Suomalaisten vanhusten tilanne ahdistaa
Puhutaan sitten tästä ja unohdetaan pakolaiset.
Minua ihmetyttää mihin häviävät vanhusten aikuiset lapset kun eivät käy katsomassa vanhuksiaan. Tai siis omia isiään ja äitiään, heitähän he ovat.
Jatkuvasti saa lukea lehdistä, kuinka vanhus, siis jonkun isä tai äiti, jäi ilman ruokapalvelun ruokaa tms. Tai vasta oli kuinka ruokapalvelu oli jättänyt jonkun isälle tai äidille vain ruuan pöydälle eikä ollut huomannut, että hän oli kuollut. Eipä huommannut hänen lapsensakaan vaikka vanhus oli kuolleenna viikonlopun yli, jolloin töistäkin olisi vapaata ja voisi ainakin soittaa ja kysyä oletko isä tai äiti kuollut.
Aikuiset lapset valittavat kuinka heidän isänsä tai äitinsä makaa kusisissa vaipoissa monia päiviä. Ja yleensä laittavat iltapäivälehteen jutun. Mielessä ei käy että voisi vaikka vaihtaa sen vaipan.
Suomessa on hyvät liikenneyhteydet. Kuka tahansa pääsee muutamassa tunnissa katsomaan omaa isäänsä tai äitiinsä jos vaan viitsisi.
Mutta tyyllikkäästi näiden nykyisten vanhusten lapset ovat heittäneet yhteiskunnan vastuulle omien isien ja äitiensä hoidon.
Mitä minä olen velkaa jollekin tuntemattomalle vanhukselle? En omasta mielestä mitään.
Kyllä meidän vanhuksista pitää huolehtia heidän omat lapsensa.
Ovathan he kuitenkin valmiita ottamaan perinnön vastaan.
Ahdistaa kyllä, mutta eivät kaikki voi luopua työpaikoistaan ja hoitaa täyspäiväisesti vanhuksiaan. Joka päivä ei sitä muutaman tunnin katsomismatkaakaan voi suorittaa.
no sekin passaa, kun on omakohtaista kokemusta!
Joo: mahdollisimman pitkään huolehditaan itse itsestämme, vanhemmat lapsistaan ja aikuiset vanhuksistaan. Kyllä! Mutta Suomen kansalaisina olemme mielestäni oikeutettuja sosiaaliturvaan (lapsilisä, kotihoito, palvelutalot yms.) Syystä että Suomen kansalaisina olemme itse -toiset enemmän, toiset vähemmän- rakentaneet tämän hyvinvointiyhteiskunnan. Siksi meillä, mielestäni, on oikeus vaatia myös jonkinmoista yhteiskunnan vastaantulemista. (vrt. siirtolaiset tms., jotka tulevat valmiiseen pöytään).
Olen itse huolehtinut iäkkäästä äidistäni n. vuoden nyt: sekä kusiset että paskaiset vaipat ovat tulleet tutuiksi hallusinaatioiden yms henkisten juttujen. lisäksi. Sanoisin, että on rankkaa hommaa! Henkisesti vielä enemmän kuin ruumiillisesti, vierailla mailla on tutkittu omaishoitajan itsemurhariskiä: se on korkeampi kuin normiporskuttajilla. Ja toden totta: kyllä on tullut itsemurhaa mietittyä! Sanoisin, että joka jumalan päiä. Kyse ei siis ole vain siitä, että on laiska ja inhottaa kun paska haisee, kyse on henkisestä rasituksesta.
Olen kyllä myös välillä ahdistunut vanhusten yksinäisyydestä, mutta ihan hyvin voisin mennä tekemään vapaaehtoistyötä ja viemään heitä vaikka ulos. Katsokaas: "If you wanna make the world a better place, take a look at yourself, and make the change". Aika tyypillistä kuitenkin miettiä, että miksi joku muu ei tee asialle jotain?
Desper ja tähtivaeltaja, täysin samaa mieltä olen!