Hei Kiitos tiedosta 💗👍 voimia jatkoonkin!

Hyvä kuulla. Mahdat olla helpottunut? Lepoa ja toipumista leikkauksesta!

Pikaista paranemista. Levollista viikonloppua.

Kuinka nyt voit?

En ole täällä käynyt...

Fyysisesti olen voinut ihan hyvin, mutta tuo psyykkinen puoli.... ei niin hyvin... Olen taas alkanut oireilemaan itsetuhoisuudella. En ole tehnyt mitään, mutta suht. lähellä se on ollut.

Nyt on vielä yritettävä nukkua. Alkoi väsyttää.

Olinkin käynyt täällä lähes äskettäin... Luulin siitä olleen jo pitempi aika...

Synkkyys pysyy nyt. Mulla on tiistaina aika omahoitajalle. En tiedä selviänkö sinne asti. Soitin psykiatrian päivystykseen. Sain kehotuksen ottaa iltalääkkeet. Otin ne äsken. Olisi kai pitänyt ottaa ne jo aikaisemmin...? Kello lähestyy puoltayötä. Vartin päästä on maanantai.

Tuntuu siltä, että yksi vaihtoehto nyt olisi lähteä vielä yötä myöten päivystykseen. Ei mitenkään huono vaihtoehto.

En vain taida jaksaa.

En voi hyvin... 🙁

Mites voit tänään?

Hei. Oletko kotona vai sairaalassa? Miten menee?

Olen ollut sairaalassa joitain viikkoja. Otin yliannostuksen. Mut diagnosoitiin psykoottiseksi pari viikkoa sitten. En tiedä, olenko sitä edelleen lääkärin mielestä. Mua ei voida kotiuttaa itsetuhoisuuden vuoksi. En ymmärrä sitä. Ei mulla ole pahemmin vastustusta sairaalassa oloa vastaan. Mutta miten mun kuolemalla olisi mitään isompaa merkitystä? Oikeasti?

Viiltelen täällä.

Hoitaja kävi pyytämässä aamupalalle. Menen...

Kysyin lääkäriltä diagnoosistani. Olen edelleen psykoosissa.

Ei ole kuulemma normaalia olla tekemässä itsemurha. En oikein ymmärrä.

Nyt mut pyritään pitämään hengissä. Sitä olen usein toivonut. Mutta miksi? Nyt?

Lääkäri kosketti mun kättä. Olen tarkka rekisteröimään saamani tuen ja hoidon. Kosketus tuntui lohduttavalta. Mutta että edelleen psykoottinen... Se mietityttää.

En ole ollut psykoosissa aiemmin. Nyt diagnoosi on ollut kaksi viikkoa.

Aloin vahingoittaa itseäni viime viikonloppuna. Olen yksin sen kanssa. Mua ei rajoiteta. En ole siitä juuri puhunut pariin päivään. Muita itsetuhoisia keinoja mulla on ollut kokeilussa pitkin tätä sairaalassa oloa. Peitän käden viillot hihalla muilta potilailta. Välillä tuntuu, etten voi/halua lopettaa viiltelyä. Jatkaisin vain... Mulla on kämppis. Pitää viillellessä seurata, ettei hän katso muhun päin.

Mutta että edelleen psykoosissa.

Kiva että saat hoitoja, ja lääkäri on tukenasi. Ei itsetuhoisuus ole normaalia tapojen mukaista toimintaa. Lääkärisi on oikeassa. Miksi kaikki lääkärit eivät ole yhtä hyviä lääkäreitä. 😁👍

Jardin Prive kirjoitti:
Mutta miten mun kuolemalla olisi mitään isompaa merkitystä? Oikeasti?

Hei JP, kiva kun kerroit tilanteestasi, vaikka se vakava onkin! Mä toivon ainakin (puhtaasti itsekkäistä syistä) että pysyt hengissä ja hyvissä voimissa - joidenkin ihmisten olemassaolo on vaan lohdullista, ja jotenkin sinusta on tullut minulle yksi niistä, vaikket ole tänne viime aikoina paljon kirjoitellutkaan. Hassua, miten joidenkin ihmisten olemassaolo saa maailman tuntumaan hitusen turvallisemmalta, vaikka ei välttämättä olisikaan juuri missään tekemisissä. Kaipa jokin mitä olet minulle joskus kirjoittanut tai miten olet tukenut ja kuunnellut, on jättänyt jäljen... Tässä mielessä, elämälläsi (tai kuolemallasi) on minulle paljonkin merkitystä, ja surisin syvästi jos päätyisit päättämään päiväsi.

Kiitos, Pikemiten ja Soroppi.

Tajuan jotenkin sen , että mun kohdalla psykoottisuus lääkärin mukaan liittyy tuohon itsemurhan tekemiseen. Mutta silti en sitä hahmota. Että itsetuhoisuus olisi jotenkin ei-normaalia? Se riittäisi määrittämään ihmisen ajattelun harhaiseksi? (Siitä kai tässä on kysymys...)

Teen täällä kaikenlaista. Välillä mua rajoitetaan. Joko otetaan jotain pois tai jäädään hetkellisesti seuraamaan mun tekemisiä. Tuntuu, ettei oma rajojen asettaminen toimi. Nytkin mietin kuitenkin, menenkö kertomaan viimeisimmästä... Samaa tein jo eilen. On tainnut unohtua hoitajilta. Ei se vielä vaarallista ole. Kertonee silti mun voinnista. Kaipaan suojelua, vaikka samalla se harmittaa. Ei ole helppoa mennä hoitajan juttusille.

No, monille ihmisille ei kai tule elämänsä aikana pitkään jatkuvia itsetuhoisia kausia 🙂 Tietämättä tilanteestasi sen enempää, voisiko se olla sellainen kliininen, melko tunteeton suhtautuminen itsetuhoisuuteen joka saa lääkärin arvioimaan tilasi psykoottiseksi? Monella itsetuhoisella (kuten myös sinulla joskus aiemmin) siihen tuntuu usein liittyvän äärimmäistä ahdistuneisuutta tai muita voimakkaita tunteita.

Musta kuulostaa hyvältä merkiltä että kaipaat suojelua.

Enkeleitä matkallesi!