Söin kyseisiä lääkkeitä n. 4 vuotta. Annosta lisättiin loppua kohti 40mg asti, mutta joka noston kohdalla ahdistus vaan paheni. Lääkärin kanssa päädyttiin siihen ratkaisuun, että nämä lääkkeet eivät minulla tehoa. Lopetin vaiheittain ja ensimmäisen vähennyksen jälkeen mulla ilmeni päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, huimausta, sekavaa oloa ja muuta vastaavaa. Mitä pienempään määrään mentiin, sitä vähemmäksi vieroitusoireet kävivät.

Voisin sanoa, että vieroitusoireet poistuivat suurimmaksi osaksi lääkkeiden lopettamisesta 3 viikon kuluttua. Joillakin oireita voi olla hieman pidempäänkin.

Henkilökohtasesti olen sitä mieltä, että ilman lääkkeitä on parempi olla. Tietty jos niitä on pakko käyttää, on eri asia, mutta jos vaan pystyy, kannattaa olla ilman. Elämä tuntui lopussa jo aika laimealta, kun tunteet oli tasapaksua massaa lääkkeiden kanssa.

Lääkkeet ovat varmaankin olleet mullekin tarpeeseen, ihan varma en tästäkään kyllä ole..Mussa on tietynlaista lääkekielteisyyttäkin..Mutta olen kanssasi samaa mieltä, että ilman lääkkeitä on parempi olla, jos ilman pärjää, toki käyttää pitää, jos tila ja vonti sen vaatii. Nyt kyllä haluan sinnitellä tän väsymyksen läpi, koska en voi koskaan tietää, millaista on ilman lääkkeitä (olen sen jo unohtanut, toisaalta olen vanhentunutkin ja ehkä ikäni ja terapiankin puolesta viisastunut itseni suhteen..). Toki siirryn lääkkeisiin uudelleen, jos vointini sen vaatii mutta en kovin mieluusti sitä kyllä tee..
Olen tän väsymyksen lisäksi huomannut ajoittaista ahdistuneisuutta, levottomuutta, päänsärkyä, alavireisyyttäkin..Mutta ehkäpä se tästä.🙂

Unohdin mainita myös tuon levottomuuden. Se oli yksi ikävimmistä oireista. Sitä on minulla kyllä välillä vieläkin, varsinkin jos on väsynyt.

Tänään kävin psykiatrilla ja hän sanoi, että Seronil saattaa vaikuttaa ihmiseen vielä senkin jälkeen, kun se on poistunut verestä. Kuulemma se vaikuttaa vielä aivotoimintaan kauemmin. Muut lääkärit eivät ole kyllä tuollaista kertoneet. 😐 Voi siis olla, että minunkin aivotoimintaani se vielä sekoittaa.

Ok, pitää tässä vaan sinnitellä vieroitusoireiden kanssa ja muutoin pitää itestä huolta..Kiitos sulle 🙂

Mimmu75 kirjoitti 20.11.2013 8:18

Ok, pitää tässä vaan sinnitellä vieroitusoireiden kanssa ja muutoin pitää itestä huolta..Kiitos sulle 🙂

Itse loptin vuoden tähtäimellä, ei mitään vietoitusoireita. Kunnes 3 kk lopettamisen jälkeen, pam, hirveä ahdistus ja pelkotilat. Tilanne ehkä sen laukaisi. Mutta tulin siihen tulokseen, että en ikinä enää lopeta. Nyt lääke vaihtui cipralexiin. Saa nähdä pääsenkö tämän kanssa tasapainoon.

Kiitos amiesteri, tsemppiä sulle :-). Moni asia elämssäni on mennyt parempaan suuntaan ja muutama palapelin palanen loksahtanut kohdilleen ja osaan käsitellä asioita aikuisena minänä ja sisälläni olevaa pientä lasta silittää päästä, rohkaista ja tällähetkellä elämässäni on tullut tunteita, kitä en ole kokenut aikuisiässä oikeastaan koskaan: olen alkanut pitämään itsestäni, elämästäni ja antanut itselleni anteeksi virheeni ja en pelkää enää elämää siinämäärin, kuten olen pelännyt. Nyt ihmettelen, miten olen selvinnytkään nämä vuodet tässä suuressa ahdingossa ilman psyykkistä romahdusta..Seronil ei ole mun elämääni pelastanut, pehmentänyt tunneskaaloja ehkä mutta pelastus on tullut kyllä pääni sisällä tapahtuneiden asioiden myötä. Mutta jos elämäni joskus vielä notkahtaa huonoille raiteille, ehdottomasti haen apua enkä pyri olemaan ilman lääkitystä. Mutta nyt on hyvä olla ja se riittää mulle oikein hyvin 🙂