Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hyvää pääsiäistä teille kaikille! ☀
Kotiuduin sairaalasta maanantaina. Olen taas opeetellut asumista uudessa kodissa. Lueskelin joku päivä epikriisejä. Lääkäreiden mielipide on niidenkin mukaan, että kyseessä olisi syövän sijaan tulehdus. Odotan edelleen patologin lausuntoa. Kivut hoituvat nykyisellä lääkityksellä lähes täysin. Olen kuitenkin kovin heikossa kunnossa fyysisesti. Paljoa en jaksa, vaan ei tarvitsekaan...
Ahdistusta on melko paljon, mikä voi osaltaan johtua lääkkeistäkin.
Olen silti aika tyytyväinen olooni ja elämääni. 🌸
Hyvä ettei sinulla ole taas ahdistusta vai onko?
Kyllä mulla on edelleen ahdistusta, ja joudun ottamaan siihen lääkettä käytännössä päivittäin. Vähän pelkään, että sitä käydään vähentämään. Olen varmaan jo vähän riippuvainen siitä.
Kivut kuitenkin lähes hallinnassa.
Hakeudu sairaalaan, pyydä vain apua! Halauksia sinulle!
jeskamandeera, oon sairaalassa somaattisella puolella. Eli mulla on taas tulehdus päällä. Saan antibioottia suoneen. Psykiatriselle en pääse, kun voin psyykkisesti suhteessa liian hyvin. En ole akuutisti itsetuhoinen.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: korjaus ja lisäys
Noista lääkkeistä, ehkä se riippuvuus on pienempi paha kuin muut vaihtoehdot? Sitä ehtii sitten tarvittaessa katsomaan kunhan ensin saadaan somaattinen puoli kuntoon. 🙂 Onko patologin lausunto muuten jo valmistunut?
Soroppi, patologin lausunto valmistui ilmeisesti viime viikolla. Ei syöpää! Tulehdusmuutoksia... Voi olla, että keuhkopussit putsataan kiinnikkeistä. Sen jälkeen on varmasti kipuja. Ehdin varmaan välisä kotiin, ja sitten taas takaisin sairaalaan...?
Olet varmaan tuon kipulääkkeen osalta oikeassa. Tärkeintä on nyt pitää kivut poissa.
Ok, hyvä tietää! Pitkään jatkuva tulehduskin on kyllä hankala paikka ja voi viedä kehon heikoille, mutta jotenkin sillä ei (minulle) tunnu olevan yhtä uhkaavaa kaikua kuin syövällä. Miltä sinusta tuntui diagnoosin muuttuminen? Menetkö mielelläsi kotiin ennen jatkotoimenpiteitä, jos siihen on aikataulujen puolesta mahdollisuus?
Soroppi, en tiedä, miksi, mutta jotenkin mielelläni olen sairaalassa. Ehkäpä se mahdollinen jatko-operaatio saisi tulla ihan tämän jakson jatkoksi. Vaan ei sillä ole pahemmin merkitystä. Kunhan hoito sujuu...
Turvassa olet kun sinussa on toivoa: kun pelkoa mielestä katoaa lisääntyy uskallusta uuteen. "Kohti ääriä ja sen yli" (tuli jostain tyttären lapsuudesta mieleen) . (Fileas Fogg piirretty tvssä) 🤔
🌿 🎶
Aamulabrat on otettu. Keuhkokuume on taas päällä. Join vatsani liian täyteen, vaikken kovin paljon juonut...
On tässä mielessä käynyt, että entä jos tulehdukset ei helpota. Olen kuitenkin melko luottavaisella mielellä.
Kuinka jaksat kaiken sairauden keskellä? Olet varmaan aika väsynyt, ja lepäät paljon?
Pikemiten, olen tosiaan melko väsynyt. Mutta eniten, kun joudun ottamaan tarvittavia rauhoittavia ahdistukseen. Kuten nyt. Mietin päikkäreille menoa. kun nyt toisivat päivälääkkeet, niin menisin unille...
... Sulle varmaan joku neuvonut hengittämään niin että ahdistus alkas haihtua? Mielessä jos melskaa pelko, hengittäminen irrottelee pelkoas pois.... antaa sen mennä...
keskustelua, mulla hengittäminen ei toimi ahdistuksen hallinnassa. Tuntuu, että se vain pahentaa oloa. 🙁