Selvinpäin elämisen vaikeus.
En tiedä mistä alkaisin…. Vaikka lähes alusta.
Olen pian 3kymppinen nainen. Käytin päivittäin suonensisäisesti subutexiä muutaman vuoden ajan, ja rinnalla satunnaisesti tiettt kaikkea muuta mahdollista.
Eteeni tuli kuitenkin elämänmuutos ja tulin raskaaksi. Lopetin luonnollisesti narkkaamisen.
Nyt ongelmani onkin, että olen tajunnut miten tylsäksi olen tehnyt elämäni istumalla kotona ja narkkaamalla. Joka ikinen päivä mietin miten olisi mukava taas vetää…! Koen näistä ajatuksista suurta häpeää ja tunnen itseni sen takia todella huonoksi ihmiseksi. Onhan musta tulossa äiti!!
Selvinpäin joutuu kohtaamaan todellisuuden. Pariin viime vuoteen mahtuu paljon ikävää… Ilman miestäni en luultavasti olisi tähän asti jaksanut!
Asia on vaikea käsitellä koska lähes kukaan ei tiedä että olen ollut niin syvällä huumeidenkäytön kanssa. Kaksoiselämää on tullut elettyä jo aika kauan. Kukapa haluaisi huudella ”hei, mä oon nisti”.
Itsekkin olen narkkari ja aikoinaan olin vuoden ilman kamaa mutta se tylsyys ja se että ns kaverit katoaa ympäriltä niin sai mut ratkeemaan taas samalle huumeiden ja rikosten polulle. Onneksi sinulla on mies tukena. Eihän hän käytä? Kehitä joku harrastus johon koukutat itsesi sillä narkomaanit ovat taipuvia addikteille. Itse tuon vuoden aikana kun olin ilman koukutin itseni salilla käyntiin ja se oli minulle silloin kuin se päivittäinen annos kamaa se auttoi paljon kun teki mieli rännätä. Älä ole yhtä heikko kuin minä ja ratkea tähän paska elämään joka sattuu ja tuhoaa, kukaan ei ansaitse tämmäistä elämää itsekkään en jaksa enää kauaa..... Voimia ja haleja sinulle
-m24-