Täällä pakasti yöllä ja lunta on satanut vähän lisää. Kaikki on valkoista.. Ihanaa!

Olen ollut tosi väsynyt. Nukuun ensin sohvalla illalla yli tunnin.Ja sitten sängyssä yli 13 tuntia. Luulen, että tämän on oltava jotenkin psyykkistä. Olen siis ollut eilisestä miehen luo, eikä hän vie voimiani, uskon näin. van syy on muualla. Ehkä se on tuo äiti, johon koen olevani pakolla ottavani yhteyttä. Ja tänään menemme vielä miehen kanssa käymään...

Neuloisin, jos neule olisi mukana.

Kuulostaisi uskottavalta, että jos äitiisi yhteyksissä oleminen on sulle emotionaalisesti hankalaa, se aiheuttaa väsymystä. Tai sit olet vain aloittelemassa talviunia. 🙂

En tänään vielä aloita talviunia... 😉 Enkä taida aloittaa yöuniakaan, kun tätä vuorokautta on jäljelä enää viisi minuuttia... Sänkyyn ajattelin kuitenkin vähitellen siirtyä.

Äidin luona käytiin miehen kanssa tänään. En ole nukkunut sen jälkeeen, mutta olo on ollut levoton ja ahdistunut. Ehkä jotenkin tuskainenkin. Olen miettinyt päivystykseen soittamistakin, mutta kun en halua sinne soittaa.  En tiedä oikein, mistä tuo negatiivisuus johtuu. Ehkä syynä on se, että olen saanut useamman kerran negatiivista kommenttia sinne soittaessani. Siinä mulle pätevä syy. Ja en kai voi niin huonosti, että olisi pakko soittaa.

Nyt alkaa joulun aika ihan oikeasti. Hyvää ensimmäistä adventti-sunnuntaita!

Ja sitten takaisin arkeen. Eihän sitä liian riemukasta pidä ollakkaan... En jaksa - kuolema houkuttaa taas. En kuitenkaan tarvitse osastoa vielä, kun en kotonakaan tee itselleni mitään. Menen vain nukkumaan.

Mä tiedän millaisia tunteita käyt läpi, tai ainakin uskoisin. Sillon ku isä oli sairaalassa, oli se todella rankkaa. Nii henkisesti kun fyysisestikkin.

Erittäin paljon voimii sulle.

Kiitos, Saloka! Tuntuu siltä, että olisi helpompaa, jos äiti olisi kuollut. En usko voivani hänelle vielä aikoihin sanoa, että olisin antanut anteeksi. Ja niin kauan kuin näin ei ole  - pystynkö koskaan, onko se edes tarkoitus? - tuntuu siltä, ettei hänen elossa olemisellaan ole väliä. Olen kylmä. Ei tuon anteeksiannon tarvetta edes ole, kun äitini ei tiedä, mitä nyt käyn läpi.

Puhuin eilen ihmisen kanssa, joka tiesi, mitä tarkoittaa trauma menneisyydessä. Hänen kanssaan mietin joulun suunnitelmia. Pitää vielä miettiä lisää.

Sain olohuoneen järjestettyä lähes kokonaan viimeyön ja tämän aamun aikana. Laitoin jouluisen liinan sohvapöydälle ja sille jalallisen kakkutarjottimen ja sille kolme  - ei jouluista - kynttilää. Sitten mulla on tarkoitus laittaa ikkunoihin jouluvaloja tämän päivän aikana. Kaipaan laittaa joulua omaan kotiini! Viime jouluna sitä oli vähemmän. En vielä laita kaikkia koristeita esille, mutta osan kuitenkin...

Sämpylöitä voisin leipoa. Tarvikkeita on ja leipää puuttuu. Hyvä ja toimiva yhtälö... Jos vain joulun laitolta saan aikaiseksi.

Mullakin on monia traumoja menneisyydessä, mitä ollaan fysion kanssa puhuttu. Mä en ees niistä kaikista tiäkään. Pidin vaan elämänä niitä. Mut sit on niitä mitkä sattuvat vielä vuosien jälkeenki.

Äiti laitto mulle jouluverhot, kun ite en pysty. Jouluvalot on ollu läpi vuoden paikoillaan. Muuten en joulua vissiin laita. Joulu tuo mulle menetyksen mieleen.

Hyvää adentti-sunnuntaita JP.

Kiva kuulla joulun laitteluistasi! Mä laitoin jouluvalot ikkunaan, muuta en välttämättä tee.

Pidän joulun laittamisesta! Aamupäivästä vierailin pyykkituvalla pesemässä kaksi koneellista pyykkiä. Nyt olen saanut ne levitettyä kuivumaan. On ruokatauon paikka. Syön yksinkertaisesti ruisleipää ja vettä. Leipä itsessään - tosin margariinilla höystettynä - on hyvää... Iltaruoalle keitän makaroonia ja lämmitän soijanakkeja. Huomisen kauppalistalla on pizza-tarvikkeet.

Vaikka kävin ulkona, en tullut katsoneeksi, näkyvätkö makuuhuoneen jouluvalot ulos. Kivahan sekin olisi, mutta kyllä tuo sisänäkymäkin on ihan kiva. Päivällä näkyvät nahkapaperi-lumihiutaleet ja illalla erottuvat niiden varjojen lisäkti ledit.

En nyt oikein tiedä, mitä tekisin. Junaliput tammikuulle pitää ostaa. Ja joulua työhuoneenikkunaan voisi laittaa, vaikka huone on muuten sekaisin.

Mun pitäis pestä pyykkii, mut pelkään liikaa pesukonetta tänään. Astiakoneen sain päälle sentään. Mulla on vähän vaikeeta nyt. Pelkotilat päällä melkein 24/7. Muutenki on epätodellinen olo.

Huomenna pitäis tukihenkilön tulla. Menemme apteekkiin, jos yks lääke on tullu, tai resepti. Muuten en tiä mitä teemme.. imuroida pitäis  ja kaivaa ompelukone esiin.

Puhuin tänään hoitajani kanssa. Meillä on tällä viikolla tapaaminen. En tiedä, selviänkö sinne asti ilman päivystykseen menoa. En mene sinne kuitenkaan tänään. Jo iltapäivästä lähtien on ahdistanut. - Ja taas tunnen sen. Haluaisin juoda itseni humalaan. Ei vain ole, mitä juoda. En ole juhannuksen jälkeen juurikaan juonut. Voisinpan lopettaa tämän. Olisin varmasti ahdistunut sairaalassakin. Muuttaisiko se siis mitään? Muuttaako mikään mitään.

Millainen olo tänään? Munki tekis mieli jua tieto pois, mut lonkeroilla ja rahatilanteellani se ei onnistu. Mietin uutta vuotta. Pitäis siksi ostaa juotavaa jo tulevasta rahasta. Mä en selvinpäin uutta vuotta ole.

Mulla on taas yliaktiivinen päivä, tai iltapäivä. Teen enemmän kun tajuan. Ihan ku olisin jossain sumuverhon takana.

Hei, Saloka! Eilinen meni muutamalla isommalla ahdistuskohtauksella ja pysyvämmällä ahdistuksella. Soitin äidilleni illalla. Olin ahdistunut jo ennakkkoon, kun mietin, pitäisikö soittaa, ja olo oli paha jälkikäteenkin. Mutta en mennyt sairaalaan. Onko se sitten hyvä?!

Tänään käydään miehen kanssa kaupoilla.

Sain kaikesta ahdistuksesta huolimatta tehtyä eilenillalla käsitöitä - tai oikeammin askarreltua. Mulla oli eilen kädentaidot-ryhmä. Aloittelin siellä joulukorttien tekoa... Olen siirtynyt seuraavaan ideaan joulukorttien suhteen... Tulee kaiketi ihan hyvät? Halusin tälle vuodelle kaikille sopivan tekstin kortteihin. Tarkoittaa sitä, etten laittanut uskonnollista tekstiä osaan. Kaikissa on sama lastenloru, jonka löysin netistä. Ja mieskin hyväksyi sen... 🙂

En enää tiedä, mihin uskon. Onko uskonnolla arvoa tai merkitystä mulle? Muutos on aika iso. En tiedä. Onneksi kukaan tuskin käy multa tenttaamaan asiaa...

Vaikka saan aikaiseksi asioita, on olo silti huono. Haluaisin vain satuttaa itseäni.

En mä hyvin voi.

Hei Jardin Prive...

Olet kirjoittanut äidistäsi... olen ymmärtänyt että nyt ahdistukset nousee siitä suhteesta. Itelläni vastaava (ahdistusten aihe) nousee tytär-isä suhteesta. Alkaa olla alzheimervaiheessa, silti ahdistaa, nyt ehkä lähinnä itteni takia kun koen etten kykene antamaan anteeksi, en hyväksymään tekemisiään. Miten ne voisi?

Tuo tekeminen, käsillä(tai jaloilla) jos tekee jotain, helpottaa. Sulla toteutuu tuossa monta asiaa, lähetät iloa korteilla jos postit nyt sitten kulkee niin kuin ovat luvanneet. Sisällönkin olet miettinyt tekstejä myöten. Kaikki mikä synnyttää tai pitää yllä yhteyttä, on varmaan hyvää.

Tuo, mitä kirjoitit miettiväsi millä on merkitystä sulle, saa minutkin miettimään millä itelleni merkitystä. Jos miettii uskoa, se sisältää kai jokaiselle vähän eri asioita? Kun ollaan ihmisiä, olennaista on kasvaa uskomaan itseen. Se kai enemmän ok tai aikaisemmin ok, jos jotenkin riidaton perhe josta syntynyt? Mitä enemmän ristiriitojen kanssa elänyt ilman selkeää tukea mistään, sitä pidempään menee saada sisimpään eheytymisen tuntua? Onneksi on satuttu syntymään Suomeen. Täällä on kehitetty moniasteista apua eri elämänvaiheisiin saataville.

Hei, Keskustelua! Havahduin siihen viestisi yhteydessä, etten koe tällä hetkellä ahdistusta tai vihaa isääni kohtaan. Hänhän on kuitenkin ainakin näennäisesti traumojeni alkusyy. Ehkä tällä hetkellä se, että hän on ollut kuolleena n. 40 vuotta, helpottaa tilannetta. MItä siis tällä logiikalla pitäisi tapahtua äitini kuoleman jälkeen?

Luulen, että nyt ollaan siinä trauma-pisteessä, että tämä on katsottava läpi.

Nukuin päikkärit. Olin laittanut kellon soimaan viideltä. Nyt voisin tehdä jotain. Joulukortteja? Paperienkeleitä? Ainakin ensin tulostan korttien tekstit.

Olen ottanut tälle päivälle jo liki kaksinkertaisen annoksen rauhoittavia. Haluaisin ottaa Opamoxia tai muuta vastaavaa useamman tabletin. Mutta säästän niitä. En halua huijata itseäni tai muita sillä, että mun olisi muka helpompi olla, mikä saisin noilla lääkkeillä.  Tosin jo sen pitäisi kertoa tilanteestani, jos niitä (joutuisin) ottamaan. En saisi ottaa niitä, kun ei niitä ole mulle kirjoitettu tällä hetkellä enää käyttöön. Mun on edelleen paha olla.