Musta on kanssa niin väärin että työvoimatoimistolta puuttuu kokonaa se inhimillisyys, ymmärrys siitä, että toisilla on oikeasti rajotteita, me kaikki ei olla samasta puusta veistettyjä super ihmisiä vaan ihan inhimillisiä olentoja.

Tällä viikolla ei kyllä ole tullut kotoa hyvin poistuttua osaltaan tietty tää hirvee flunssa vaikuttaa asiaan mutta on jotenkin ollut huono viikko tän nupin kanssakin. No ei se ole shoppailua hidastanut, olen ostanut kohta kaikki joululahjat 😀😀 ja tunnustan että otan tuotteet kotiin kuljetuksella vaikka se onkin kalliimpaa mutta toi lähikaupan posti ei vaan houkuta puoleensa...lähikauppa vaikein kauppa mulle😞😞 Lisäksi olen tilannut muutaman sisustus jutun. Mutta nyt täytyy laittaa kukkaron nyörit tiukalle...

Cherrie, niitä henkkarin paikkoja ovat mitä olen hakenut. Ovat vain suht pitkän matkan päässä, yksi tosin oli tässä lähiseudulla johon tulee vastaus vasta ensi kuussa. Eilen rohkenin jopa soittamaan suoraan yhteen paikkaan (mitä itsekin ihmettelin puhelinkammoisena) mutta he olivat juuri palkanneet jonkun.

Inhottaa tuo tuleva työhaastattelu ja se stressaakin jonkin verran. Iltaisin kaikki asiat pyörii päässä eikä uni tule millään 😞 Aamulla on aina aikainen herätys kun pitää saada koulukkaat matkaan. Tämä valtaava pimeys ahdistaa, ei huvittaisi mennä ulos, ja lenkkeilykin on jäänyt ☹️ Mistä te ammennatte voimaa jaksaa jokaisen päivän?

Voi kun minäkin voisin ostaa edes jotain joskus ☹️ Se voisi piristää mieltä (muutenkin hieman parempi rahatilanne voisi auttaa tähän masennukseen) ja joulukin on tulossa. Silloinpa olisi mätkyt maksettavana, nekin vielä, blaah!

viveeka: halus sulle ☺️❤️ Toivottavasti haastettelu menisi jännittämisestä huolimatta niin että siitä jäisi sinulle itsellesi hyvä fiilis. Olipahan lopputulos mitä vaan mutta että tuntisit itse että hyvin meni parhaani tein. Kumminkin sellainen onnistumisen tunne antaa aina vähän voimia. Ja kyllä sää viellä shoppailet itsesi tainnoksiin kunhan asiat järkkääntyy☺️❤️ Meillä on vähän tällainen sisustus projeksti menossa kun pitkään ollaan tässä kodissa jo asuttu ja ei hirveästi olla uusittu sen jälkeen kun alussa ostettiin melkein kaikki uutta tähän kotiin.

ja mie inhoon juosta viime tingassa kaupungilla lahjojen perässä!! aivan stressaannun kertakaikkisesti siksi ostan ja tilaan kaiken ajoissa..Mulla kun on useampi kummilapsi ja sitten useampi sisarusten lapsia niin pakko vähän jakaa tätä ostamista. ja tietenkin omat muksut ja voin vaan kertoa, että toiveita on kyllä esitetty nuorempi viellä pukille mutta isompi jo teini ihan vaan äidille suoraan 😀 😀

Minäkin olin vasta flunssassa, melko sitkasta sorttia kun yli viikon kesti, vasta nyt alkanut jonkin verran helpottamaan. ☺️

Minkähänlaisia ne työhaastattelut nykyään ovat? Itselläni on muuta vuosi vierähtynyt kun viimeksi itse tarvinut käydä haastattelussa, silloin siellä ei mennyt kyllä kuin 15 minuuttia 😀 Tai ylipäätään kaikki haastattelut missä olen ollut niin eivät ole olleet niin "virallisia".

Mullakin hieman huono rahatilanne, mutta yritän ainakin jotain pientä edes ostella kaikille, ajatushan se on tärkein, vai mitä? 😀 Itselle onneksi tulee palautuksia jonkin verran, se auttaa hieman.

Mulla ahdistaa tuleva viikonloppu, ilmeisesti pitäisi lähteä sukuloimaan... viimeksi se peruuntui heidän puolestaan. Välillä ollut ihan hyvä fiilis, että on kiva mennä, mutta sitten kun sitä alkaa hermoilemaan jo valmiiksi niin tulee liian jännittynyt olo ja ahdistaa vain, varsinkin ne ruokailut, kun pelkää sitä jos alkaa jännittämään ja kädet tärisee, ja silloinhan ne kyllä varmasti tärisee... 😠

Varmaan jännitän senkin takia kun yritän olla jotenkin miellyttämishaluinen, vaikka yritän olla niin että en minä muiden mielipiteistä välitä, minä saan olla niinkuin olen ja jos joku ei minusta pidä, niin ei se ole minun ongelmani..en osaa selittää, joidenkin kanssa palaset loksahtelevat kohdilleen kun itsestään mutta heidän kanssa on jotenkin niin väkinäistä enkä osaa olla oma itseni. 😞

Hei.
Rentoutua voi istuvaltaankin, mutta en tiedä voiko silloin kuin ahdistaa rentoutua ollenkaan.

Hei!

Oli kiva lukea, kuinka rohkaisette ja tsemppaatte toisianne. Mulla on hyviä kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja avun saamisesta ja haluaisin jakaa niitä rohkaisuksi teille, jotka mietitte, kannattaako sosiaalisten tilanteiden pelkoon hakea apua.

Mä oon myös pelänny ihmisiä niin kauan ku muistan. Kotona oli usein pelottavaa ja tulin kiusatuksi päivähoidossa, koulussa ja harrastuksissa. Kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, ei ihmisiin tutustumisesta tullut mitään: pelkäsin niin kovin ja häpeäsin itseäni ja hermostuneisuuttani. Löysin kuitenkin keskusteluapua sillon seurakunnasta ja tapasin erästä pastoria viikottain useamman vuoden ajan. Siitä oli paljon apua. Pikku hiljaa tutustuin joihinkin ihmisiinkin.

Opiskeluaika venyi ahdistuneisuuden takia pitkäksi, mutta en uskaltanut sillon vielä lähteä etsimään apua terveydenhuollon kautta; en ennen kuin oli ihan pakko. Viime vuonna valmistuin (viimeinkin). Ajatus töiden hakemisesta tuntui tosi ahdistavalta. Aina, kun yritin miettiä, mitä työtä hakisin ja katsella paikkoja, hätäännyin vaan ja lamaannuin. ”Oman alan työt” tuntui kaikki semmosilta, että en voisi niissä pärjätä, koska itseluottamus on vielä aika heikko, ahdistun helposti pikkuasioistakin ja ihmisten kohtaaminen jännittää kovin. Pelkäsin, että mulla ei oo mitään tulevaisuutta ja että syrjäydyn vaan kokonaan yhteiskunnasta.

Kun menin terveyskeskukseen ensin hoitajan ja sitten lääkärin tykö, sain lähetteen psykiatrille ja sitä kautta pääsin kuukauden hoitojaksolle päiväosastolle. Sinä aikana sitten selviteltiin ongelmia, tehtiin diagnoosit sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä ja sain mielestäni hyvää apua ja tukea.

Nyt kuukausi hoitojakson päättymisen jälkeen oon aloittamassa työkokeilua ja loppuvuodesta luultavasti myös terapiaa. Jännittää, miten pärjään. Oon kuitenki tosi kiitollinen kaikesta avusta mitä oon saanut. Viime vuosina oon joutunu menemään monien eri ihmisten luo yliopistolla, Kelassa, sosiaalitoimessa, työkkärissä ja terveydenhuollossa. Aina on täytynyt myöntää, että en oo pärjännyt niinku ”pitäisi”. Opintotuki loppuu ja opinnot on vielä kesken, opinto-oikeus loppuu ja sitten, kun valmistuin ei työnhakukaan onnistunut. Pelkäsin niin näitä tapaamisia. Odotin, että ihmiset tuomitsee minut ja antaa ymmärtää, että kaikki on vaan mun oma vika ja että mun pitäis olla reippaampi, rohkeampi tai jotenki muuten parempi. Kukaan ei toistaiseksi oo tuominnu. Kaikki on pyrkiny auttamaan parhaansa mukaan.

Nyt se sukulaisreissu taas peruuntuikin 😀 Toisaalta saa huokaista helpotuksesta mutta se kuitenkin siirtyi taas eteenpäin joten.. 😟 Minä kun ehdin jo tavallaan henkisesti valmistautuakin..
Minulla olisi myös jonkin ajan päästä eräät isommat sukulaisjuhlat tiedossa, ahdistaa AIVAN ÄÄRETTÖMÄN PALJON!! Ihan itkettää kun ajattelee, tekisi mieli käydä lääkäristä jotain lääkettä edes tuohon fyysiseen oireiluun, jotta selviäisi jotenkin ees kunnialla, en haluaisi kuitenkaan minkään tekosyyn varjolla jäädä poiskaan :/ mutta saa nähdä, kun sinne lääkärillekin meno jo pelottaa. MUTTA...

Tänään ollut hyvä ilma, olen käynyt lenkkeilemässä (ihme kyllä), yleensä ahdistaa todella paljon mennä edes, kävin kuitenkin metsäpolulla, ajattelin että siellä ei törmää juurikaan muihin niin vähän helpompi käydä 🙂

Ajattelin alkaa tekemään pitsaa näin lauantain kunniaksi, saa nähdä mitä tulee. 🙂 Muutenkin tänään ollut ihan mukava päivä, ei ole onneksi ollut ahdistunut olo tai ajatellut ikäviä asioita, ainakaan vielä.. toivottavasti koko päivä menisi näillä samoilla fiiliksillä!

Hyvät viikonlopun jatkot kaikille!🌻🙂🌻

Hei Joie!

Oli mukava lukea että olet saanut ja uskaltanut hakea apua ongelmiin! 🙂 Vielä kun minäkin saisin rohkeutta hakea apua samoin kuin muut jotka eivät vielä uskaltautuneet.

Itselläni venyivät aikoinaan myös opinnot, ja kouluja jäi keskenkin, jossain vaiheessa päätin että nyt en anna periksi, vaan haluan lukea ammatin itselleni. 🙄 Vaikka koulunkäynti ei silloinkaan täysin ongelmitta sujunut niin olen tyytyväinen että sain suoritettua yhden etapin elämässäni, vaikka muut ikäiseni painattivat jo menemään esim vakituisissa duuneissaan.. Ja töiden hakemisessakin minulla on samanlainen olo kuin sinulla on/on ollut.

Onko sinulla tällä hetkellä jokin lääkitys yhdistettynä terapiaan? 🙂

Cherrie, millainen metsäpolku sulla on lenkkipolkuna? Kivaa että on ollut hyvä päivä. Mä tulin juuri vanhempien luona käymään, eli parhaillaan olen sukulaisaikaa viettämässä. Onneksi ne on tosin varsin tottuneita siihen etten jaksa olla kovin sosiaalinen, joten niitä tuskin haittaa se että vietän aika paljon aikaa omassa kammarissani suljettujen ovien takana. Ja mulla on kirjoitusprojektien muistiinpanot mukana, jospa se auttais ahdistukseen. 🙂

Pelästynyt, onko flunssa hellittänyt?

Viveeka, saatko olla miettimättä työnhakukuvioita edes viikonlopun ajan? Mua huolettaa vähän että millasetkohan mätkyt mulle ensi vuonna tulee. Tän vuotiset tulot oli sellaisia, mistä ei mee verot automaattisesti, enkä jaksanut ajallaan selvittää voisinko omatoimisesti maksaa niistä siivun jonnekin. Ensi vuonna tähän aikaan siis pientä kivaa tiedossa, oujee 😎

Kivaa joue että kerroit tarinasi! Mulla on kans hyviä kokemuksia avun hakemisesta, vaikkakin enemmän masennukseen/ahdistukseen kuin sos.til.pelkoon liittyen.

Se on sellainen luontopolku tuolla vähän syrjemmässä, onneksi kovin moni ei ilmeisesti tajua käyttää sitä. 😀 Pimeällä varmaan en vaan ihan sinne uskaltais mennä, ihan senkin takia ku mielikuvitus on niin vilkas..

Se siitä eilisestä hyvästä ja mukavasta olosta, nyt on taas armoton ahdistus. Kohta taas kuukausikin vaihtuu, ja taas yksi luku lisää työttömyyskuukausiin... se myös ahdistaa. Vaikka ei se vielä paljon ole mutta kuitenkin. 😠

Kaupassa pitäisi lähteä kohta käymään mutta sekin suoraansanottuna jo v*ituttaa valmiiksi.

cherrie kirjoitti 29.10.2016 13:52

Nyt se sukulaisreissu taas peruuntuikin 😀 Toisaalta saa huokaista helpotuksesta mutta se kuitenkin siirtyi taas eteenpäin joten.. 😟 Minä kun ehdin jo tavallaan henkisesti valmistautuakin..
Minulla olisi myös jonkin ajan päästä eräät isommat sukulaisjuhlat tiedossa, ahdistaa AIVAN ÄÄRETTÖMÄN PALJON!! Ihan itkettää kun ajattelee, tekisi mieli käydä lääkäristä jotain lääkettä edes tuohon fyysiseen oireiluun, jotta selviäisi jotenkin ees kunnialla, en haluaisi kuitenkaan minkään tekosyyn varjolla jäädä poiskaan :/ mutta saa nähdä, kun sinne lääkärillekin meno jo pelottaa. MUTTA...

Toi on kyl varmasti tosi rassaavaa, et aina täytyy pelätä. 🙁 Minusta sulla ei kuitenkaan oo mitään hävettävää siinä, että tuommoset tilanteet tuntuu tosi ahdistavilta. Ei sussa on mitään vikaa - sulleki on varmaan sattunu elämän aikana ikäviä juttuja, jotka on satuttaneet niin, että toiset ihmiset on alkanu pelottaan? Oliks hyvää pizzaa muuten? 😛

Ehkä sitä avun pyytämistä kohti voi kulkea sillai pienin askelin, et eka voi kirjotella asiasta täällä ja sitten jossain vaiheessa ehkä kertoa jollekin kasvotustenkin. Meilläpäin muuten terveydenhoitaja-ajan omalle terveysasemalle voi vara itse netistä ja semmosen saa äkkiä. Ehkä teilläkin? Mulle itselleni vaan hoitaja tuntuu vähemmän pelottavalta ku lääkäri. 😉 Hoitaja voi sitten varata lääkäriajan ja kirjoittaa esitietoihin, että potilaalla on sosiaalisia pelkoja ja lääkärin kanssa asioiminenkin pelottaa.

cherrie kirjoitti 29.10.2016 17:22

Hei Joie!

Oli mukava lukea että olet saanut ja uskaltanut hakea apua ongelmiin! 🙂 Vielä kun minäkin saisin rohkeutta hakea apua samoin kuin muut jotka eivät vielä uskaltautuneet.

Itselläni venyivät aikoinaan myös opinnot, ja kouluja jäi keskenkin, jossain vaiheessa päätin että nyt en anna periksi, vaan haluan lukea ammatin itselleni. 🙄 Vaikka koulunkäynti ei silloinkaan täysin ongelmitta sujunut niin olen tyytyväinen että sain suoritettua yhden etapin elämässäni, vaikka muut ikäiseni painattivat jo menemään esim vakituisissa duuneissaan.. Ja töiden hakemisessakin minulla on samanlainen olo kuin sinulla on/on ollut.

Onko sinulla tällä hetkellä jokin lääkitys yhdistettynä terapiaan? 🙂

Joo, kyl siitä on oikeasti syytä olla tosi ylpeä, että on saanu opinnot suoritettua vaikeuksista huolimatta! Jee!
🙂👍

Mulla ei oo lääkitystä muuta ku mirtatsapiini nukkumisen avuksi.

soroppi kirjoitti 29.10.2016 17:44

Ja mulla on kirjoitusprojektien muistiinpanot mukana, jospa se auttais ahdistukseen. 🙂

Vau, mitä kirjoittelet??🙂

Joie kirjoitti 30.10.2016 13:9

Toi on kyl varmasti tosi rassaavaa, et aina täytyy pelätä. 🙁 Minusta sulla ei kuitenkaan oo mitään hävettävää siinä, että tuommoset tilanteet tuntuu tosi ahdistavilta. Ei sussa on mitään vikaa - sulleki on varmaan sattunu elämän aikana ikäviä juttuja, jotka on satuttaneet niin, että toiset ihmiset on alkanu pelottaan? Oliks hyvää pizzaa muuten? 😛

Ehkä sitä avun pyytämistä kohti voi kulkea sillai pienin askelin, et eka voi kirjotella asiasta täällä ja sitten jossain vaiheessa ehkä kertoa jollekin kasvotustenkin. Meilläpäin muuten terveydenhoitaja-ajan omalle terveysasemalle voi vara itse netistä ja semmosen saa äkkiä. Ehkä teilläkin? Mulle itselleni vaan hoitaja tuntuu vähemmän pelottavalta ku lääkäri. 😉 Hoitaja voi sitten varata lääkäriajan ja kirjoittaa esitietoihin, että potilaalla on sosiaalisia pelkoja ja lääkärin kanssa asioiminenkin pelottaa.

Tuo on totta että jollakin tavalla pelkään ihmisiä, varsinkin uusia ihmisiä ja tällaisia vahvoja, karismaattisia jotka omaavat vahvan luonteen. Itselläni jäänyt sellainen "itsesuojelu" vaisto etten kovin helpolla päästä ihmisiä lähelleni, tai ala avautumaan itsestäni ja elämästäni. Uumoilen että nämä juurtuvat kiusaamisesta jota koin lapsena, niinkuin olen aikaisemminkin kertonut täällä. Tulin myös todella pahasti petetyksi aikuisuuden kynnyksellä, ja tämä tapahtui vieläpä ystäväni osalta.
Hän on pyytänyt anteeksi mutta minuun hän jätti kyllä siitä todella pahat henkiset arvet. Olen hänelle antanut anteeksi, en halua alkaa katkeraksi ja vihaajaksi, se syö vain omia voimia. Ystäviä meistä ei kuitenkaan enään tule. En tiedä miksi olen aikoinaan joutunut silmätikuksi ja kiusatuksi. Olen aina ollut kiltti ja rauhallinen, ehkä sellainen on juuri helppo kohde? Kyllä minä yritän ajatella etteivät kaikki ihmiset ole pahoja, eivät todellakaan, ja tuskin haluavat mulle mitään pahaa, mutta se on takaraivoon jäänyt semmonen varautuminen ihmisiä kohtaan, ehkä siitä jotenkin uskaltaa päästää joskus irti. 🙂

Ja pitsasta muuten tuli aivan perfect 😉

Mulle onkin ollut todella suuri apu että olen voinut jakaa ajatuksia tänne, ja kun huomaa että enhän mä ole yksin, täällähän on muita saman ongelman kanssa kamppailevia!

Heips kukkuu!

Tauti ehkä alkaa olla voiton puolella, viellä vähän sellainen puoli tehokas olo mutta ei räkä valu enää älyttömästi eikä kuumetta.

Olipas kyllä viikonloppu, tuntu että meni aivan hujahtamalla. Lauantaina käytiin anoppilassa ja eilen kävi 2 vieraat. Vähän lenkkeilin silleen hiljakseen, minä kanssa cherrie vähän aina jännitän lenkille lähtöä mutta nyt olen pakottanut itseni välillä ja suurimmaksi osaksi käyn sitten miehen kanssa yhdessä iltaisin.

Minä kanssa olen saanut tästä ryhmästä paljon voimia tähän ahdistukseen, kun voi jossain purkaa sen mikä mieltä painaa kaunitelematta, olen ajatellut että tämä on ensimmäinen askel kohti parempaa että on edes jokin paikka missä voit purkaa mieltäsi.

Tervetuloa mukaan kaikille uusille kirjoittajille, tuetaan toisiamme

Mites meidän työhaastatteluun menijä? mikä fiilisi?

😍😍