Mulla ei useinkaan ole hajuakaan, mikä viikonpäivä on menossa. Usein joutuu muilta kyselemään. Laho pää mikä laho. Tsemppiä!

Mulla on melkein kaikki sekaisin. En saa itteäni ylös aamuisin, jos ei ole pakko. Voi aamulääkkeet mennä lähelle kello 13 ennen kun jaksan ottaa. Välillä oon päivistä sekaisin, jollei ole rutiinia (isä). Kellonaika jaksaa aina hämmästyttää kun menee joko liian nopeesti tai hitaasti. Tänäänkin istuin vanhuskeskuksen penkillä yli 30 min, eikä tuntunu miltään. Illat tuntuu venyvän aamuyöhön.

Hei, mmila ja Saloka! Tiedän, että nyt on sunnuntai, vaikka käytiin miehen kanssa kaupoilla. Ei me normaalisti sunnuntaina aamusta siellä käydä. Olen vähän tehnyt käsitöitä. Mutta kohta ajattelin jatkaa lankojen parissa.

Väsyttää. Mulla on pari kymmenystä kuumetta ja sen johdosta särkee vähän lihaksia ja päätä. Se on se mun vakio tilanne sunnuntaisin, jos en muista ottaa Buranaa. Joudun kerran viikossa lääkitsemään itseäni pistämällä. En nyt kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä halua kertoa tautia, mikä mulla on.

Väsy on edelleen.

Otin eilen illalla Truksalia. Silloin se ei tuntunut vaikuttavan mitenkään. Ei mitään positiivista eikä negatiivista vaikutusta.Aamusta mun kädet kuitenkin nyki. Se loppui vasta useampien unisessioiden jälkeen, myöhemmin aamusta. Mun mielestä vastaavaa nykimistä ei ole oillut ennen tuon lääkkeen aloittamista. Aion olla ottamatta ko. lääkettä tänään, niin näen, mikä olo on huomenna aamusta. Miksi käyttäisin lääkettä, joka ei edes mitenkään auta, vaan tuo vain negatiivisia tuntemuksia?

Päivällä haettiin miehen kanssa melko köykäinen ruokakassi seurakunnasta. Odotettavissa on täydempiäkin kasseja syksymmällä... Niitä saa niin pitkään kuin niitä riittää.

Ostin tänään luumuja, halpoja ja ulkolaisia. Hinta oli kilolta 0,79 euroa. Ostin niitä reilut kolme kiloa. Haluan tehdä luumusosetta pakkaseen. Paljon sokeria ja lisäksi ainetta, joka saa soseen kiinteytymään. Se satsi, jonka luumut poimin mieheni isän puusta, on syöty. Niin hyvää!

Mainokset tulivat. Olen jo useamman kuukauden miettinyt astianpesukoneen ostamista. En saa pidettyä tiskipöytää siistinä. Uskon, että kun mulla olisi kone, saisin täytettyä ja tyhjennettyä sen ilman ongelmia. On kuitenkin tuntunut, ettei koneeseen ole vielä rahaa. Nyt kuitenkin keksin, että kunhan saan kulutusluottoani maksettuani vähän lisää pois, niin ostan itselleni halvan koneen. Toivon, että osaan ostaa halvan ja hyvän! Hyvä tarkoittaa tässä kestävää. En kaipaa mitään erikoisohjelmia, vaan sitä, että kone toimii... mielellään useamman vuoden.

Sanotaan, ettei köyhällä ole varaa halpaan, mutta ei mulla ole varaa edes keskihintaiseen... halpa sen olla pitää...

Käytiin miehen kanssa kaupoilla. Ostin illaksi wokkiin ruoka-aineet. Enimmäkseen vihanneksia.

Kädet ei nykineet tänä aamuna. En ollut ottanut Truxalia eilen, eli kyllä se nyt siihen suuntaan vahvasti viittaa. Lääkettä, josta en hyödy, mutta joka aiheuttaa sivuvaikutuksia, ei ole tarvis käyttää.

Huomenna mulla on fysioterapia. Pitäisikö sitä jännittää?

Teetä litkin, et pysyis hereillä. Kohta pitäis syä ja soittaa isälle. Olen jo kaupungin toisella puolen ollu.

Pesin hiukset ja harjasin takkuja pois. Yksi iso takku jäi. Ja nyt hiukset on enää kuin rotanhäntä. Niin paljon niitä lähti pois. Toisaalta ei niitä ole tämän takkukuontalon aikana mihinkään lähtenytkään. Musta tuntuu, että huomenna olen ja esiinnyn kaljuna.

Alkaa väsyttää. Nousinhan aamulla jo ennen viittä. Huomenna saan nukkua pitempään.

Olen tuntenut itseni tänä iltana ja muutamana aiempana iltana yksinäiseksi. Olen yksin kotona. Ehkä silloin, kun olen miehen kanssa ja hänen luonaan tuota yksinäisyyttä ei ole. Nyt olen niin väsynyt, että luen vielä yhden artikkelin loppuun ja menen sitten petiin.

Myt nukuin yhdeksään, kun herätys soi ja mies soitti. Väsyttää edelleen. Wokki, jonka tein eilen, on loistavaa! Otin sen proteiiniksi Quorn-kuutioita. Muuta en Lidlistä löytänyt. Söin sitä nyt "aamupalaksi", ja ajattelin, ettei tarvitsisi syödä enää ennen liikkeelle lähtöä. Enintään jotain hapankorppua tai sellaista.

Haukottelen. Ehtisin vielä nukkumaan, mutta en oikein haluaisi. Ehkä mun on pakko mennä. Meinaan nukahtaa tuoliin.

Wokkisi quornilla kuulostaa hyvältä, se on ehkä lemppari mun lihankorvikkeista! Täällä tosin en ole kaupoissa sitä nähnyt. Mitä vihanneksia siihen tuli, ihan jotain perus-wok-sekoitusta vai jotain muuta?

Nyt kun en enää elä työpaikkaruokalan kupeessa, välillä menee pitkiä aikoja pelkällä pastalla (johon toki aina voi lisätä jotain tai tehdä kastikkeen) ja se alkaa ennen pitkää kyllästyttää. Haluan perunaa! Perunaa perunaa perunaa! (Joo, ja nyt alan tuntea itseni seinähulluksi. Lounasaika taitaa lähestyä.)

Se on yllättävää miten paljon yksinäisyys/seura vaikuttaa mielialaan. Mahdollisuus vuorovaikutukseen, vaikka se ei olisi mitään arkisten kuulumisten kyselyä kummempaa (tai neuvottelua siitä kumpi viitsii keittää pastan tänään), vaikuttaa ainakin mulla todella paljon siihen mihin kiinnitän huomiota. Jotenkin sitä on vähemmän kiinni (kriittisesti arvioimassa) oman mielensä sisällössä silloin kun on muita asioita joihin keskittyä, ja sitten mielialakin on parempi.

Olin ruokakurssilla yhden illan, jossa tehtiin juuri tuon tyyppistä wokkia. Laitoin siihen nyt kiinankaalia, porkkanoita (Lidlissä oli pussi, jossa oli oranssia, keltaista ja vihreää porkkanaa ja se antoi wokkiin kivasti väriä), herkkusieniä ja vähän sipulia. Makua antamaan laitettiin kastiketta, johon tuli soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta. Ja sitten pussi Quornia.... Nam!

Perunasta olen oppinut pitämään vasta kuluneen kesän aikana. Se on kiva lisäke/pääruoka, jonkin muun kanssa... Onko sinulla saatavissa perunaa? Ihan keitettävässä muodossa? Vai rajoittuuko se esim. ranskalaisiin tai muussiin? (Onko perunamuussi muuten kuinka kansainvälinen ruoka? En tiedä lainkaan.)

Tapasin tänään hoitajan, jonka kanssa tapaamme ainakin tulevina viikkoina. Vaikka olen ollut hänen vastaanotollaan, olen yksinäinen. En voi soittaa ex-anopille (on ulkomailla lomalla), en kummallekaan ystävälle, joille soitin eilen, etten kiusaa heitä liikaa. Olisi kai tehtävä kotona jotain. No, teenhän minä jotain. Olen laittanut nousemaan pizzapohjan, ja kohta täytän sen. Ainakin ruoka täksi illaksi. Ja huomenna syön wokkin loppuun.

--

Nyt pizza on uunissa ja kello hälyttämässä. Ensi viikko on aika täysi ohjelmaa; neljänä päivänä viidestä on jotain... Pitää katsoa silloin, paljonko viikossa jaksan, jotta näen, mitä kaikkea voin ottaa yhteen viikkoon. Jos ensi viikko on liian raskas, pitää osata ottaa jotain pois seuraavilta viikoilta.

Täällä yksi "kalju" ilmoottautuu myös. Hiukset kasvaa, mut harjates niitä lähtee.mikä siihen auttais?

Mä haluaisin leikata hiukset lyhyiksi. Näyttäisikö ne silloin vähemmän kaljuilta? Ne on olleet vuosia pitemmät tai siis pitkät. Ei olisi niin paljon laittamista. Haluaisin myös kiharat! Musta on ihan epistä, että mun äidillä on kiharaa ja veljellä, mutta ei mulla eikä mun siskolla... 🙁 Ei tunnu siltä, että olisi järkeä aina tietyin välein käydä hakemassa kampaamolta kiekuraa, kun se maksaa aikasten lailla. Tietty, jos olisi lyhyemmät hiukset, se ei maksaisi niin paljon.

Mun on lähdettävä liikenteeseen taas reilusti ennen puoltapäivää. Väsyttää ihan hirveästi. Menisin vielä nukkumaan, jos siihen olisi aikaa.

Mulla jää myös hiuksia harjaan aina kun sitä käytän, mutta onneksi sentään enemmän päähän!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: turha toisto pois

Mä mietin, kyenkö menee hoitajalle huomenna. Kroppa on ylirasittunut. Vessas saa juosta ja kroppa tärrää. Huomen olis kumminki isä. Mut tiän ettei hoitaja tuu ymmärtää ollenkaan.

Ei kannata haluta kiharoita. 😛 Mulla on luonnonkiharat ja aika kauhea pehkohan tämä on. Pakko melkeinpä pitää aina kiinni. En jaksa käydä kampaajalla enkä hoitaa niitä mitenkään, ehkä silläkin on jotain vaikutusta...