Kirjoitan koska ahdistaa ja on paha olla.

Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä ja harhat ja masennus ovat osa jokapäiväistä elämääni. Koen että asunnossani on kameroita ja salakuuntelulaitteita. Elämäni tuntuu usein siltä kuin olisin tarkkailun alaisena kaikkialla. Kun lähden ovesta, alkaa oma maailmani jossa kaikki nauravat minulle, pilkkaavat. Minua seurataan ja tuntuu kuin kaikki olisivat tulleet vartavasten minua katsomaan ja nauramaan. Koen, että ajatuksiani voidaan lukea. Kontrolloin ajatuksiani mikä vain pahentaa tilannetta. En kykene nukkumaan ilman valoja koska pelkään jonkun ilmestyvän tyhjästä asuntooni. Kun valot ovat päällä, voin paeta. Tunnen olevani kaiken keskipisteenä. Kuin kaikki olisi suunnattu juuri minulle. Minulla on äärimmäinen viha ja inho itseäni kohtaan ja tuntuu todella todella pahalta olla tarkkailun alaisena. En ole koskaan yksin. Ihmiset katsovat minua kuin tietäisivät minusta jotain mitä en ole heille kertonut. Hankala kuvailla. Pelkään kääntää ihmisille selkäni. Joskus olo on kuin olisin tosi-tv sarjassa. En kykene avaamaan verhoja koska sitäkin kautta tarkkaillaan ja olen mielellään pimeässä tietokoneella. Olen sosiaalisesti rajoittunut ja vihaan ovesta lähtemistä.

Olen todella yksin omien oireiden kanssa. Muutin juuri paikkakuntaa ja nyt joudun odottamaan aikaa hoitoon. En kykene kunnolla hoitamaan asioita masennuksen takia. Kaikki mikä ei ole sängyssä makaamista, on todella vaikeaa.

Onneksi on myös päiviä, jolloin en kiinnitä mitään huomiota oireisiin ja voin olla rauhassa.

Haen apua psykoottisten oireiden kestämiseen ja sietämiseen. Minulla menee kourallinen lääkkeitä, eikä mikään tunnu tehoavan. Jos jollain olisi omia kokemuksia kestämisessä, niin haluaisin lukea.