Stressin aiheuttama paniikkihäiriö
Olen kevään aikana saanut lukuisia fyysisiä oireita joiden takia olen kärsinyt sairauden sekä kuoleman pelosta ja ahdistuksesta. Vihdoin olen saanut oireilleni diagnoosin: Paniikkihäiriö. Olen jatkuvassa ahdistus/stressitilassa ja pelkään jäädä/olla yksin, joka päiväiset asiat vaativat yhä enemmän ponnisteluja ja en kykene tekemään kaikkea mitä haluaisin. tuntuu että stressaan pienemmistäkin asioita ihan kohtuuttomasti, sydän läpättää ja hengitys kiihtyy huomaamatta ja niiden seurauksena syntyy jos jonkin laista oiretta. Vaikka avomieheni tukee minua ja koittaa ymmärtää, se ei riitä minulle, tuntuu että olen huolieni ja oireitteni kanssa yksin. varsinkin kun on kyse ammattiauttajista. Olen usempaan otteenseen käynyt sekä lääkärillä ja mielenterveystoimiston työntekijöiden puhuilla, lääkkeitä saan mutta en henkistä apua. ”Kyllä se siitä, ota vain rennosti..” Miten sen selität kun heillä ei ole omakohtaisia kokemuksia… Olen koettanut entoutua, ja omasta mielestäni olen suhteellisen rauhallinen.. Mutta yöllä heräilen nykyisin mm. siihen että sydämmeni läpättää ja tuntuu että se tulee läpirinnasta. Vaikka tuollainen täkykardia onkin vaaratonta, se hätäännyttää ja tuntuu ettei lääkkeetkään auta. Nukun yöni huonosti ja olen toivoton… tahdon vain oman vanhan normaalin elinvoimaisen elämäni takaisin.
Hei Kipeäsusa🙂🌻
Minulla oli samalaisia oireita lähes koko elämäkaaren aikana kunnes lopultakin tuntui siltä ettei siitä tullut loppua.
Heräilin yön aikana hiki otsalla,kehossa katselin ympärille ja havaiduin että se olikin vain uni ja sydän läpatti ja pelkotilasta mikä oli herätessä hiipi pois ja otin kiinni vasenmman käden vihkisormuksesta kiinni ja sanoin äänneen että se on täytynyt tapahtua ennen sormuksien eli avioliittoa eli menneisyydessä. Tälläisia yöheräilyä taphtui usein ja sitten saatoi olla aikoja milloin menneisyys ei oireilut unissani ja silloin nukuin hyvin.
Nyt kun luin sinun teksiä tunsin samankaltaisuutta mutta ajatelin että se mitä minä olen käynnyt läpi omassa menneisyydessä ei välttämättä ole sinulla samalaista oireita mutta oireleet kyllä selkeästi jotain mikä nyt on pikkuhilja on tullut omasi alitajuntasi ja muistilokeroihin ja että olisit valmis työskentelemään tai pikemmin sanottu että nyt on aika käsitellä käsitelemättlömät asiat ja siinä sinun yölaatu paranee eikä menneisyys häiritsee sinun yöuniasi.
Yritä pitää yöunikirja itselläsi ja kirjoita mitä on tapahtunut tai mitä on tekeillä ja jos näet mustaa se kielii että on asioita joita et uskalla kohdalla avoimin silmiin ja kyseessä on jotain paha ,yritä pitää kirjaa ja kirjoita ja jos tuntuu että sanat eivät riittä niin piirrää värikynillä ja sillä tavoin näet päiväaikaa mitä unitilassa näet, tätä sanottaan piirrosterapia eli väriterapia jos mikäli käytät värikyniä, Ja jos jotain toista itseensä niin silloin olet pääsemässä sen ytimeen ja sitten näet mitä on tapahtunut.
MUISTAA Se mitä sinulle on tapahtunut on tosiasia eikä mitään mielikuva. Voin omasta mielikuva ajatuksesta kertoa ettet pystyy huijamaan edesi itseesi joten suhtaudu vakavasti mitä yöuniasi häiretsevä tapahtumat haluavat sanoa eli viestitä sinulle ja keskustele terapian kanssa näitä sinun unitapahtumia ja kerro mitä näet.
Paljon Paljon voimia ja aukaisee silmäsi oikein kunnolla ja katselee tarkemmin mitä näkemäsi haluaa sanoa.
Hyvä kesänalkua sinulle
Heip.
Minulla on myös paniikkihäiriö joka todettiin n. kolmisen vuotta sitten. Oireilen kausittain ja nyt kevään tullessa tilanne on siinä pisteessä etten lähde kotoota edes kauppaan ilman avomiestäni. Lääkärit ja psykiatrit yrittävät auttaa mutta ei se keskustelu tuntemattoman kanssa vaan riitä, varsinkin kun tosiaan harvoilla heillä on omakohtaisia kokemuksia. Tänään lääkäri ehdotti minulle päiväosastoa ja nyt se on harkinnassa. Toisaalta se voisi auttaa ehkä en tiedä. Mulle suuri ongelma on myös syöminen, en pysty syömään muualla kun kotona, enkä pärjää kun ehkä pari kolme tuntia ilman ruokaa, eli sillon kun menee paremmin niin koko ajan ravaan kotona syömässä. Tein ilta töitä 3h pari kertaa viikossa, mutta nyt ahdistuksen myötä joudun varmaan senkin lopettamaan.
Voimia sinne!
Minulla on myös paniikkihäiriö, monet asiat saa sydämmeni kurkkuun ja tuntuu että happi ei kulje. Olen käynyt psykologilla juttelemassa asiasta ja se on minun elämääni helpottanut. Aina kun kohtaus tulee, ajattelen että se menee kohta ohi ja ei tähän kuole. Toivotan sinulle hyvää jatkoa🙂👍