Nukuin yön huonosti ja lyhyesti, ja nyt tämän aamua olen ollut väsynyt. Olo on fyysisestikin huono. En aio soittaa päivystykseen tänään. Mitä mikään hyödyttää...

Onko sinulla kaakelit siinä huoneessa jonka koristeeksi joutaisit?

Hei, Pikemiten. En nyt ymmärtänyt kysymystäsi...

Olen väsynyt. Nukkumaanmeno viivästyi. Otin lääkkeet ajoissa, mutta en mennyt sänkyyn. Illalla kramppasi jalat. Kävin ottamassa ennen nukahtamista suolaa, ja nyt aamusta otin tapletin magnesiumia. Totuin kesän ajan juomaan vichyä, ja nyt se on ohi. Vettä juon paljon. Eli kai se kramppien syy on siinä.

En aio hakeutua tänäänkään päivystykseen. Illalla tuli mieleen ajatus, että oma vika, kun voin huonosti.

Tämä yö oli vähän lyhyt, mutta hyvä kun kuitenkin pääsin ylös. En oikein tiedä, miltä tuntuu. Eilen en selaillut itsemurha-sivustoja, muita kylläkin. En saa tehtyä mitään. Tälle päivälle on kuitenkin pakollista ohjelmaa.

Ehkä olen vain väsynyt. Olo on vähän kurja. Kela ei hyväksynyt kuntoutushakemustani. En kuulemma tarvitse sitä. Enkä jaksa käydä taistelemaan siitä. Päätös olisi kuitenkin kielteinen. Tuntuu, että tuolla instanssilla on liikaa valtaa ihmisten elämään. Tekevät omia päätöksiään kuuntelematta hoitavia lääkäreitä. Samahan on muutenkin kaikessa, mm. eläkkeissä.

Ehtisin vielä nukkumaan. Mutta luulen, että se jää. Kohta otan aamulääkkeet. Jos ne piristäisivät. Illan Tenoxit auttoivat luultavasti nukkumaan niin, että nukuin syvempää unta kuin normaalisti. Melatoniinia en ole uskaltanut ottaa enää niinä iltoina, kun aamulla on pitänyt nousta ylös ajallaan. Olen pelännyt niiden väsyttävän liikaa.

Taitaa mennä koko viesti nukkumiseksi.

Onneks olen päässy tosta kela helvetistä pois. Joka kerta pelkäsin ettei mee läpi.  Harmittaa kun sun hakemus ei menny läpi. Olisit todella tarvinu sitä enemmän kun töihin menoa.

Yritä jotenkin jaksaa kaikesta huolimatta. ❤

Hei, Saloka. Mä oon eläkkeellä, joten Kelan päätökset ei onneksi siltä osin hetkauta mihinkään. Kuntoutus olisi ollut ryhmä-muotoisia kokoontumisia. Niitä en nyt saanut. Silti tuo harmittaa. Ystävän eläkkeellepääsy tai oikeammin se, ettei hän pääse eläkkeelle, harmittaa kai vielä enemmän. Ei hänenkään paikkansa mun mielestä olisi enää olla työkokeiluissa.

Taidan olla rohkea ja mennä suihkuun.

Eilen illalla tunsin oloni oudoksi ja vieraaksi. Olo oli hyvin epätodellinen. Sen yhteydessä mulle tuli ajatus tai mielikuva/kielikuva, joka mulla on pitkään ollut itsestäni (fyysisen maailman ei-elävä objekti) tuntui oikeastaan aika todelta ja realistiselta. Sellaiselta, että olen sellainen ihan oikeasti. Tunsin, että voisin olla psykoosissa.

Hoitaja sanoi, että olen ollut melko toivotan ja muuta, mutten psykoottinen. Enkä kai siis nytkään. Kysyin kuitenkin, mitä teen vastaavissa tilanteissa kuin eilinen...

Mulla menee neuroleptia paljon ihan masennuksen hoitamiseen. Luulen, että se samalla suojaa psykoottisuudelta.

Haluaisin kuolla. Tai en oikeastaan vain kuolla, vaan tehdä itsemurhan. Se on mun haaveideni kohde. Fantasioin itsemurhasta. Ja ehkä välillä myös psykoosista. Olen joskus toivonut, että mut pidettäisiin osastolla pidempään. Se olisi toteutunut vain, jos olisin psykoottinen. En ole kuitenkaan aivan lopullisesti ja oikeasti halunnut olla psykoosissa. Se olo tuntuu niin ahdistavalta.

Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, vaikka ne aika toivottomia ovatkin. 🙂 Silloin kun minulla on ollut fantasioita sairastumisesta/loukkaantumisesta terapeuttini on tulkinnut ne haluksi päästä pois tilanteesta, jonka koen kestämättömäksi mutta johon en koe pystyväni vaikuttamaan. Kuulosti minusta järkevältä.

Jos haluat kertoa tarkemmin millaisia ajatuksia/tuntemuksia sinulla liittyy tuohon kokemukseen että et olisi elossa, minua kiinnostaisi kuulla. Sellaista minulla ei ole koskaan ole ollut; olen päinvastoin yleensä erittäin tietoinen ruumiini/mieleni toiminnasta, ehkä joskus liiallisuuksiinkin asti.

Mä olen kuulemma ollu joskus psykoosissa, mut ei ne sen kauemmin osastolla pitäny.

Monet kerrat olen miettiny näitä pelkotiloja, mitä ne on. Nyt en tiä olenko ääniä kuullu, kun naapurissa remppaa. Todellisuus katoaa aina välillä, niin ku tänään., mut siitä seuraskin melkein sairaalareissu. Osittain olisin halunnut sitä, mutta siinä tilanteessa olisin varmaan pompannu kaupan lattialta ja lähteny juoksujalkaa pois. Häpeä ja huomion keskipisteenä oleminen on liikaa mulle. Pelkään joutuvani joskus ensihoidon hoidettavaksi. Se olisi mulle liikaa.

Hei, Soroppi. 🙂 En oikein tiedä, miten kuvata sinulle tuota kuolleena olemisen ajatustani... Olen ajatellut, että olen kuin kivi. Kylmä ja kuollut ja kova. Toisinaan tuntuu, ettei se ole vain vertaus tai kielikuva, vaan jotenkin ontologisesti totta. Olen vain materiaa. Ja samalla ehkä myös ympäristöni kaikkine ihmisineen ym. on kuollutta, ei-elävää. Marionetti-teatteri. Sitä se kai on.

Itsetuhoisuuteni pelotaa mua välillä. Olen sen verta lähellä toteuttaa sitä. Vaikka en ole tällä hetkellä niin masentunut kuin olen joskus ollut. Samalla olen surullinen. Ei elämän luultavasti pitäisi mennä näin...

Saloka 🙂 , mä olen ollut muutaman kerran ensihoidon hoidettavana. Ei se niin kamalaa ole ollut. Tosin en ole ollut kuin kerran tai kaksi julkisissa tiloissa.

En tiedä, miltä psykoosi tuntuu. Luultavasti en ole siinä nytkään. Mulla on kuitenkin jotenkin vieras olo. En pysty kuvailemaan sitä muuten kuin outoudeksi. Tuossa jo Soroppille selitin, että tunnen itseni ei-eläväksi. Jotenkin musta tuntuu, että olen samanlainen kuin tuo TV tuossa vieressäni.

Ajattelin soittaa tänään päivystykseen. Annan päätöksenteon nyt heille. Miten tästä edetään? Mä kun vain haluaisin poistua ja perääntyä.

Hei JP.

Pääsitkö hoitoon?

Olen osastolla seurannassa huomiseen.

Voiko ihminen ja katon lamppu olla samaa materiaa?

Eiköhän materia ole pohjimmiltaan samanlaista molemmissa tapauksissa, ainakin kun atomeja pienempiin osasiin mennään. Se, millä tavalla hiukkaset ovat järjestyneet (systeemin monimutkaisuus) tuottaa ominaisuuksia, jotka aiheuttavat loppupeleissä eroja systeemien välille.

Herättääkö kokemus elottomuudesta (vai kutsuitko sitä mieluummin kuolleena olemiseksi) sinussa sitten ahdistusta tai jotain epämiellyttäviä tunteita?

Todella. Miten koet tuonpuoleisen läsnäolon, tuntuuko se hyvältä vai oletko antanut sille pahan tahdon? Kuinka päädyit tunteilemaan lampun kanssa? Liittyykö se sähköhoitoon?