Pikemiten, ... jos... jos menen tuohon yksikköön, saan sisustaa huoneen omilla tavaroilla. Asuntoni irtisanoisin, ja varmaan myisin loput, tarpeettomat kalusteet. Jotain uutta pitäisi hankkia, muttei paljon.

Illalla tuli hankala ja ahdistunut olo. Satutin vähän itseäni. Hoitajan mielestä aika paljon.

Muutos aiheuttaa paineita. Muutosvastarinta voi olla tuotakin, ahdistunutta pelkoa. Halua hakea helpotusta. Muutos tuo kuitenkin uuden alun.

.... mahdollisuuden.

Tuntuu aika luontevalta tuo ajatus muutoksen aiheuttamasta pelosta ja ahdistuksesta. Sitäkö tarkoitit, keskustelua? Sain taas illalla jonkin ahdistuskohtauksen. Tämä kuitenkin tuntuu erilaiselta kuin yleensä. Yritän silti luottaa, että tämäkin menee ohi jossain vaiheessa...

Toivoisin jatkon suunnitelmien jo ratkeavan, mutta aikaa varmaan menee vielä reilusti.

Sitä tarkoitin, JP.

Onneksi on aikaa. Hyvää aikaa antaa entisten ahdistusten haihtua, ja uusille (ahdistuksille) sanoa, en tarvi teiitä.

Anna mielen tyhjentyä tähän astisista. Kun tulevat mieleen, tiedosta se, ja anna ne 🌠mennä.

Anna ajan kuin huuhtoa mielen murheista mustuus... harmaa on hyvä väri 🙄

Vahingoitan itseäni. Tällä hetkellä päivittäin. En koe sitä ongelmaksi itselleni, ehkä harmittaa hoitajien puolesta, jotka yrittävät auttaa.

Hei Jardin Prive. Eikö sinua kiinnosta päästä itsetuhoisuudestasi eroon? Saatat joku kerta vielä onnistua? Eikö se pelota yhtään?

Pikemiten, ei se pelota.... Nyt en ole yrittänyt tappaa itseäni. Mutta se tuntuisi sinänsä helpolta.

Satutin taas. Mikään ei oikein tunnu riittävän. Mutta ei mun sitä silti koko aikaa tarvitse tehdä. Kunhan näen tekoni, se "helpottaa" hetkeksi.

Puhuin eilen ystävän kanssa. Hän on ymmärtänyt viittauksistani olooni ja ajatuksiini koko kokonaisuuden, vaikken sitä toivonut hänen pystynyt ymmärtämään.

Hyvä, että olet löytänyt ystävän joka ymmärtää.

Keskustelua, en vain hauaisi huolestuttaa... Ja ehkä muutenkin... haluaisin kai olla yksin...

Tänään on ollut hankalaa.

Tuo on niin tuttua tuo halu yksinolemiseen..

Musta kuulostaa hyvältä, ettet ole yrittänyt tappaa itseäsi viime aikoina, vaikka vahingoittamisen tarve muuten elämässäsi näkyykin. (Tuntuupa kornilta kirjoittaa näin, mutta se on se mitä tällä hetkellä koen 😏). Tuntuuko sinusta että silloin kun vahingoitat itseäsi vähän, kuolemiseen liittyvät ajatukset hellittävät?

Miten ystäväsi suhtautuu tilanteeseesi?

Ymmärrän sen, että silloin kun itsellä on vaikeaa ei jaksaisi sosiaalisiin suhteisiin liittyviä kiemuroita, mutta ystävistä on kyllä silti hyvä pitää kiinni. Jos juuri nyt ei jaksa pitää yhteyttä, ehkä voi olla vähän aikaa passiivisempi ja palata asiaan sitten kun omat voimavarat on paremmat?

Hei, Soroppi... Eilinen päivä oli paha. Tänään sain lisää tarvittavaa lääkettä käyttöön. Itsemurha yrityksiä ei tosiaan ole ollut. Jos mulla olisi oikeasti lääkkeitä saatavilla, olisin kyllä vähintään yrittänyt sitä.

itseni vahingoittaminen helpottaa ahdistusta. Ehkä se myös "auttaa" jonkinlaisen itsevihaan. Kai se on lisäksi silloin"turvallistakin". Kuolema ei ole sillä hetkellä ole mielessä.

Ystävä ei kommentoinut itsetuhoisuuttani. Jotenkin kuitenkin koin, että hän oli tietoinen tilanteesta. Olen ystäviin jonkin verran yhteydessä.

Nyt jo väsyttää... Lääkkeitä on mennyt tänään paljon. Yritän jaksaa vielä hereillä......

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: jatkoajatuksia

Huomenet... Mulle ei kuulu oikein uutta. Täällä olen, ahdistaa ja oon edelleen itsetuhoine. Vahigoitan myös itseäni. Toisaalta vaikeaa, toisaalta olon helpotus on lähellä.

Huomenta, kiva kuulla sinusta 🙂

Mulla oli myös vähän hankalaa eilen - hermostuin itselleni/tilanteelleni siitä että olin (taas) surullinen/huolissani, ja se kääntyi ahdistukseksi. Tuntui kamalalta kun en tiennyt mitä voisi tehdä olon helpottamiseksi, mutta ohi se lopulta meni, kuitenkin. Kirjoitin kaoottista ja hyppelehtivää ajatusoksennusta päiväkirjaan ja viikkasin/järjestelin yhden hyllyllisen vaatteita. (Anteeksi että kaadoin tämän niskaasi!)

Toivotaan parempia päiviä!

soroppi kirjoitti:
Huomenta, kiva kuulla sinusta 🙂

Mulla oli myös vähän hankalaa eilen - hermostuin itselleni/tilanteelleni siitä että olin (taas) surullinen/huolissani, ja se kääntyi ahdistukseksi. Tuntui kamalalta kun en tiennyt mitä voisi tehdä olon helpottamiseksi, mutta ohi se lopulta meni, kuitenkin. Kirjoitin kaoottista ja hyppelehtivää ajatusoksennusta päiväkirjaan ja viikkasin/järjestelin yhden hyllyllisen vaatteita. (Anteeksi että kaadoin tämän niskaasi!)

Toivotaan parempia päiviä!

Hyvä, että meni ohi. Miten tuommoista oloa voi helpottaa? sinun elämässä? -Jos mietin omalta kohdalta, jotain vastaavanlaista sijais(?)toimintaa kai, jotain mikä kuin täyttää pään että nuo tuntemukset ei valtaa sitä? tai katoaisivat?