SSRI-lääkitys vei libidon, onko mahdollista saada takaisin?
Eli tällainen tilanne: Aloitin Sertralinin syönnin 20-vuotiaana ja lopetin viime marraskuussa ollessani melkein 26. Välissä oli noin puolen vuoden tauko, kunnes viime keväänä aloitin lääkityksen vielä hetkeksi. Vieroitusoireita on ollut ja on vieläkin aika rankasti. Sivuoire, mistä kärsin, tuntuu vaan vielä dramaattisemmalta.
Menetin siis libidon. Ei en menettänyt kykyä saada erektiota, vaikka toki sekin heikkenee halun puuttuessa, vaan olen totaallisesti menettänyt halun harrastaa seksiä, enkä edes osaa syttyä siitä, jos näen jotain hyvännäköistä ympärilläni. Alkuvuodet lääkkeen kanssa olin todella seksuaalinen ja harrastin paljon seksiä, mutta nykyään kauniit naiset ovat vaan ihmisiä ihmisten joukossa. Tiedostan ihmisen hyvännäköiseksi, mutta kiinnostus ei herää. Tämä oire ilmeni muutaman kuukauden sen jälkeen, kun lopetin ensimmäisen kerran Sertralinin. Jokusen kerran olen harrastanut seksiä, koska minulla on kuitenkin voimakas halu olla seksuaalinen, mutta seksiä itsessään en ole halunnut, vaan olen altistanut itseni tilanteeseen, missä fyysisen läheisyyden kautta viisari on värähtänyt jonkinasteisen erektion puolelle. No tämä seksihän ei kummasti ole missään tuntunut, enkä ole kunnolla kiihottunut. Toisen osapuolen kyllä saan tyydytetyksi, mikä onkin seksin harrastamisen ainoa riemu minulle nykyään. Itse akti on minulle yhtä eroottista toimintaa kuin vaikkapa kättely, eli mielihyvää en siitä saa, en edes orgasmivaiheessa! Myöskään läheisyys tai kosketus ei tunnu oikein miltään.
Tämä vaivahan tunnetaan nimellä PSSD, eli post ssri sexual dysfunction. Suomessa lääkärit eivät juuri mielellään myönnä vaivan olemassaoloa, eivätkä monet ihmiset osaa samaistua asiaan, vaan vähättelevät tilannetta. Asiaa ei myöskään oteta vakavissaan, vaan puhutaan kaikesta muusta, mistä tilanne voisi johtua. Kuitenkin samaan aikaan päässäni vaivaa myös suunnaton tunneköyhyys, enkä saa mielihyvää oikein mistään muistakaan asioista, joten on äärimmäisen helppo päätellä, että tilanne on kerrassaan luonnoton.
Itse masennuksesta, mihin Sertralin alunperin määrättiin, koen parantuneeni jo aikaa sitten, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei tämä nykytilanne ole parempi kuin masentuneena oleminen. Olen kyllä alakuloinen ja varmasti myös masentunut, mutta ihan vaan siitä syystä, kun olen tajunnut lääkkeen aiheuttaman haitan. Haitta on myös laadultaan sitä tasoa, että kun seksuaalisuus meni, meni myös kyky ihastua, eli aika yksin tässä olen. Muutenkin kokisin eettisesti vääräksi lähteä kehittämään parisuhdetta jollain järkipohjaisilla lähtökohdilla, koska kyse on tunneasiasta. Ei ole oikein antaa toisten olettaa saavansa vastakaikua aidolle ihastuksen tunteellensa! ☹️
Mietin onko ihmisillä kokemusta vastaavasta asiasta tai tunnetteko ihmisiä, joilla olisi ollut? Olen nyt ollut tässä tilassa melkein puolitoista vuotta ja ilman lääkitystä hieman reilut neljä kuukautta. Kauan teillä tai tuttavillanne on kestänyt toipuminen vai onko vaiva jäänyt pysyväksi? Niitäkin tapauksia valitettavasti on! ☹️
Hei,todella ikävä tilanteesi☹️ Itsellä erilaisia SSRI/SRNI-lääkkeitä takana lähes 20 v ja kärsin myös samasta asiasta(olen nainen).Mutta huomasin,että Voxra on palauttanut seksuaalisen kyvyn takaisin,tunto on nyt samanlaista kuin joskus kakskymppisenä🙂
Toisaalta hassua toisella lääkkeellä korjata edellisen lääkkeen aiheuttamaa vahinkoa,mutta itsellä ei auttanut edes monen vuoden lääkkeettömyys.
Voxran aloittaminen on minulla ollut hankalaa,kestää useamman viikon,että masennus alkaa helpottaa.Mutta tämä voi olla kyllä sinullekin kokeilemisen arvoinen lääke.
Mukava kuulla, että olet avun löytänyt!🙂 Hurjaltahan tuo tuntuisi aloittaa lääke, kun tosissaan kokisin sen vain näiden edellisten aiheuttamien sivuoireiden korjaamiseen. Onko se tuonut pelkän tunnon takaisin vai oliko sinullakin libido kateissa ja huomasit Voxran korjaavan senkin?
Ajattelin linkata tähän Aku Kopakkalan artikkelin asiasta. Selventää ehkä seikkaperäisemmin, mistä ilmiöstä tässä on kyse. Toivottavasti se saa ihmisiä havahtumaan siihen, mitä meille monille on jo määrätty ja tullaan määräämään. Pakkausselosteet ei riskejä kerro, joten täytyy välittää informaatiota muilla keinoin eteenpäin.
Olipa karua tekstiä...kiitos kuitenkin siitä linkistä.Ilmankos mikään ei tunnu miltään☹️ Kiitos yli 20 v SSRI/SRNI...tää voxra on nyt ainut,mitä suostun enää käyttämään.Vielä ei ole tähän mielialaan oikeen auttanut,odotin enemmän,että sais mut liikkeelle(viime keväänä aloin käydä lenkillä ja siivoomaan ym).
Moi.. Ajattelin kirjoittaa mun, 23 vuotiaan naisen, kokemuksesta.. Elikkä mulla ollu 19-23 ikäsenä erilaisia masennuslääkkeitä (antipsykoottien ja rauhottavien lisäks) non stop (Cipralex -> Mirtazapin -> Venlafaxin/Efexor) ja ei ollu mitään intiimiä suhdetta ollut kenenkään kanssa siinä ennen 22 ikästä.. Sillon mulla oli toi Venlafaxin ja aluks pidin sitä ihan normaalina et seksi ei oikee mitenkää erityiseltä tuntunu ja se niin hypetetty orgasmi ei ollu yhtää mitä ois oottanu. Mut aloin miettii siin ja kyselin kavereilta ja otin selvää noista lääkkeistä mitä mul on ollu ja joo o kiva tajuta siin et mulla oli sit libido- ja orgasmiongelmia ja muuta noitten lääkkeitten takia. Niitä oli sillonki ku Venlafaxiinia oli vaan se 75 mg et en sit tiiä et mitä se parin vuoden 150 mg annos sai aikaan.. Hyvä ku mun avohoidossa ne vaa sano et eiks oo parempi et masennus helpottaa, mitä välii nyt tällä hetkellä jos on seksuaalisuuten liittyviä ongelmia.. 😠 Right.. Ei joo ainakaan masenna yhtään jos halut on poissa ja ei tunnu mikää miltään..
Mutta joo, joulun jälkeen vaihoin sitten tohon Voxraan mistä edellinenki kirjottaja mainitsi ja nyt oikeesti on libido noussu ihan selkeesti, samoin oon pystyny saamaan kunnon orgasminki 😍 Mut joo, toisaalta toi Voxra ei oo mullakaan yhtä hyvä mielialan korjaamisessa verrattuna esim tohon Venlafaksiiniin.. Mutta eipä sekää mikää miracle worker ollu..
Siisti kuulla, että Voxra on tuonut avun vaivaan. Toivotaan, että tulos pysyy. 🙂 Olen lukenut, että joillakin se on tehnyt vastaavaa, kuin SSRI-lääkkeet. Olen miettinyt, voiko tuo saavutettu muutos parempaan jäädä pysyväksi, jos lääkkeen lopettaa libidon korjaannuttua vai onko se väistämätön paluu entiseen? Jos joku tietää, kirjoittakaa!
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ikävuosieni kartuttua, ettei masennusta voi lääkkeellä parantaa, vaan masennuksen kanssa tulee oppia elämään tai keksiä uusia näkökantoja elämään Toisaalta myös syyt omaan masennukseen on hyvä ymmärtää ja tehdä niiden suhteen ratkaisuja ja töitä, mitä on tehtävissä. Tärkeintä on muistaa rakastaa itseään sellaisena, kuin on. Masennuksen aiheuttajia on niin monia, ettei minun järkeni mukaan yksi pilleri sisällä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin etenkään, kun saa pahimmassa tapauksessa niitä roppakaupalla lisää.
Eipä ole tilanteeni muuttunut. ☹️