Syrjäytymisen pelko

Syrjäytymisen pelko

Käyttäjä Tuubihuivi aloittanut aikaan 30.11.2015 klo 22:37 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Tuubihuivi kirjoittanut 30.11.2015 klo 22:37

Milloin ihminen katsotaan syrjäytyneeksi? Jos ei ole töissä, eikä opiskele niin onko silloin jo syrjäytynyt. Minulla on keskivaikea masennus, viimeisin työsuhde päättyi n. vuosi sitten ja käyn nyt toista vuotta terapiassa ja työttömänä olen. Välillä haen jotain työpaikkaa ja pakkokin on etteivät katkaise ansiosidonnaista joka on ainoa tuloni. Tunnen että minulla on koko ajan yhteiskunnan paine hakea työtä, ja rahatilanteeni on huono. Kuitenkin pitäisi hoitaa omaa terveyttään nyt kun siihen olisi mahdollisuus ja haluaisinkin niin tehdä. Pelkään että en ole vielä valmis masennuksen vuoksi menemään työhön jos sellainen tilanne tulisi eteen. Haluaisin keskittyä hyvällä omallatunnolla terapiaan ja vaikka ulkoiluun enkä tuntea syyllisyyttä siitäkin että en ole töissä enkä opiskele ☹️

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 02.12.2015 klo 00:09

Tuubihuivi kirjoitti 30.11.2015 22:37

Milloin ihminen katsotaan syrjäytyneeksi? Jos ei ole töissä, eikä opiskele niin onko silloin jo syrjäytynyt. Minulla on keskivaikea masennus, viimeisin työsuhde päättyi n. vuosi sitten ja käyn nyt toista vuotta terapiassa ja työttömänä olen. Välillä haen jotain työpaikkaa ja pakkokin on etteivät katkaise ansiosidonnaista joka on ainoa tuloni. Tunnen että minulla on koko ajan yhteiskunnan paine hakea työtä, ja rahatilanteeni on huono. Kuitenkin pitäisi hoitaa omaa terveyttään nyt kun siihen olisi mahdollisuus ja haluaisinkin niin tehdä. Pelkään että en ole vielä valmis masennuksen vuoksi menemään työhön jos sellainen tilanne tulisi eteen. Haluaisin keskittyä hyvällä omallatunnolla terapiaan ja vaikka ulkoiluun enkä tuntea syyllisyyttä siitäkin että en ole töissä enkä opiskele ☹️

En mä tiedä. Silloin, kun kokee olevansa sitä?
Mulla ei ole ystäviä. Mulla on vaan mun omat jutut ja terapia. Musta tuntuu, että mä en ole mitään. Ilmaa. Oon saanu viime aikoina niin paskaa kohtelua osakseni, mutta tuttuahan tuo. En tiedä olisiko parempi olla eläkkeellä. Mun huono olo pahenee taas ja tuntuu, että elämästä ei selviä hengissä. Yksi vaihtoehto olisi tappaa itsensä. Mä haluaisin tota samaa, tai en enää tiedä. Halusin hoitaa omaa terveyttäni ja käydä terapiassa. Sekään ei riitä. Mikään ei milloinkaan riitä.

Käyttäjä Tuubihuivi kirjoittanut 02.12.2015 klo 22:56

En tiedä, ehkä vielä tuntuu että on vähän roikkumassa jossain välimaastossa, että ei ole ihan vielä syrjäytynyt. Mulla on sama tunne että mikään ei koskaan riitä, aina pitäisi olla tehnyt enemmän ja hirveät vaatimukset itseä kohtaan. Mutta ehkä sitten kun ansiosidonnainen loppuu ja jos on edelleen työtön eikä opiskele niin sitten tuntuu että on jo syrjäytynyt, eli tuntuu että elämä menee jossain muualla kuin missä itse olen. Aina ei jaksa hoitaa itseäänkään, ei vaan jaksa lähteä vaikka ulos vaikka tietää että se olis hyvä 😞

Käyttäjä arka kirjoittanut 03.12.2015 klo 09:03

Hei
Taistelkaa ettette syrjäydy, itse taistelin kymmenen vuotta lopettaen sairauslomat aina kesken ja palaten töihin. Viimeisen romahduksen jälkeen tuli eläke mutta vieläkin mietin siivoojan paikkaa. En tiedä saanko töitä, olen 55 v. On vaikea olla eläkkeellä, ei ole hyvä ratkaisu sekään, paljon IM-ajatuksia.