Hei, juu on sos.tilanteiden pelko, joka on johtanut paniikkihäiriöön ja ahdistukseen. Eilen taisi mennä hyvä työtilaisuus ohi kun hätäännyin niin täysin, että lamaannuin paikoilleni. Huh huh, niin kurjaa.

Annina1 kirjoitti 23.2.2018 8:13

Hei, juu on sos.tilanteiden pelko, joka on johtanut paniikkihäiriöön ja ahdistukseen. Eilen taisi mennä hyvä työtilaisuus ohi kun hätäännyin niin täysin, että lamaannuin paikoilleni. Huh huh, niin kurjaa.

Voi ei. Tiedän miten inhottavaa tuo on. Mullakin menny useita työtilaisuuksia nyt ohi tämän takia. 😞

cherrie kirjoitti 22.2.2018 12:53
Hei

Tilannehan oli ohi alle 10 minuutissa! Ei voi kuin lyödä päätä seinään kun en pelkojen takia ole aikaisemmin uskaltanut...

Löysin oikeaan paikkaan ( ihme kyllä). Aikaa varatessani kirjoitin viestikenttään tulosyyn mutta ilmeisesti lääkäri ei ollut sitä lukenut kun kysyi millä asialla tulin.. Siinä sitten kerroin että kun jännittää ja ahdistaa kaikki sosiaaliset tilanteet niin paljon.. Jotenkin itelle tuli tosi haavoittuvainen ja tosi häpeällinen olotila kun kerrankin jollekin tämän asiani sanoin... ☹️ Ja vielä kun piti raottaa omaa työttömyyttäkin kun lääkäri kysyi mahdollisia syitä miksi tämä on mahdollisesti lauennut tai pahentunut.. Tuli niin alaston ja hirvittävä olo.

Mitään kummempia jäätymisiä ei vastaanotolla tullut ja siitä syystä aloin miettimään jälkeenpäin että kuinkahan tosissaan se lääkäri mut otti 😀 Mutta eihän se sitä tosiaan tarkoita vaikka on sos.foobikko ettei voisi silti olla sosiaalisesti lahjakas tai keskustella ihan normaalisti toisen kanssa, luulisi että hekin nyt sen tajuaa.... Lääkäri oli aika nuori ja jos olisin itse saanu valita, niin olisin valinnut jonkun muun, sellaisen hieman vanhemman ja kokeneemman. Ei tuossakaan lääkärissä muutoin niin kauheasti vikaa ollut, ihan asiallinen kuitenkin.

Sain lääkkeeksi ssri-lääkkeen, aluksi kahden kuukauden resepti vain. Sen jälkeen/aikana olisi tarkoitus kuulemma käydä kontrollikäynnillä jos lääke ei toimikaan, täytyy vaihtaa lääke tai muuta sellaista. Mutta luulen, että jos lääke on hyvä, niin yritän vain uusia sen omakanta-sivuilta jos vain mahdollista.

Olisin ehkä toivonut rauhoittavaa kaveriksi. Sitä hän oikeastaan aluksi taisikin ehdottaa mutta tuumasi että niitä joutuisin syömään melkein joka päivä koska tilanteeni kuulostaa aika pahalta. Ja siinähän on varmasti riskinsä jos joutuisi joka päivä niitä syömään... Sitten päädyttiin tuohon mielialalääkkeeseen nyt ensin. Olisin ehkä itse toivonut tuon mielialalääkkeen kaveriksi silti vielä sen rauhoittavan jonka voi _tarpeen tullen_ ottaa.

Mutta noh.. Katsotaan lähteekö tilanne paranemaan. Tosissani toivon niin. haluaisin alkaa jo elämään tätä elämää..

Lääkettä en aloita vielä, vaan vasta noin viikon päästä. En uskalla sitä vielä aloittaa kun olen yksin kotona ja mieskin matkoilla. Ihan siltä varalta jos sattuu tulemaan jotain pahoja sivuvaikutuksia. 😀

Mutta näin.. Oon kyl onnellinen että sain ton VIHDOINKIN pois alta. Oon vaan vihainen itselleni että en tehnyt sitä silloin heti kun huomasin oireitten pahenevan ja aikaa on kulunut vain hukkaan.

Pelästynyt, suosittelen sullekin jos siltä tuntuu<3

Wau, sehän meni tosi hyvin! 🙂 Rohkea teko! 🙂👍

Joie kirjoitti 23.2.2018 10:22

cherrie kirjoitti 22.2.2018 12:53
Hei

Tilannehan oli ohi alle 10 minuutissa! Ei voi kuin lyödä päätä seinään kun en pelkojen takia ole aikaisemmin uskaltanut...

Löysin oikeaan paikkaan ( ihme kyllä). Aikaa varatessani kirjoitin viestikenttään tulosyyn mutta ilmeisesti lääkäri ei ollut sitä lukenut kun kysyi millä asialla tulin.. Siinä sitten kerroin että kun jännittää ja ahdistaa kaikki sosiaaliset tilanteet niin paljon.. Jotenkin itelle tuli tosi haavoittuvainen ja tosi häpeällinen olotila kun kerrankin jollekin tämän asiani sanoin... ☹️ Ja vielä kun piti raottaa omaa työttömyyttäkin kun lääkäri kysyi mahdollisia syitä miksi tämä on mahdollisesti lauennut tai pahentunut.. Tuli niin alaston ja hirvittävä olo.

Mitään kummempia jäätymisiä ei vastaanotolla tullut ja siitä syystä aloin miettimään jälkeenpäin että kuinkahan tosissaan se lääkäri mut otti 😀 Mutta eihän se sitä tosiaan tarkoita vaikka on sos.foobikko ettei voisi silti olla sosiaalisesti lahjakas tai keskustella ihan normaalisti toisen kanssa, luulisi että hekin nyt sen tajuaa.... Lääkäri oli aika nuori ja jos olisin itse saanu valita, niin olisin valinnut jonkun muun, sellaisen hieman vanhemman ja kokeneemman. Ei tuossakaan lääkärissä muutoin niin kauheasti vikaa ollut, ihan asiallinen kuitenkin.

Sain lääkkeeksi ssri-lääkkeen, aluksi kahden kuukauden resepti vain. Sen jälkeen/aikana olisi tarkoitus kuulemma käydä kontrollikäynnillä jos lääke ei toimikaan, täytyy vaihtaa lääke tai muuta sellaista. Mutta luulen, että jos lääke on hyvä, niin yritän vain uusia sen omakanta-sivuilta jos vain mahdollista.

Olisin ehkä toivonut rauhoittavaa kaveriksi. Sitä hän oikeastaan aluksi taisikin ehdottaa mutta tuumasi että niitä joutuisin syömään melkein joka päivä koska tilanteeni kuulostaa aika pahalta. Ja siinähän on varmasti riskinsä jos joutuisi joka päivä niitä syömään... Sitten päädyttiin tuohon mielialalääkkeeseen nyt ensin. Olisin ehkä itse toivonut tuon mielialalääkkeen kaveriksi silti vielä sen rauhoittavan jonka voi _tarpeen tullen_ ottaa.

Mutta noh.. Katsotaan lähteekö tilanne paranemaan. Tosissani toivon niin. haluaisin alkaa jo elämään tätä elämää..

Lääkettä en aloita vielä, vaan vasta noin viikon päästä. En uskalla sitä vielä aloittaa kun olen yksin kotona ja mieskin matkoilla. Ihan siltä varalta jos sattuu tulemaan jotain pahoja sivuvaikutuksia. 😀

Mutta näin.. Oon kyl onnellinen että sain ton VIHDOINKIN pois alta. Oon vaan vihainen itselleni että en tehnyt sitä silloin heti kun huomasin oireitten pahenevan ja aikaa on kulunut vain hukkaan.

Pelästynyt, suosittelen sullekin jos siltä tuntuu<3

Wau, sehän meni tosi hyvin! 🙂 Rohkea teko! 🙂👍

Kiitti Joei. Olen vieläkin ihan ymmälläni siitä että kävin lääkärissä, olinko se juuri minä. 😀 Odotan innolla sitä lääkkeen aloittamista, toivon että siitä olisi apua. 🙂

cherrie kirjoitti 23.2.2018 13:44

Kiitti Joei. Olen vieläkin ihan ymmälläni siitä että kävin lääkärissä, olinko se juuri minä. 😀 Odotan innolla sitä lääkkeen aloittamista, toivon että siitä olisi apua. 🙂

Niin. 😀 Ehkäpä antaa itseluottamusta huomata, että uskalsit ottaa noinkin ison askeleen ja siitä näkyväksi tulemisesta ei seurannu mitään kauheaa. Tsemppiä lääkkeen aloittamiseen!

Tänään aloitin lääkkeen. Jännittävää.. Toivottavasti ei tule mitään haitta/sivuoireita, siksi lykkäsin aloittamista että on mieskin kotona jos tulee jotain yllättävää. Yleisesti kyllä siedän lääkkeitä melko hyvin joten toivottavasti tästäkään ei nyt tule mitään.

Toivotaan että lääke auttaa. En oleta että se mun kaikkia pelkoja poistaisikaan, mutta jospa se edes hieman lievittäisi mun ahdistus ja jännitystilojani..Pitää jaksaa ainakin muutama viikko odotella onko lääkkeestä hyötyä. Pääsisi takaisin edes hieman siihen normaalielämiseen kiinni, työelämään vähitellen takaisin jne. Mun työnhakukin on ollut niin vaikeaa tämän takia niinku olen kertonut. :/ kunpa tosiaan olisin aikaisemmin mennyt lääkäriin niin olisin saanut hyvissä ajoin asiat rullaamaan eikä olisi mennyt aikaa niin paljon hukkaan.. Mutta eihän sitä kannata jossitella enää eihän?silloin en vain pystynyt ja asia on niin.

cherrie kirjoitti 28.2.2018 11:4

Tänään aloitin lääkkeen. Jännittävää.. Toivottavasti ei tule mitään haitta/sivuoireita, siksi lykkäsin aloittamista että on mieskin kotona jos tulee jotain yllättävää. Yleisesti kyllä siedän lääkkeitä melko hyvin joten toivottavasti tästäkään ei nyt tule mitään.

Toivotaan että lääke auttaa. En oleta että se mun kaikkia pelkoja poistaisikaan, mutta jospa se edes hieman lievittäisi mun ahdistus ja jännitystilojani..Pitää jaksaa ainakin muutama viikko odotella onko lääkkeestä hyötyä. Pääsisi takaisin edes hieman siihen normaalielämiseen kiinni, työelämään vähitellen takaisin jne. Mun työnhakukin on ollut niin vaikeaa tämän takia niinku olen kertonut. :/ kunpa tosiaan olisin aikaisemmin mennyt lääkäriin niin olisin saanut hyvissä ajoin asiat rullaamaan eikä olisi mennyt aikaa niin paljon hukkaan.. Mutta eihän sitä kannata jossitella enää eihän?silloin en vain pystynyt ja asia on niin.

Jep, toivottavasti saat lääkkestä tukea. 🙂👍 En ollenkaan usko, että menneet kuukaudet olis ollu jotenki hukkaan heitettyä aikaa. Olihan toi lääkäriin meneminen tosi suuri askel otettavaksi. Ennenku ylittää noin ison kuilun, tarttee rakentaa siltaa palkki kerrallaan. Sitä pientä eteenpäin menemistä ei aina arkielämässä huomaa ennenkuin sitten, kun on päässy ylitse.

Mäkin uskalsin käydä Papa-kokeessa ja oon niin tyytyväinen! Kyl nyt uskoakseni uskallan mennä tarvittaessa gynekologillekin.

Kyllä se on hyvä tunne, kun ylittää jonkun kynnyksen, joka on pitkään tuntunut olevan ylivoimainen. Se kohottaa jopa itsetuntoa,kuten kaikki onnistumiset. Itse olen saanut kerrottua joitakin vaikeita asioita ihmiselle, johon luotan. Sellaista, jota edes puoliso ei tiedä, koska en halua häntä rasittaa liikaa. Nyt meistä lähes oudoista ihmisistä on tullut ystäviä. Hän osaa suhteuttaa asioita niin, ettei siitä tule liikaa painolastia. Meillä on jo yhteisiä ilon
aiheitakin ja se tuntuu hyvältä. Olen nyt parempi ihminen kotonakin.

Täälläkin yks sos.pelkoinen. Onko teillä muilla keskusteluiden jälkeistä ahdistusta. Selviän nykyään tilanteisiin joihin en vielä pari vuotta sitte pystynyt, mutta nyt jälki ahdistukset on niin kovat, että tekisi mieli luovuttaa. Ärsyttää, että se jälki ahdistus tulee myös sen jälkeen kun näen läheisiä ihmisiä. 🙄

Mollyan kirjoitti 1.3.2018 11:53

Kyllä se on hyvä tunne, kun ylittää jonkun kynnyksen, joka on pitkään tuntunut olevan ylivoimainen. Se kohottaa jopa itsetuntoa,kuten kaikki onnistumiset. Itse olen saanut kerrottua joitakin vaikeita asioita ihmiselle, johon luotan. Sellaista, jota edes puoliso ei tiedä, koska en halua häntä rasittaa liikaa. Nyt meistä lähes oudoista ihmisistä on tullut ystäviä. Hän osaa suhteuttaa asioita niin, ettei siitä tule liikaa painolastia. Meillä on jo yhteisiä ilon aiheitakin ja se tuntuu hyvältä. Olen nyt parempi ihminen kotonakin.

Toi on ihan mahtavaa, et uskallat ottaa luottamuksen askeleita suhteessa toiseen ihmiseen ja suhde tulee läheisemmäksi! Luottamus ihmisiin on jännä asia. Kun ihmiset on satuttanu pahoin ja on kipeitä pettymyksiä, on vaikeeta uskaltaa luottaa. Toisaalta kumminkin luottamus ja yhteys ihmisiin on suurimpia hyvä asioita, mitä elämässä on. Uskon, että kannattaa sitä kohti kulkea, vaikka pettymyksiä aina tulee sillä saralla. Hienoa, että sulla on ystäviä ja rakennat ystävyyssuhteita!

Kiiwii kirjoitti 1.3.2018 21:30

Täälläkin yks sos.pelkoinen. Onko teillä muilla keskusteluiden jälkeistä ahdistusta. Selviän nykyään tilanteisiin joihin en vielä pari vuotta sitte pystynyt, mutta nyt jälki ahdistukset on niin kovat, että tekisi mieli luovuttaa. Ärsyttää, että se jälki ahdistus tulee myös sen jälkeen kun näen läheisiä ihmisiä. 🙄

Mulla on useinkin niin, että jännitän tilanteita jälkikäteen vielä enempi ku etukäteen. Ei aina, jotkut asiat jännittää hirveästi etukäteen, ja kun ne meneekin ihan hyvin, oon vaan helpottunut. Tavallisempaa kumminkin on, että jään sosiaalisista tilanteista ihan ylikierroksille, jännittää ja ahdistaa jälkikäteen ja tilanne pyörii mielessä... tai ei niinkään mielessä ku kehossa. Ikään ku jälkikäteen iskee semmonen tietoisuus, että kauheeta, oikeasti olin niin näkyvä, kuinka uskalsin ja onks nyt varmasti totta, että mitään katastrofaalista ei tapahtunut. 😐

Totta Joie, olen niin hyvilläni tästä uudesta ihmissuhteesta ja ystävyydestä. Tuntuu, että se on ihan muulla syvyysasteella kuin muut ystävyydet, vaikka niitäkin on kaverisuhteiden lisäksi. Me ollaan ihan erilaisessa elämäntilanteessa kumpikin, mutta eipä sillä väliä. Oma perheenikin tästä hyötyy, kun voin kaikin tavoin paremmin. Joskus voi käydä tällainen onni, kun uskaltaa ja pitää itsensä avoimena kaikelle uudelle.

Näin on Joie ja Mollyan 🙂 Ja hienoa että olet Mollyan löytänyt uuden ystävän!

Kiiwii, minulla on myös tuota samaa. Niin kasvotusten juttelun tai puheluidenkin jälkeen tulee vielä jälkiahdistus.. Sanoinko tai kuulostinko jotenkin "tyhmältä". Kaikesta ihmeellisestä sitä päätänsä vaivaakin.. 😟

Mulla nyt muutama päivä lääkitystä takana, ei mitään sivuvaikutuksia ole ollut. Hyvä näin 🙂

Tervepä tänne.

Näköjään olen kirjoittanut viimeksi marraskuun alussa hoitoneuvottelun jälkeen. Jollain ihmeen kaupalla selvisin kaikesta syksyn duunista. Mutta tämä kevät on vielä kahta kauheampi. Mutta on pakko suorittaa (opiskeluja) nyt hirveällä tahdilla, jos haluan haaveilla valmistumisesta. Olen huono asumaan yksin varsinkaan kaupungissa jossa en tunne ketään, ja kaverini jonka kanssa asun on muuttamassa pois. Ei nyt vain sen takia tietenkään mutta siinä on yksi kannustin jonka takia painan nyt sata lasissa; minulla on mahdollisuus tehdä loput opinnot tämän vuoden jälkeen etänä varsinaisesta kotikaupungistani.

Siksi on täytynyt vain polttaa kynttilää molemmista päistä, samalla on tietenkin tasapainotettava tilannetta ja olen vetäytynyt, en jaksa hirveästi ihmisiä, vaikkakaan en ole epäsosiaalinen, mutta ahistaa kaikki toisiin ihmisiin liittyvät velvollisuudet. Joten pian alkava harjoitelujakso aiheuttaa paniikkia. Panikoin moniakin asioita mutta en varmaan koskaan mitään näin paljon. Yhtenäkin yönä oli pakko lähteä ulos kävelemään ja lopulta en itkusta huurustuneilta silmälaseilta nähnyt eteeni. On tämä vaan paha paikka 😭

Mutta sitten kun se on ohi, on kevätkin jo melkein ohi ja voin muuttaa takaisin "kotiin". Olen minä tämänkin paikan kodiksi tuntenut, mutta en ole tutustunt keneenkään, ja asuessani täällä jo useampi sisarus on muuttanut pois - ei minua täällä mikään pidä. 6 vuotta enkä tunne ketään vapaa-ajan osalta.

Yksi asia sentään on ollut hyvä. Vähäsen aikaa tuon hoitoneuvottelun jälkeen päätin lopettaa sinnittelemästä ja kuunnella todellista oloani ja otin entiseen lääkäriin(i) yhteyttä. Nyt olen päässyt tapaamaan jo useamman kerran. Vaikka eri kaupungissa täytyykin kulkea, en valita ollenkaan! Pitkään mietin että olisi jotenkin minun tehtäväni ja tarkoitukseni sopeutua sopeutua sopeutua kuten olen koko ikäni tehnyt äkkinäisiin muutoksiin (kuten hoitohenkilökunnan vaihtuminen) mutta sitten tilanne kärjistyi niin etten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Ja onneksi onnistui. Muuten olis ollut kyllä pala purtavana.😳

Heips!

Täällä mennään kohti kevättä niin nopeasti ettei kerkeä ajan menemistä. Elämä nyt jumittaa ja tilanne ei parane mutta aika kiitää

Cherrie: Kuinka lääkkeiden kanssa on mennnyt? Kuinka olet voinut?

mun täytyy lukea muiden kirjoituksia läpi ajan kanssa, olen jotenkin nykyisin huono keskittymään ja muistikin prakaa, varmaan tämän sairauden lisä oireita. Mutta palaan asiaan heti kun saan keskityttyä lukeamaan. ilman että joku keskyttää minut 10 kertaa☹️☹️

Täytyy taas kiitää lasten harrastuksiin..Ihanaa sunnuntaita teille rakkkaille tänne 😍

Pelästynyt,

Lääkkeistä ei ole tullut mitään haittavaikutuksia. Olen käyttänyt lääkettä kohta noin kolme viikoa. En tiedä onko vaikutukset vielä ehtineet tulla kunnolla esille..

Sen kuitenkin olen pistänyt merkille, että mielialani on ollut jotenkin seesteisempi ja kirkkaampi, eikä myöskään heti herätessä joka paikka hikoile ja sydän jyskytä rinnassa niin paljon. Minulla kun se ahdistus oli jo hieman kroonistunutta... En osaa sanoa onko tämä lääkkeen ansioita vai onko minulla muuten vain ollut parempi vaihe tällä hetkellä. Sen näkee myöhemmin. 🙂

Ajattelin jossakin vaiheessa käydä lääkärissä uudestaan, josko annostusta voisi nostaa. Hän muutenkin suositteli kontrollikäyntiä... Olisikohan mahdollista saada puhelinaikaa jotenkin 🙄

Pelästynyt, jos vain suinkin saat kerättyä voimia ja rohkeutta niin hae sinäkin apua <3 ja tsemppiä sinulle ja muille myös🌻🙂🌻