Jotenkin se että sä aina tunnut löytäväsi itsesi ja oot viimein tyytyväinen jollain tasolla itseesi, kunnes tulee uusia sivuja ja rupeat uudestaan miettimään itseäsi. Kaapista tulon jälkeen vuonna 2008 tunnistin itseni lesboksi, koska tykkäsin tytöistä niin se oli se millä osasin itseäni kutsua silloin. Sitten meni aikaa ja rupesin miettimään itseäni uudemman kerran, en kokenut olevani nainen enkä mies. Eli kun oikeita termejä yritän käyttää, olen kokenut olevani androgyyni. En ole kokenut olevani kumpaakaan sukupuolta. Ja tuo tunne kun ”tajusit” asian tuossa muutama vuosi sitten, hämmentävää jännittävää ja pelottavaa. Se asenne ”miten muut ottaa sen”. Tämän kanssa olen pystynyt elämään taas hetken aikaan kunnes olen miettinyt uudestaan itseäni mikä olen ja kuka olen.
Tykkään edelleen tytöistä, mutta kroppa ei vastaa sitä mitä haluaisin. Sen koen epämukavaksi alueeksi ja en pidä itsestäni täysin. Viime aikoina on pyörinyt yhä enemmän mitä jos muutan jotenkin tätä tai korjaan tai viilaan tai parannan. Tuntuu että olen vajaa ja väärillä osilla varustettuna. Hirveästi en ole tästä uskaltanut puhua, koska liikaa on mielipiteillä väliä ja sillä mitä muut ajattelee. Se jatkuva todistelu tavallaan ”sinusta juuri tuollaisenaan” on hemmetin syvältä! Ne tavat millä pystyn tuomaan ”itseäni esille” on vaatteet ja tyyli muutenkin. Ne on ne mihin rahkeet tällä hetkellä riittää. Tämä on yksi asia mikä ressaa todella paljon ja hämmentää samaan aikaan tosi paljon. Se mitä kaikki toivoo olis, että kumppani kaverit ystävät perhe työkaverit ja kaikki hyväksyis sut, on vaan välillä vaikea uskoa siihen koska epävarmuus itseesi iskee välillä ja kovaa. En ole viitsinyt ottaa tälle mitään ”kutsumanimeä” koska en oikeestaan edes tiedä mikä olisi ”oikea”. Kuljen tällä perus minällä eteenpäin.
Nää on näitä mitä mietin yöllä, että mitä mulle tapahtuu tai on tapahtumassa, onko se väärin vai oikein. Saanko mä olla just näin vai meenkö massan mukana. Puolustanko itseäni vai antaudunko koska niin muutkin paineen alla. Tää on tätä jatkuvaa pohdintaa ja mitä uskaltaa sanoa ilman leimaa. Jotkut uskoo että nää on muoti-ilmiöitä, mulle ei. Jotenkin nää jutut on päässy myös pahasti alitajuntaan ja painajaisia missä mua leimataan että olet lesbo etkä voi edes ajatella ”toisin”.
Siitä olkaa hyvät! Syvällistä sunnuntaita 🙂🙂