Jardin Prive kirjoitti:
Huomenet... Mulle ei kuulu oikein uutta. Täällä olen, ahdistaa ja oon edelleen itsetuhoine. Vahigoitan myös itseäni. Toisaalta vaikeaa, toisaalta olon helpotus on lähellä.

Hei, JP... mitenhän toimisit jos alkaisit elvyttää itseäsi? Itelläni(kin) raskas vaihe... kaikilla välillä. Täälläkin on pimeää. ...Onneksi olet olemassa. Avuton auttamaan olen. ajatuksissa olet  💜 kuitenkin

En tiedä luetko tätä enää kun olet jo ohittanut tämän txt?

Lisään vaan sen, että toivon sinun elämässä syvimmissä solmuissa alkais tapahtua aukeamista.

Sinulla on silmää asioille, osaat sanoa lyhyesti mutta osuvasti. Niin tahtoessasi. Voimia jatkoon. 🌷

muista ulkoilu ja valo, tärkeitä

Soroppi, ehkä toisinaan fyysinen järjestely helpottaa psyykkistä sekasotkua... Kyllähän siivoaminen voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti! Eikä sinun todellakaan tarvitse pyytää anteeksi sitä, että kerrot omasta olostasi!!!

Taas on menneet kaikki päivän tarvittavat... Se kertokoon tämän päivän voinnin.

Kaikki on aika kädettömiä mun kanssa. Kukaan ei oikein pysty auttamaan.... Olen kiukkuinen, vihainen ja surullinen...

Huomenna pitkästä aikaa hoitaja, mitä kerron hänelle. Näen pitkästä aikaa tytön sen jälkeen, mitä puhun hänen kans. Isä on ehkä sairaampi mitä luultiin, ekan kerran sisko puhu mulle isän kuolemasta. Onneksi äiti jää kotiin, saan mä yrittää järjestellä elämääni. En ole moneen vuoteen voinu keskittyy va itteeni, mitä mun pitää tehä. Miten hoidetaan itseään.

On tullu myös niitä kuoleman toiveita. En taho nähdä sitä päivää ja sen jälkeisiä päiviä, kun isä lähtee. En tahdo kohdata. Se pelottaa liikaa.

Näen ympärilläni paljon mahdollisuuksia vahingoittaa itteäni.en halua viiltää enää, rumat arvet jää. Oksentelen vielä silloin tällöin. Paastoan välillä turhan kauan, eli haen ruualla tasapainoa elämään.

Nyt on ollu huonoja öitä. Olen heräilly n. 2h välein koko yön tai 1h. Vaikka teen kaikki just ni ku ennen. Onko mulla mielessä sit jotain semmosta, mikä vaikuttaa uneen, on. Saa nähä millanen ens yö on...

Anteeksi pitkä jaaritus. Kirjoitin tänne jotain, mitä en omalla puolella tällä hetkellä kirjoita.

Toivon et saat levolliset unet kun meet seuraavsksi nukkuu. Mitään pelättävää ei ole.

Saloka, toivotko, että saisit nukuttua paremmin? Mä vai haluaisi valvoa...

Tunnut inhimilliseltä, kun pelkäät isäsi kuolemaa. Eikö se kuulukin asiaan?! Ehkä pelkäät hieman paljon sitä, mutta asiana se on musta ihan normaalia. Mä tässä koen itseni epänormaaliksi, kun tuntuu, että kuka tahansa saisi kuolla, eikä mussa tunnu miltään.

Mäkin tapasin tänään avopuolen hoitajan. Tunti juteltiin.

Satutan itseäni päivittäin... Ei ehkä hyvä, mutta ei sekään tunnu miltään.

Jardin Prive kirjoitti:
Taas on menneet kaikki päivän tarvittavat... Se kertokoon tämän päivän voinnin.

Kyllä, mutta hienoa että tarvittavat kuitenkin ovat olemassa 🙂 En tiedä oliko järjestely itsessään erityisen hyvä apu - mutta antoi se käsille jotain tekemistä ja jotain (muuta) johon keskittyä siksi aikaa että ahdistuksen aiheuttamat muutokset kehossa/hermoston toiminnassa ehtivät tasaantua.

Seuraavaan postaukseesi liittyen, en tiedä tarkkaan mikä sinua surettaa tai kiukuttaa - tai kerrothan sinä, että turhauttaa se kun ympäristösi ihmiset eivät kykene auttamaan, ainakaan niin tehokkaasti kuin toivoisit... Mutta toivon että olosi helpottaa. Ehkä ihmisten läsnäolosta kuitenkin on apua, vaikka se ei lyhyellä aikajänteellä tai huonolla hetkellä näykään? Vai mitä arvelet?

saloka, ikävä kuulla isästäsi/häneen liittyvistä peloistasi. Mitä luulet, olisiko hän itse jo valmis lähtemään? On vaikeaa ennustaa miten läheisen menetyksen sitten loppupeleissä ottaa. Ukin kuolema kesällä oli jollakin tavalla jopa helpottavaa (hän oli ollut melko tuskainen viime vuosina, ja jo ehkä osin toivonut poispääsyä) vaikka häntä läheisempien suru koskettikin. Isoäidin menehtyminen syksyllä oli paljon järkyttävämpää - olinhan minä nähnyt että hän nukahteli paljon ja kipujakin varmaan välillä oli, mutta kuitenkin tuntui niin elämänmyönteiseltä ja sitkeältä tervaskannolta, että en osannut odottaa suru-uutista yhtään.

Ihailen kyllä sinussa sitä miten olet pystynyt lopettamaan viiltelyn, eikä oksentelukaan ilmeisesti ole yhtä yleistä kuin pahimpina aikoina?

Joka tapauksessa, lämmin halaus täältä teille molemmille!

Soroppi, isä on joka kerta pettynyt kun on herännyt kohtauksen jälkeen. Viimeks hän sai mökillä jonkun kohtauksen. Hän vaa itkusena äitille sanoo, ettei hän tahalleen tee ja kiusaa meitä. Isä on mulle tärkeä ja tätä kirjoittaessa saa mut itkemään tai ainakin silmistä vettä tulee. En halua luopuu isästä, mut en taho ettähän kärsii. Näen joka kerta kuinka hän kärsii kun ei saa hengitettyy, kun ei pysty liikkuu ja jne. Tulen olemaan aika hajalla kun hän lähtee, jos nyt olen jo.

JP. anteeksi että tulin kirjoittelee tälläsii sun ketjuun. En halua pahentaa oloasi ollenkaan. Sano vaa, ni lopetan.

Miten sun päiväsi JP on menny? Onko sielä lunta paljoo? ootko päässy ulkoilee?. Mun pitäis huomenna mennä isää auttaa, viimeks olin maanantaina ulkona ja sen jälkeen oon kärsinyt selkäkivusta.

Kysyit JP nukkumisesta. En tiä onko mulla millainen lääkitys, mut saan itteni rauhalliseksi ja se tuntuumusta hyvältä. Haluan rauhottuu päivisinki, mut en kye siihen oikee. Yöllä sit saan sen rauhottumisen. Vaikka tossa oli valvottuja katkonaisia öitä, ni luulen että se johtuu perhesyistä. Kun saisin ne rauhalliseksi, ni sit saan nukkua taas kunnolla. Viime yönä heräsin monet kerrat mitä erikoisiin uniin. Niissä ei ollu mitään järkeä.

Hei, Soroppi. Nuo tarvittavat, mitä mulla on käytössä auttaa sen, ettei mulla ole yhden tyyppistä ahdistusta... Mutta se, mihin sitä on kirjoitettu, siihen se ei tehoa.

Miten olet voinut?

Hei Saloka, älä yhtään pyytele anteeksi kirjoittamisiasi!!! Iha oikeasti!  On mulle vainhyväksi kuulla toisista kuin itsestäni...

Mulla päivät on ollu aika hankalia. Lääkkeitä otan, vaikken tiedä, onko niillä yhtään tehoa tai tahdonko edes niillä olevan tehoa.

Mua on väsyttänyt tämän päivän.

Kiitos kysymästä, nyt on melko rauhallinen aamukahvituokio menossa. Tunsin itseni vähän tasapainoisemmaksi loppuviikolla - välillä mietin, onko osa mun ahdistuksista/masenteluista todellisia olenkaan, vai vain seurausta siitä että alan neuroottisesti tarkkailla vointiani.

Meillä oli eilen illalla kumppanin kanssa pientä kränää, joka vielä hitusen tuntuu ilmapiirissä, mutta eiköhän siitä selvitä.

Tsemppiä!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirhe

Mul on vaikeaa, syömisen kans. Se ei va tahdo pysyy mahassa. Pakottamalla saa pakottaa et pysyy. Jokaista röyhtäisyä pelkään. Sit jos syön, ni mulla voi vielä 6h pääst olla täys olo kurkus. Olenkohan pilannu jotain....

Yölääkkeet oli ärhäkkäällä tuulella. Ei onnistu lukeminen tänään. Taidan sammuttaa valon ja nukkuu...

Soroppi, me ei osata miehen kanssa edes riidellä. Kränistään vain toinen toiselle.

Saloka, mulla tulee usein syötyä liikaa. Ehkä tuo liika juominenkin vaikuttaa. Tulee turhan täysi olo. Nyt on lounas takana. Söin yhden perunan, jonkinlaista lihankorviketta, lasillisen piimää, ja kaksi lasillista vettä. Oikeastaan kuvottaa...

Nukuin yöllä ihan ok, mutta silti väsyttää

Jp, voi olla.pitäis vähentää juomista, mut sitä tulee kotona juotuu. Tein lihamuru-perunalaatikkoo. Tuoksuu hyvälle. En uskalla vielä sitä. Onneks aikaa on.

Neuloskelen polvisukkia. Kun noi on valmiit tarvii laskee kerroksia seuraaviin sukkiin.

Saloka. Kiva, kun olet löytänyt neulomisen! Toisinaan minäkin siitä tykkään...

Juomisella tarkoitin teen ja veden juomista. Eihän täällä asuntolassa oikein mitään väkevämpiä saisi juodakaan. Vaan ehkä sitäkin olisi hyvä vähentää, ettei huonolta tuntuisi. 😯

Jardin Prive kirjoitti:
Soroppi, me ei osata miehen kanssa edes riidellä. Kränistään vain toinen toiselle.

Saloka, mulla tulee usein syötyä liikaa. Ehkä tuo liika juominenkin vaikuttaa. Tulee turhan täysi olo. Nyt on lounas takana. Söin yhden perunan, jonkinlaista lihankorviketta, lasillisen piimää, ja kaksi lasillista vettä. Oikeastaan kuvottaa...

Ruoka-annos ei kyllä minusta kuulosta suurelta, mutta tokihan se maha voi täyttyä jos juo nopeaan tahtiin kolme lasillista vettä/piimää 🙂 En ole koskaan isommin kiinnittänyt huomiota juomamääriin - huolehdin siitä että tuoretta vettä on tarjolla aterioilla, ja sitten sitä menee janon mukaan, joskus useampi lasillinen ja joskus vähemmän.

Ei mekään riidellä (onko se jotain mitä pitäisi osata?), niin että huudettaisiin tai ilkeiltäisiin toisillemme. Enemmän se on sitä, että kommunikaation laatu (kyky huomioida toista) syystä tai toisesta heikkenee, niin että herää ärsyyntymistä tai turhautumista, kun ei ymmärrä toista tai tuntuu että toinen kiinnittää huomiota jotenkin ihan epäolennaisiin asioihin. Usein tuntuu että sen kränäämisen syy voi olla jokin ihan ulkopuolinen tekijä - paha päivä töissä, tai muita huolia - ja se auttaa siinä ettei 'kiukuttelua' tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti.

saloka, mulla kävi hassusti neuleiden/ompetutarvikkeiden kanssa. En ole käyttänyt niitä varmaan vuoteen, joten ajattelin että niitä en varmaan kuukauden aikana ehdi kaivata, ne voi viedä ensimmäisessä muuttokuormassa... mutta eikös vaan eilen illalla (kuorman jättämisen jälkeen) tullut mieleen että olisipa kivaa/rentouttavaa taas tehdä jotain käsillään. 😅