Edelleenkin kamppailen  pahenevien syömisongelmien kanssa. Tunnen olevani noidankehässä huono olo ja ahdistus lisäävät syömättömyyytä ja syömättömyys lisää huonoa oloa ja ahdistusta. Välillä tulee pakostakin syötyä enemmän kun nälkiityminen pääsee liian pahaksi, silloin yleensä joko oksennan tai paastoan seuraavana päivänä. Tiedän ettei tämä ole järkevää mutten mahda itselleni mitään.

Paino tippuu tasaisesti ja vointi heikkenee sitä mukaa. Jos aiemmin olin vain äärettömän väsynyt ja stressaantunut, nyt olen lopenuupunut ja ahdistunut.

Niin ikävältä kuin se tuntuukin taitaa kyseessä olla jonkinlainen syömishäiriö.

Kyllähän toi kuulostaa sille, ettei oo ihan terveellä mallilla. Toi noidankehä mitä kuvaat on tosiaan loputon ja yleensähän sillä syömisen kontrolloinnilla ja säätämisellä yrittää hallita jotain mitä siellä alla piilee. Kannattaa hakea apua ajoissa, syömishäiriö on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja toipuminen kaikkineen on aina hankalampaa mitä pidemmälle sairaus etenee. Vaikkei helppoa ole alussakaan.
Tiedät ettei toi oo järkevää, mutta väittäisin myös että nimenomaan sä oot se joka mahdat itselles paljonkin. Missään sairaudessa kukaan ei voi alkaa toipuu sun puolesta. Apua kannattaa hakea ja pyytää. Muut voi kyl auttaa ja kannatella, antaa työkaluja, muttei tehdä mitään puolesta valitettavasti.

Olen sairastanut itsekin syömishäiriötä yli 10 vuoden ajan ja olen yksi meistä jotka on päässyt sen niskan päälle. En puhu paranemisesta vaan siitä että mä hallitsen sitä, koska koen et tää sairaus on sellanen joka jää kytemään varmaan loppuelämäksi ja aika ajoin muistuttelee itsestään edelleen vaikka kuntoutuminen onkin pitkällä.
Toivon sulle tsemppiä, voimia ja rohkeutta avun hakemiseen.

Zirkoni kiitos kannustavasta viestistä sitä, tilanteeksi antaa toivoa.

Itse olen vielä siinä tilanteessa että on haasteellista hyväksyä sairastavansa ja muutoksten teko tuntuu liki mahdottomalta. Olen kyllä avun piirissä ja vointiani seurataan viikottain. Tiedän miten piispa toimia ja että olen ainoa joka voi muutokset tehdä, tällä hetkellä ei tunnu olevan voimia muutoksiin. Ja niin haitallisia kun tämä onkin, on se ainoa keino jolla saan purettua stressiä ja pahaa oloa.

Tunnen olevani asian kanssa yksin, sillä vaikka lähelläni on ihmisiä, kukaan heistä ei ole käynyt läpi vastaavaa kokemusta.

Muutaman päivän aikana syöminen ollut entistäkin vaikeampaa, fyysinen vointi heikko ja mieliala epätyypillisen matala. Hetkittäin jopa toivottomuuden tunteita, joista tuntuu olevan mahdoton päästä eroon. Oireilu syömiseen liittyneen vaikeutunu ja, pyörtyily lisääntynyt.

Joo syömisonggelmat on tuttua, olen minäkin avun piirissä, pitääkin mennä niin pitkälle, mielenonggelmat että reakoidaan jotenkin. juuri strssi ja paha olo, ja kun on ihmissuhde onggelmia, paljonkin. Olen saanut apua siihen ja lähden pala kerrallaan asioita selvittämään terapeuttini kanssa. Itse en pyörtyile, vaan makaan sängyllä ja mietin kaikkee ihmissuhde solmuja, kaveri alkoi hankalaksi piti estää se ja se äidille laittoi viestii kyllä meidän ystävyys oli tässä.

ask ikävää, että sinulla on vastaavia kokemuksia syömishäiriöistä, onneksi olet avun piirissä.

Kurja kuulla, että sinulla on ihmissuhde ongelmia. Toivottavasti solmut saisi selvitettyä, kaverit ovat tärkeitä.

Amanda1111 kiitos että vastasit varsinaista syömishäiriöö ei ole diagnosoitu mutta, syömiset ovat olleet kovan takana. Minä olen saanut kuitenkin nyt apua, siihen syömisiin ja muutenkin psyyggiseen oloon. Pitää vaan yrittää löytää uusia ystäviä kun vanhoja sulkeutuu elämästä, en ole terapeutti en voi pitää kaverini asiakkaana, minulla ei ole koulutusta, mutta nyt asiat on menneet parhain päin, kiitos Amanda111 kun vastasit, pitää etsiä vain uusia kaveri ystävyyssuhteita.