Kyllä varmaan, samalla tavalla kuin olen parin viimeisen kuukauden aikana foorumia käyttänyt.

Kivaa että sulla on ollut parempi viikko.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: täydentäminen

Tapasin hoitajan. Mua masensi. Tunsin agressiota. Pelkoa. Toivottomuutta. Tuntui, että kohtasin hänet aidommin. Emme ehkä varoneet sanojamme niin paljon. Onko mulla kaksisuuntainen?

Heräsin ja valvon. Kello ei ole vielä edes aamuyötä, kai... On yö. Alkavalle päivälle on ohjelmaa. Se kai mut herätti.

Toivottomuus ei ole niin läpitunkeva, että olisi pinnassa ja kokisin sen koko ajan, mutta kyllä se on edelleen tuolla pinnan alla. En edes halua voida paremmin. Haluan pahaa. Se on ainut, mikä on totta. Mistään muusta en nyt tiedä. Haluaisin voida luovuttaa. Ehkä toivon puolella on vielä tuo sana voida... Haluaisin voida, mutta en nyt voi...

Väsyttääkö mua?

Miten tyttösi ottaa sinun sairautesi vastaan vai ottaako hän sen vastaan että haluat pahaa?

Hei, Pikemiten. Ei tyttöni tiedä siitä, että haluan itselleni pahaa. En kerro hänelle todellakaan sellaisesta. Hän on tietoinen siitä, että olen joskus sairaalassa tai että tapaan hoitajaa ym, mutta nehän eivät ole itsetuhoista käytöstä... Muutenkin hän on tottunut siihen, että sairaalareissuja ja muuta tulee. Uskoisin, että se on hänelle ihan normaalia.

Olin yön miehen luona ja illalla saunottiin. Nyt oon ollut kotona jo muutaman tunnin, eikä mikään etene. Ehkä kohta?

Mä olen sanonut viiltelystä, kun ne arvet näkyy. Syömisestä en sano, mut kyl hän näkee. Tänään puhuttiin lääkkeistä ja sanoin syöväni rauhottavia joka ilta. Tyttö on turhautunut omiin lääkkeihin, kun ei ne auta jaksamaan. Sanoin hänel et tiedän turhautumisesi. Tyttö puhu uniongelmista. Melatoniini se 3mg muistaakseni, auttaa 4h. Sanoin et puhuu lääkärille siitä uniongelmasta. Tyttö tietää kaikki osastojaksoni ja on joka kerta ollukkin kattomassa mua.

En tiä miksi kirjoitan. Ehkä siksi että mulla ja tytöllä on erityinen suhde. Ei olla ikinä huudettu eikä tapeltu.

Kaikkia hyvää jp. Anteeksi että puuttusin, kirjoittamalla omia juttuja.

Hei, Saloka. Kyllä munkin tyttöni suunnilleen nuo samat tietää minusta kuin, mitä sun tyttösi sinusta. Jopa viiltelystä on isältään kerran kuullut, mutta luulen, ettei se häntä vaivaa.

Käyttääkö tyttösi lyhyt- vai pitkävaikutteista melatoniinia? Pitkävaikutteinen voi auttaa nukkumaan kauemmin yhtäjatkoisesti. Ja voi olla, että melatoniinin annosta voisi tuosta vielä nostaa. Mulla itselläni menee pitkävaikutteista 6 mg illalla. Se auttaa aika usein.

Hyvä kuulla sinusta! Mukavaa, kun kirjoitit... Tätähän tämä on: jakamista...

Kävin kaupassa. Väsyin. Nyt kuvottaa. Päätä särki heti aamusta ja edelleen nyt. Lääkkeitä olen ottanut ja selkää yrittänyt naksautella. Vähän ne on helpottaneet oloa. Sen verran siivoaminen eteni, että vein roskiksia roskakatokseen. Sitäkin pidän jo saavutuksena. Kukkia olen miettinyt. Kaikki eivät ole edustavimmillaan. Laitoin niistä jo kaksi pois. Pitää katsella muitekin "sillä silmällä". Ne ovat levittäytyneet koko olohuoneen ikkunan leveydelle. Ei ehkä paras mahdollinen järjestys?

Yritin tuossa aiemmin syödä, mutta en pystynyt. Aamupalaksi söin sämpylän. Se oli ihan ok, mutta myöhempi ruoka... ei.

Haluan edelleen itselleni pahaa. En niin voimakkaasti kuin viikolla, mutta kuitenkin... Ei ole hyvä olla. En tiedä, mitä tekisin. Yksi yritys selvitä on kai tämä tänne kirjoittaminen. Soittaa en halua minnekään apua saadakseni.

Hei JP

Millaisessa tilanteessa haluat itsellesi pahaa tehdä?

Hei, Pikemiten! 🙂 Esitit tosi vaikean kysymyksen... Millaisessa tilanteessa...? Ei sitä voi sanoa. En tiedä. Kun olo tulee huonoksi, sellaiseksi, että haluaa kuolla. Tänään ei ole vielä ollut sellaista oloa. Mutta se voi tulla milloin vain. Tai sitten sitä ei tule. Ehkä siihen vaikuttaa väsymys. Nyt olen varmaan tosi väsynyt. (Nousin jo aamuyöstä valvomaan.) Mutta olo ei vielä hetkauta mihinkään suuntaan. Jossain hoitajan kirjauksessa olin ollut itkuinen, kun olin puhunut itsetuhoisuudestani.

Nyt mun pitäisi saada kirjoitettua yksi hakemus Kelaan.

Hyvää päivän jatkoa sinulle!

JP

Mulla on kans arjessa selviytymiskamppailu menossa. Eikä yhtään lohduta huominen. Huomenna ryyppään kumminki, en tiä kuinka paljon pystyn. Haluaisin nollata va kaikki, mut se ei taida onnistua.

Kattelen välillä rumia arpia. Miksi tein ne, helpottaisko nyt olo jos tekis... jne.

Puhuin tytön kans tänään. Sanoin sille et haluun lopettaa lääkkeet. Juttelimme ja hä sano et aika patti tilanne, mulla.

Mä en vaa tiä mitä mä teen enää. Olen surullinen ja väsyny yhtä aikaa. Odotanko jotain ihmeparantumista, ehkä.

Ps. En tiä onko tytön melatoniini lyhyt vai pitkävvaikutteinen. Yksi kerta sai reseptillä sitä. En tosin tiä käyttääkö enää.

Toivottavasti itsetuhoinen hetkesi/jaksosi menee ohi ilman että toteutat niitä impulsseja. Halaus!

Hei, Saloka ja Soroppi! 🙂 Vaihtelevaa tää mun olo. Nyt pitäisi imuroida. Olen vähän tehnyt valmistelevia töitä sitä ennen. Ja tehnyt lisää siivoa: rikkonut yhden lasin. -Siitä sain idean imuroida koko kämppä, kun lattia keittiöstä piti putsata lasinsiruista.

Ensimmäinen päivä liki viikkoon, ettei säre pahemmin päätä! Otin kuitenkin jo Buranaa, kun pikkasen tuo enteilee säryn alkamista.

Yritän seuraavaksi imuroida. Ihan pian... kohta... juuri nyt... Ajattelin, ettei sitten tarvitse enää viikonloppuna siivota kuin keittiö ruoanlaiton jälkeen.

Pitkään istuttiin miehen kanssa puhelimessa tänään aamusta. Oltiin oikeasti aika hiljaisia. Ei puhuttu. Kumpikin touhusi omia aamutoimiaan, mutta yhdessä kuitenkin oltiin.

Sulla on ihana mies. Kumpa mullakin olisi joku tuki ja turva vierelläni.

Kyllä, mulla on hyvä mies! Siinä olet, Saloka, oikeassa. Ehkä, jos hän puhuisi enemmän... Hän osoittaa rakkautensa. Otan hänet sellaisena kuin hän on. Ja se riittää, ja on hyvä minulle! 🙂

Tapasin tänään hoitajan. Lopussa suru ja masennus tulivat pintaan. Olisin halunnut kuolla. Puhuin muistoista, jotka liittyivät aiempiin hoitojaksoihin. Kerroin hoitajalle siitä kerrasta, kun mua oli pidetty kiinni useamman hoitajan voimin, etten voinut hakata itseäni. Mua rajoitettiin, ja jouduin tahdon vastaiseen hoitoon pariksi päiväksi.

Kaipaan nyt turvallisuutta. Ja pois pääsemistä.