 10:27

Hei Jardin Prive!
Haluan vain lähettää terveisiä sinulle ja kertoa että käyn melkein joka päivä katsomassa oletko kirjoittanut. En osaa neuvoa miten saisit kiukun ja ärtymksen pois. Itselläni niitä ei ole, olen vaan ahdistuneena hiljainen. Millainen perhe sinulla on? Minkä ikäisiä lapsia? Tänään pitäisi mennä psykologille testeihin. Liittyy jotenkin eläkehakemukseen. Ei huvittaisi mennä, bussiaikataulutkin ovat niin syvältä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.07.2014 klo 21:22

Hei. Olin tiiviisti toisten ihmisten seurassa muutaman kesäviikon. Nyt kotona ja yksin. Olo on vaikea. Mietin juuri lievän yliannostuksen ottamista. En halua sairaalaan, en halua hiiltä. Jotain on kuitenkin tehtävä. Ahdistaa ja masentaa..

Käyttäjä arka kirjoittanut 06.07.2014 klo 15:09

Hei Jardin Prive!
Älä ota yliannosta vaan yritä jaksaa päivä kerrallaan. Rukoilen puolestasi. Mukava että sinulla on ollut seuraa muutaman viikon, oletko pitkään nyt yksin? Kirjoittele vaan tänne lisää, käyn usein katsomassa oletko kirjoittanut. Kerro jotain itsestäsi ja tilanteestasi, haluaisin tutustua sinuun paremmin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.07.2014 klo 17:47

Tein ruokaa, josta riittää reilusti pakkaseen. Kun vain joku (siis minä) saisin ne rasioihin ja kylmään. Käsitöitäkin olen tehnyt. Ja nyt tuntuu, etten ole tänään saanut aikaiseksi yhtään mitään!

Ahdistaa. Kaikki ärsyttää. En tiedä onko tämä yksinolosta, vai yhden lääkkeen vierotusoireita vai uuden lääkkeen haittavaikutuksia. Vai jotain muuta... Tekisi mieli kirota. Otan rauhoittavia, mutta niiistä ei ole pitkään apua. Mutta eipä ole muutakaan keinoa sietää tätä oloa.

Päivystykseen en halua.

Tuntuu, etten selviä tästä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.07.2014 klo 19:44

Olisinpa lähtenyt tuon edellisen viestin jälkeeen päivystyksen. Olo vain pahenee. Montakohan rauhoittavaa nielen tänä iltana?!

Nyt ei enää kannata lähteä sairaalaan. Voi hemmettti, kun ihminen on hölmö!😞

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.07.2014 klo 12:45

Hei Jardin Prive!

yritä pienin askelin toipua. Aika tosin välillä käy pitkäksi jos on sairauslomalla tai eläkkeellä mutta ajan kanssa voit löytää uutta sisältöä elämääsi ja pieniä ilonpilkahduksiakin voi arkeen tulla. Hang in there!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.07.2014 klo 18:42

Hei, Arka ja muut...

Mun on nyt niin paha olla, että tekisi tosiaan mieli kuolla. lähtisinkö päivystykseen...

On olo, että on kuitenkin pakko pysyä kotona. Kellekään en oi kertoa, mitä tunnen. En jaksa tätä enää...!

Käyttäjä arka kirjoittanut 16.07.2014 klo 11:19

Hei Jardin pRIVE!
Mullakin on paha olo ja mietin itsemurhakeinoja koko ajan. Taistele Jardin Prive ja käy kirjoittamassa tänne usein. Käyyyn päivittäin katsomassa oletko kirjoittanut. Pystyisitkö vähän kertomaan mistä ahdistuksesi johtuu?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.07.2014 klo 20:14

Hei, Arka. Esitit pahan kysymyksen. Miksi olen ahdistunut? Nyt tuntuu, että päässä lyö tyhjää...😐

Inhoan itseäni. Silti pitäisi olla tekemisissä itseni kanssa.

Tuntuu, etten voi vaikuttaa asioihin ympärilläni. Siksi viillän.

Mua vain ahdistaa, kun mua ahdistaa. En mä sitä paremmin nyt osaa sanoa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.07.2014 klo 21:39

En haluaisi huolestuttaa läheisiä voinnillani. Ja nyt sen tein. Kerroin olostani tärkeälle ihmiselleni. Se pelottaa mua! Miksi? En tiedä...

Olen ajatellut, että jos huolestutan toisen, hän joutuu kantamaan sitä taakkaa, mitä minun pitäisi kantaa. Ja jotenkin pelkään, että sekin heidän huolensa tulee vielä minun päälleni kannettavaksi. Siksi on parempi olla hiljaa ja valehdella.

Mutta toivoisinko, että läheiseni vastaavassa tilanteesssa toimisi kuin minä tavallisesti??? En todellakaan.

Miten rohkaistuisin puhumaan itsestäni ja voinnistani?😐