En ole tyytyväinen itseeni.

En siivoa niinkuin haluaisin. Olen ahdistunut. Joudun ottamaan rauhoittavia. (Nykyään lähes päivittäin.) Ja mun on paha olla.

Tähän aikaa iltapäivästä tuo ahdistus tulee päälle. Nytkin tunnen sen. Ja kun tämän ei pitäisi tulla. Siksi on nostettu ahdistusta lievittävää lääkettä päivälääkkeessä. En haluaisi ottaa rauhoittavaa! Pelkään toleranssin nousevan. Se on varmasti jo noussut - paljon... En halua olla tällainen.

Kunpa en olisi kotona yksin! Olisipa sisko mun apuna siivoamassa! Kunpa en olisi kotona. Kunpa en olisi yksin. Juuri sitä!

Kun toukokuussa kuulin siitä, miten vakavasti sairas olin ollut, en kestänyt olla yksin. Koko ajan piti jonkun olla luona, tai piti puhua jonkun kanssa puhelimessa. En tiedä, onko paljon tultu siitä poispäin. Ainakin nyt tunnen itseni toisista riippuvaiseksi.

Pelkään seuraavaa leikkausta. Se on elokuussa. Mitä jos en selviä hengissä?

Yyhyy! Sääliksi käy sinuakin! Voinko tehdä tai sanoa jotain joka helpottaisi oloasi?

Jardin Prive kirjoitti:
Olen ollut pitkään täältä poissa. Vointi on ollut ihan kohtalainen, aika hyväkin. Psyykenkin kannalta. Olen taas alkavalla viikolla menossa käymään psykiatrisella pariksi päiväksi. Käyn jopa huomenna yhdessä ryhmässä. / ....Olen yrittänyt järjestellä kotia. Ja vähän siinä onistunutkin. Haluaisin saada tästä kivan näköisen, mutta en ole tyytyväinen siihen, miten homma etenee. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vessasta otin pois kaikki hiusten kiinnittämiseen liittyvän, kun mulla on nykyään niin lyhyet hiukset, ettei niitä saa mitenkään kiinni. Kaikkialla on niin paljon roskia ja sottaa. Tavarat on epäjärjestyksessä. En jaksa siivota täällä.

Joskus ottaa aikansa kun idea poksahtaa päähän... itellänikin on tapana näissä pienissä tiloissa muutella järjestystä milloin mitenkin, vaihtelua se on pienikin vaihtelu... Olen kyllä aika laiska siinä mielessä etten ihan joka kk jaksa, ja sitten kun jotain poksahtaa mieleen, siinä sitten menee tovi jos toinenkin ja vasta kun haastetta tarpeeksi (=liikaakin!) on koko sydeemi aivan toisenlaisessa järjestyksessä. Eli en käynnisty kovin helposti, mutta kun käynnistyn, siinä sitten hurahtaa aikaa ja otan kostealla lattiatkin, en välttämättä imuroi, kissa niin herkkäkorvainen, aiemmat lopulta tottui imuriin, tämä ei vielä, lähtee heti ties minne... Olen jotenki vaan huomannu että vaivannäöstä saa niiin hyvän mielen, että se kannattaa vaikka käynnistyminen vaikeaa.

Elokuussa käyn kahdesti reissussa. Mun on mentävä pian. Tulee epämääräisen pituinen ajanjakso, jolloin en pääse kotoa muualle. Mulla suljetaan avanne, ja sitten en vähään aikaan pääse liikkumaan.

Haluaisin kertoa kuulumisistani, mutta mikään ei nyt liiku mielessä. Olette te kyllä ihania, kun jaksatte mua odottaa. Yritän muistaa tämän palstan olemassaolon jatkossa...

Ajattele, sun  ei  - tarvi  -  liikahtaa, s a a t   nauttia kaikesta mitä keksit paikallaollen nauttia... kannattaisko jo nyt fundeerata mitkä jutut on luoneet sulle hyviä olotiloja... ja keskittyä sitten vaan niihin .. nyt kun pääset liikkumaan, kannattaisko varata lähelle helposti otettavaksi mitä asioita/juttuja ne onkin...  Tuo avanneaika on mielenkiintoinen. Voisko siihen joku tohtori sompailla vetoketjun tms.helposti käsiteltävän sydeemin? Sitten kun se avataan? Operaatioiden aikaa sulla.  Voimia 💗 joka vaiheeseen.....

...kannan sinua aina kun muistan....

Jardin Prive kirjoitti:
En ole tyytyväinen itseeni.

En siivoa niinkuin haluaisin. Olen ahdistunut. Joudun ottamaan rauhoittavia. (Nykyään lähes päivittäin.) Ja mun on paha olla.

Tähän aikaa iltapäivästä tuo ahdistus tulee päälle. Nytkin tunnen sen. Ja kun tämän ei pitäisi tulla. Siksi on nostettu ahdistusta lievittävää lääkettä päivälääkkeessä. En haluaisi ottaa rauhoittavaa! Pelkään toleranssin nousevan. Se on varmasti jo noussut - paljon... En halua olla tällainen.

Kunpa en olisi kotona yksin! Olisipa sisko mun apuna siivoamassa! Kunpa en olisi kotona. Kunpa en olisi yksin. Juuri sitä!

Kun toukokuussa kuulin siitä, miten vakavasti sairas olin ollut, en kestänyt olla yksin. Koko ajan piti jonkun olla luona, tai piti puhua jonkun kanssa puhelimessa. En tiedä, onko paljon tultu siitä poispäin. Ainakin nyt tunnen itseni toisista riippuvaiseksi.

Pelkään seuraavaa leikkausta. Se on elokuussa. Mitä jos en selviä hengissä?

Tiedätkö tämän ahdistuslääkkeen?

Ahdistaessahan sitä pidättää hengitystäkin. (Tätä ei ole vielä tabletoitu 😉.) Eli kun vedät nopeasti henkeä sisään niin paljon kuin sitä sinussa on, ja alat uloshengittämisen alkaessa piirtää toisella kädelläsi zorron merkkiä koko ajan hidastaen ylhäältä alas kättä  kuljettaen kunnes kaikki ilmat pihalla (no älä ihan kaikkia 😮)ja alat uudelleen nopeasti kiskoa happea niin paljon kuin sisään mahtuu kunnes olo keuhkoissa täys, ja alat antaa hiljalleen sisältä tulla zorron miekkailua tapaillen kohti lattiaa, niin... jos vielä toisella kädellä vedät johonkin paperiin viivan joka kerta kun alat uudestaan kierroksen, niin saat sulle dokumentin edistymisestä...

Ahdistus on ahtautta... tarvitset sisään tilaa....

Yksin et ole vaikka ehkä asunnossa, jossa olet, et näkisikään ketään....  kun olosi kevenee, sinua kannetaan... 💖

Tuo on inhimillistä, pelko olla yksin, varsinkin kun kaikki operaatiot isoja asioita... Mitä jos selviät   .....ssä? Ajattele toivon ajatuksia. Aina on toivoa. Itelleni toivon tae on uskon kautta, elän vaikka kuolisin. Kristus on kuoleman jo voittanut. Siksi kannan ristiä selässäni, puolestani on kuoltu. Tatuoitutin sen avioeron jälkeen täysin voimattomana ajatuksin se saa kertoa kuka minua kantaa.

Kiitos, Pikemiten ja Keskustelua, ajatuksistanne!! 😊 Ne ilahduttivat kovasti.

Tänään sain sähköisesti materiaalia leikkaukseen liittyen. Joitain viikkoja siihen. Kirjasin esitietoihin, että oletan tarvitsevani kipulääkkeitä leikkauksen jälkeen enemmän kuin keskimäärin. Se tuntui jotenkin lohdulliselta. Pelkään nimittäin kipua, ja olen muutenkin kipuherkkä.

Nyt on taas hyvä väli mennä käymään psykiatrisella. Tarvitsen sitä. Menen sinne huomenna ja olen torstaihin saakka.

Väsyttää. Menen ihan pian nukkumaan. Nukuin kyllä illalla reilun tunnin päikkärit, mutta kun otin lääkkeet suunnilleen tunti sitten, ne väsyttävät jo.

Mä luulen että ihminen herkistyy esim. fyysiselle kivulle jos sitä on kokenut usein?
Sama pätee psyykkiseen ahdistukseen jos sitä on kokenut paljon jälki aivoissa on vahvistunut?
Toisaalta jos tuntee koko ajan jäytävää särkyä siihen turtuu mutta se tulee ulos vihan puuskina?

Hei, miten jakso psykiatrisella sujui? Hyvä, jos konkreettiset toimet (lääke-ennakkotietojen kirjaaminen tai tuen hakeminen osastolta) tuntuvat helpottavan leikkaukseen liittyvää huolta, vaikka hetkeksikin.

On jotenkin lohdullista että olet olemassa.

HerKaramazov kirjoitti:
Mä luulen että ihminen herkistyy esim. fyysiselle kivulle jos sitä on kokenut usein?
Sama pätee psyykkiseen ahdistukseen jos sitä on kokenut paljon jälki aivoissa on vahvistunut?
Toisaalta jos tuntee koko ajan jäytävää särkyä siihen turtuu mutta se tulee ulos vihan puuskina?

Rakkaus voi hoitaa vaikka miten syvään vahvistuneita jälkiä....

Intervallilla viime viikolla meni ihan mukavasti. Kyllä mulla oli ne omat pahat ja synkät oloni, mutta hoitajat - ja osaston seinät - oli ympärillä.

Eilen tapasin hoitajani. Hän on lopettamassa ja alkaa opiskelemaan. Mulle tulee uusi työntekijä. Se harmittaa, mutta ei tunnu nyt muulta. Mulla lähes kaikki keskittyy nyt leikkaukseen. On aika ennen sitä. Ja sen jälkeistä aikaa ei oikein edes ole. Se on niin epävarmaa...

Kivaa että intervallipaikka tuntuu turvalliselta myös huonojen olojen aikana!

Jardin Prive kirjoitti:
Mulla lähes kaikki keskittyy nyt leikkaukseen. On aika ennen sitä. Ja sen jälkeistä aikaa ei oikein edes ole. Se on niin epävarmaa...

Tämä lienee ihan ymmärrettävää. En ole koskaan ollut leikkauksessa tai vakavasti sairas, mutta jonkinlaista aikaperspektiivin muuttumista tunnistan sellaisten tapahtumien ympäriltä, jotka ovat olleet minulle stressaavia.

Hei. Epävarmuus varmaankin kuuluu asiaan. Hyvää jatkoa. 😁👍

Tsemppiä. Ite olen ke asti ollu vuodepotilaana

Jardin Prive kirjoitti:
Mulla lähes kaikki keskittyy nyt leikkaukseen. On aika ennen sitä. Ja sen jälkeistä aikaa ei oikein edes ole. Se on niin epävarmaa...

Hei missä vaiheessa siellä tänään olet? Varovainen ...voima h a l i

❤

Uuden hoitajan myötä sinulle 💗 ja sun läheisille 💗 elämään luottamusta lisäävää aikaa.

Leikkaus oli torstaina. Onnistui eli avannetta ei enää ole. Voin aika hyvin.