Täällä paistaa aurinko. Kissa naukuu kokoajan, on tyttökissa, sitten se katsoo itseänsä peilistä ja kokeilee tassullansa peilikuvaansa.

Oletko saanu uutta lääkettä? Onko siitä ollu hyötyy/vaikutusta? Miten muuten voit?

Hei, Soroppi, Pikemiten ja Saloka! Olen kotona!

Mulla oli kotiutus eilen. Lääkkeitä purettiin kahdessa viikossa paljon. Tosi paljon. Hoitajilla oli kai ollut omat epäilyksensä sen onnistumisesta. Lääkärit sen päättivät. Hoidon alussa tuntui siltä, että mun oli valittava itsetuhoisena kotiuttamisen ja lääkepurun väliltä. En ollut valmis  kotiin, joten ratkaisu oli siltä osin selvä. Ainakin tällä hetkellä pärjään. Lääkelaatikoista pitää poistaa lääkkeet, joita en enää käytä.

Uusia lääkkeitä mulle ei kirjoitettu. Yhtä lääkettä ahdistukseen kuitenkin nostettiin. Tiedustelen lääkäriltä, voinko käyttää sitä tilapäisesti vielä vähän enmmän...

Tytölle soitin eilen, ja vaihdoin sitten junalippujen päivämääriä.

Olen ollut tänään tosi väsynyt. Olen nukkunut kahdet päikkärit. Menen nukkumaan ihan kohta. Toivottavasti nukun aamuun... Vähän mua pelottaa.

Yö oli todella, todella huono. Pisimmillään taisin nukkua yhtäjaksoisesti puolitoista tuntia. Lyhyimmillään kai vartin tai vielä vähemmän...

Väsyttää.

En ole tänään nukkunut päikkäreitä. Olen saanut jonkin verran tehtyä asioita, jotka ovat odottaneet työhön tarttumista. Paljon tehtävää jäi kyllä vielä jäljellekin...

Olen vähän miettinyt elvytyskiellon asettamista. Kai sen voi itse asettaa itselleen, ettei tilanteessa, jonka lääkärit katsovat jo toivottomaksi, elvytettäisi enempää kärsimään. Ja ymmärtääkseni myös lääkärit voivat asettaa sen myös potilaalleen. Tietääkö kukaan minua paremmin asiasta?

Väsyttää jo. Voi, kun tuleva yö olisi parempi kuin viime yö!

Jostain ryömii tietoisuuteen halu vahingoittaa itseäni. En olisi isommin itsetuhoinen, ainakaan vielä, mutta jotain kuitenkin haluaisin tehdä itselleni. - Ja nyt myös se isompi tuli mieleen. Luin nettilehdestä itsemurhasta, minkä jälkeen itsemurhan tehneen tytär tarvitsi psykiatrista hoitoa. Olisin vaarallinen myös monelle muulle, jos elämäni lopettaisin. Jos tappaisin itseni, tyttäreni kuolema itsemurhalla tulisi todennäköisemmäksi. Ja en missään nimessä haluaisi hänen kuolevan siten! Siispä minun on elettävä... Itken.

Toivon lapselleni ikuista elämää.

Viime yö oli edellistä parempi, parempi vaikka ekan kerran heräsin valvomaan jo aamuyöstä kolmen jälkeen. Sitten nukuin, valvoin ja nukuin. Tänään olen saanut jonkin verran tehtyä kotitoimia. En ole ulkona käynyt. Aurinko paistaa.

Ensimmäinen päivän ahdistus kun tuli ennen puoltapäivää, otin tarvittavaa. Toisen tullessa en halunnut vielä ottaa niitä lisää. Päätin kokeilla äänikirjan kuuntelua. Ja kirjaan pystyinkin keskittymään. Ahdistus meni - kai tilapäisesti - ohi. Nyt istun taas koneella... Jos kohta jaksaisin taas mennä touhuamaan...? Tai ahdistua...?

Helkatti, kun taas tekee mieli satuttaa itseäni.

Hei JP.

Tämä aika on poikkeuksellista aikaa, mutta ei sinulle. Ihmiset taistelevat säilyäkseen hengissä, mutta et sinä. Sinä harkitset kaikenlaista turhaa, miksi?

Moi, Pikemiten! Mitä tarkoitat "kaikenlaisella turhalla", mitä harkitsen?

Äitini on elvytyskiellossa. Hän oli juuri kuolla keuhkokuumeeseen... En siis tiedä, kuinka kauan hän on vielä hengissä. Kuolema on läsnä jo ihan normiarjessani, ilman koronaakin. Miehen henki on vaarassa, jos hän saa koronatartunnan. Emme hänen kanssaan edes halaa tavatessamme. Vaikka olemme olleet yhdessä reilusti yli 10 vuotta.

Totta: Minä en taistele hengestäni, mutta läheiseni tekevät sen! Ja minä olen vihainen!

moi

mä en tiä tosta elvytyskiellosta muuta kun että isälläni on semmoinen. Jostain netistä joskus luin että lääkäri oli laittanut pienen pienen tytön elvytyskieltoon, mut tyttö sinnittelee vieläkin hengissä. Mutta kielto pysyy.

Mulla on vähän samanlaisia mietteitä. En pelkää koronaa. Ennemmin haluaisin sen niin että kuolisin siihen pois. Mut tyttö on kieltänyt ajattelemasta semmoisia ja että hän tarvii mua, etten saa kuolla. On siis pakko keinolla millä hyvänsä pitää itsensä hengissä.

Voimia ja jaksamista arkeesi.

Kiitos, Saloka!!!!  🙂

Viime yö meni sinänsä paremmin kuin edellinen, aloin heräillä vasta aamusta, mutta olen nyt paljon väsyneempi kuin eilen. Illalla kuuntelin äänikirjaa. Se rauhoitti. Yritän touhuta vähän tänäänkin. Tunnen oloni paremmaksi, jos saan tehtyä jotain...

Mukavat päivänjatkot teille, itsekullekin!

Hei JP.

Tarkoitin " kaikenlaisella turhalla" sinun itsetuhoisuuttasi. Oletko nyt "huolissasi näistä henkilöistä" joista mainitsit vai oletko " lakannut huolehtimasta" lähimmäisistäsi? Ja kuinka olet tullut itsesi kanssa " toimeen" tässä muuttuneessa korona sun muut tilanteessasi?

Miten yö meni?

Miten voit?

Miten tyttösi ja miehesi voi?

Hei, Pikemiten. Huomaat ristiriitaisuudet... Kiitos, kun jatkoit viestinvaihtoa.

Totta, että suhtaudun läheisiini kahtalaisesti. Silti, molemmat/kaikki taitaa olla totta, vaikka ristiriitaista... Koen, että välitän vain joistain ihmisisitä ympärilläni. Ehkä se, ettei osalla ihmisistä ole merkitystä minulle, kertoo kivusta suhteessa näihin ihmisiin. Olen viime aikoina purskahtanut itkuun useamman kerran kotona. Ja vähän muutenkin. Kun olen sitä miettinyt, luulen, että se liittyy siihen suruun ja luopumiseen, jota olen käynyt äidistäni viime viikkoina.

En itse vielä tiedä, keitä lähelläni on. Keitä päästän lähelleni? Keiden läsnäoloa siedän?

Tarkoitat kaikella turhalla itsetuhoisuuttani.

Eläminen/kuoleminen jatkuu. Miksi sen pitäisi muuuttua? Miksi se, että minä itse tai joku muu voi kuolla kovid-19:sta pitäisi saada minut "hihkuen" hyppimään elämänilosta? En tarkoita sitä, etteikö kuolemanuhka korostaisi joitain asioita elämässä. Tai etteikö elämän merkitys näkyisi paremmin mustuutta ja synkkyyttä vasten... Mutta miksi minun(kin) pitäisi ajatella niin? Miksi en saisi heittää elämääni hukkaan?

Monesti ajatellaan ja kysytään, miksi sairastuin, miksi hän kuoli, miksi tapahtui juuri se  asia...? Mutta miksi ei? Miksi ei myös minulle? Miksi ei myös hänelle? Se tuntuu karulle, mutta yritän muistaa pitää sitä totena itselleni.

Miksen sitten olisi myös jatkossa itsetuhoinen. Eihän se kivaa ole, mutta mitä siitä?