Olen opiskelijana ammattikorkeakoulussa ja tällä hetkellä harjoittelu menossa. Olen aina ollut tosi tunnollinen ja ongelmista huolimatta olen pärjännyt koulussa hyvin.

Tänä syksynä olen masentunut uudestaan ja koulukin on kärsinyt siitä (oikeastaan en ole saanut mitään valmiiksi). Vaikean masennuksen sairastin 14-19 vuotiaana ja nyt 24-vuotiaana olen samassa tilanteessa taas. Oikeastaan vieläkin toivottomampana, koska uudelleen en jaksaisi tämän kanssa taistella ja käydä sitä kaikkea uudelleen läpi.

Jaksamiseni on ihan pohjalukemissa ja kävinkin kolme päivää sitten lääkärissä hakemassa sairauslomaa. Sairauslomaa sain viikon, mutten haluaisi palata harjoitteluun enää ollenkaan.

Oloni on ollut hieman parempi, kun ei tarvitse ahdistua harkkaan menosta. Tunnen kuitenkin ihan kauheasti syyllisyyttä tästä sairauslomasta ja sohvalla makaamisesta. Tänään sain käytyä kaupassa, mutta siihen ne tekemiset on jääneet. Tiedän, että on nyt on parasta ottaa omaa aikaa, mutta toisaalta tunnen itseni vain laiskaksi. Ajattelen etten oikeasti ole masentunut, vaan välttelen vastuuta.

Tunnen itseni myöskin ihan luuseriksi, kun heti pienemmänkin haasteen ja stressin edessä etsin pakoreittiä. Ahdistun pienistäkin asioista ja velvollisuuksista. Mitä tästä elämästä tulee ikinä, jos ei pysty selviytymään stressaavissa tilanteissa?

Ois kiva tietää onko kellään muulla tällaisia mietteitä. Minulle sanotaan, että voin hyvällä omalla tunnolla levätä ja en ole laiska vaan todella vastuuntuntoinen. En vain silti pääse näistä ajatuksista eroon. Mikähän siihen auttaisi…

😑❓