Olin sairaalassa, ja nyt jo kotona. Menihän se käynti. Käyn vielä seuraavan kerran, mutta en tiedä jatkosta. Tuntuu nyt niin turhalta. Jotkut hoitajat tuntuvat ärsyttäviltä. Asiat eivät etene ystävällisesti tai jouhevasti. Annoin kyllä palautetta osastolle lopuksi yhden hoitajan kautta.
Hoitajani tapasin tänään. Mua ahdisti. Ei johtunut kuitenkaan hänestä. En oikein tiedä, mistä se johtui. Oli olo, että kunhan selviäisin kotiin, voisi olo mennä nopeastikin ohi, jos pääsisin pelaamaan tietokoneella. Ja niinhän siinä kävi. Kotona helpotti. Hoitajan kanssa oli esillä "kun" ja "jos" sanojen merkitys mulle. Jos odotan jonkin pahan tulevan, jos sanon esim: "Kun mua alkaa ahdistaa, niin..." sen sijaan, että sanoisin "Jos mua alkaa ahdistaa...", niin reaktioni oletukseen on ihan erilainen... Yritän nyt pitää tätä mielessä.
En ole saanut vielä laitettua makuuhuoneen tuuletusikkunaan hyttysverkkoa. Ikkunassa on kyllä metalliritilät. Ehkä uskallan jättää ikkunan auki, vaikka verkkoa ei vielä ole. Jos ne hyttyset ei osaisi tulla siitä sisään. On ollut niin kuuma päivä ja vielä iltakin. Olisi kiva viilentää asuntoa... Mua väsyttää jo. En kuitenkaan halua vielä nukkumaan.