Hei JP. On kiva lukea sinun juttujasi. Kirjoitat kivasti. Tuli mieleeni pariskunta joka tekee aamutoimiansa samassa keittiössä mutta puhuvat puhelimen kautta toisillensa. 😀💔😀

Kiitos, Pikemiten. 🙂

Mietin yöllä nukkumaan käydessä sitä, että nyt tekisi mieli mennä päivystykseen. Mutta kun on tuparit tulossa. Ja ihmiset tulee ja kaikki... Mun on nyt vain jaksettava. Tuntuu, että monella täällä on aika samanlainen olo: On vain jaksettava.

Pyykkään nyt. Mulla on koneelliset pyörimässä. Piti alusvaatteita pestä ja tuparivaatteet. Dosetit pitäisi jakaa. Kun tuntuu, etten jaksaisi. Haluaisin vahingoittaa itseäni. Kukaan ei olisi estämässä sitä. Joskus aikanaan osastolla, kun hakkasin takaraivoa seinään, tultiin sanomaan, etten saisi tehdä niin. Muita pelottaa.

Hei JP. Minullakin oli tapana nuorempana osastolla hakata päätäni seinään, kuin en kestänyt ajatuksiani. Minulle tuotiin tyynyä pääni ja seinän väliin. 👿

Hei, Pikemiten. Mulla jäi unet vähiin... En mä tupareita mielestäni jännitä, mutta valvoin yöllä pitkään, kun valmistelin asioita, ja nyt heräsin jo parin tunnin unien jälkeen. Alkaa vähän jo väsyttää. Jos tulee olo, että alkaa väsyttää enemmän, menen kyllä suosiolla vielä takasin petiin. Ehkä tämä herääminen ja nouseminen johtuu siitä, etten ottanut illalla melatoniinia. Pariksi viikoksi mulla on lääkettä, mutta sitten pitäisi pärjätä ilman. Lääke on niin kallis eikä Kela korvaa sitä, joten mulla ei ole varaa ostaa sitä. (Sain juuri hylkäävän päätöksen toimeentulotukeen.)

Tälle päivälle on luvattu lämmintä. En taida juurikaan ehtiä olla ulkona; enkä sitä edes yleensä kaipaakaan, mutta tärkeintä mulle on, että sisällä on lämmin.

Voi olla, että nämä pari päivää ovat niin rankat, että vointi huononee ensi viikolla. Tämä on sellainen rutistus, että väsyn. Ja vielä, kun väsymystä tulee myös fyysiseltä puolelta unien katkeillessa.

Hyvät sunnuntait kaikille . 🙂 Yritetään jaksaa... jotenkin...

Juhlat, tuparit ym ovat raskaita niin emännälle, isännälle ja vieraillekkin. Siksi olen suosiolla luovuttanu kaikkien juhlimisien järjestämisen äitille. Hän ku nii tykkää siitä. Olen myös ollut pois juhlista (tytön rippijuhlat) . Omia tupareita en pidä, ei sinne ketään tuliskaan. Synttärit vietin yksin, sisko tuli kääntymään ja oli niin vaivautuneen näköinen. Muut olivat muualla. Ei mun kannata järjestää mitään.

Toivottavasti jaksat juhlat ja että niistä tulee sinunlaisesi.

Hei, Saloka. Juhlat oli kivat. Oli ihana nähdä tyttöä ja ystävää. Ja tietysti muitakin, mutta heistä kahdesta iloitsin eniten. Jaksoin ihan hyvin. Pelkään kuitenkin vähän sitä mahdollista romahdusta. Ehkä sellaista ei tällä kertaa tule.

Sinun vointisi ei kuulosta hyvältä! Voisinpa jotenkin auttaa.

Mun taitaa olla parasta ottaa kohta iltalääkkeet. Huomenna on yksi ryhmä, ja ehkä suojelen nyt itseäni parhaiten sillä, että huolehdin nukkumisesta, varsinkin kun toissa yö jäi niin lyhyeksi. Olisi mullakin tehtävää täällä kotona, mutta katsotaan milloin jaksan jatkaa... juhlien järjestelyjen jälkeen. Sinä olet kuitenkin saanut tehtyä kotona paljonkin. Imurointi ja kukkien kastelu ja astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttö on isoja projekteja...

En saa yhteyttä muihin kuin mieheen. Olen yksin. Kai vain siltä nyt tuntuu. Onhan mulla ihmisiä ympärilläni... Miksi sitten on niin vaikea olla?

Haluaisin nauttia auringosta ja kesästä.

Mihin se hyvä olo katosi? 🙁

Tahdon tappaa itseni.

Tässä sitä nyt ollaan... taas ollaan...

Kiitos. Eilinen ilta meni vähän pipariksi, mut tänään on ollu parempi päivä. Tyttö tuli jopa yllärikäynnille. Emme puhuttu ollenkaan hänen ongelmista. Ehkä parempi että ammatti-ihmiset hoitaa sen. Mä kummiski oon asiasta liian herkkä.

Olen tänään jaksanu ihmeen hyvin. Huomen jos jaksais kauppaan mennä. Lähikaupan vieres asuu vanhemmat, enkä liioin haluu nyt äitii nähdä. Pitää varmaan mennä sit tonne vähämatkan päähän linja-autolla. Mut sen näkee millainen olo huomen on.

Mul on taas epäusko lääkkeisiin, jopa tohon rautaan. Haluaisin kaikki pois va ja heti. En usko niiden tehoavan yhtään. Mut tä on tätä mun taisteluani.

Kivaa et juhlat meni hyvin ja jaksoit.  Vaikka nyt ehkä muuri onkin eessä.

Hei JP.

Joko olo on helpottanut? Oletko yhtään käynyt ulkona?

Hei, Saloka ja Pikemiten! Nukuin yön aika hyvin. Nyt olisi tarkoitus lähteä käymään kaupungissa. En tuosta voinnistani tiedä. Eilen luin itsemurhasta kertovia tekstejä monta tuntia.

En ole ulkoillut. Mulla on öitä lukuunottamatta kaikki ikkunat ja parvekkeenovi auki. Se on mun ulkoilua.

Tunnen tuon avuntarpeeni edelleen. Eilen mietin jo päivystykseen soittoa, mutta en ole vielä tehnyt sitä. Enkä nyt päivällä teekkään. Silti hetkittäin haluaisin kuolla. Se on itsekästä, mutta en oikein enää osaa ajatella sitä noin. Tai kyllä minä vielä ymmärrän, ettei se olisi hyväksi muille... ehkä?

Minä myös linnoittautunut sisälle, parvekkeen ovi auki päivät ja yöt, on niin kuuma. Tänään pesen pyykkiä. Ja kastelin kukkasia, ja yritin kastella kissani, mutta se ei suostunut.

Mä en osaa ees apuu pyytää. Enkä tiä keneltä sitä pyytäisin.

Olo on hidas. Viime yö oli niin lämmin, että pidin parvekkeen oven ja ikkunat auki koko yön. Menin nukkumaan tämän päivän puolella ja heräsin myöhään. Nyt olen istunut koneella. Olen väsynyt. Ehkä vähän itkuinenkin, ilman että silmät edes kostuisivat.

Miten moni meistä haluaisi jo luovuttaa. - Jos se olisi mahdollista...