Hei! Kirjoitit että hammaslääkärin jälkeen outo olo ja 600mg buranaa?
Itsekin olen ollut hammasoperoinneissa ja ei ole yhtään kivaa😞, kuitenkin luulen että sinulla on nyt hammasarkuutta ja ikenet lähettää kipusingnaalia, luulisi pian hellittävän.

Ja kerroit että liikut enemmän käyt salilla, 🙂👍, onko niin että ilman buranaa et pärjää? Eli ei ole korviketta kipu ja rauhoittavalle lääkkeelle? Muistin että burana menettää tehoa kun paljon ottaa, ja kehon oma puolustusmekanismi ei toimi☹️ ja niinkuin aikaisemmin puhuttiin niin burana voi osittain myös alentaa mielenlaatua.

Kyllä sitä buranaa menee melkein joka päivä. En tiedä, on jotenkin kaikki asiat niin sekaisin. Varsinkin toi lääkkeiden käyttö. Alkuun ne auttoi, muttei hirveesti enää. Yritän vaan mennä päivän kerrallaan. Ei tässä muukaan auta. Kipuja on monessa paikassa. Ja jotain epämääräistä kuviota näkyy välillä seinällä... No kyllä tässä vielä hengissä ollaan...

Joo että epämääräisiä kuvioita seinällä? Se ei välttämättä tarkoita mitään skitsofreniaa, vaan voisi esimerkiksi olla stressin aiheuttama "elohiiri" silmässä, ja hyvinkin kivut voivat tuoda silmiin sahalaitakuvioita.

Eli just mitä arvelinkin eli burana menettää tehonsa jatkuvan käytön takia😞😞

Jälleen kerran minusta se leikkausvaihtoehto alkaa kuulostaa entistä paremmalta, en tiedä leikkauksien hinnoista tai kuinka yleinen se implantti projekti jo on? Onko ketään asiantuntijaa kenen kanssa puhua tosta asiasta? 🙂👍😎🌻🙂🌻.

Pystyisiköhän mitään kautta vaihtamaan sähköposti osoitteita jonkun kanssa? Alkaa tää yksinäisyys oleen jo sitä luokkaa, että pää hajoo...

... kun ei jaksais enää. Oon niin väsyny...😭

Hei minäitse89
Haluan pyytää anteeksi jos menin kirjoituksissani liian pitkälle😭😭, tarkoitukseni oli auttaa ja helpottaa mutta kuka minä olen noista asioista puhumaan, kuitenkin omalta kohdaltani niin jos lääkkeet ei tuo toivottua tulosta niin tulehtuneen suolen pystyy leikkaamaan ja sitten lääkkeitä välttämättä ei tarvitse.

Yksinäisyys on todella kurja asia mutta tärkeä askel on otettu kun olemme täällä keskustelemassa, tämän paikan idea on just että "kaveria ei jätetä"

🙂👍😎🙂🌻

Halaus sulle, minäitse! Jaksaisitko lähteä käymään vaikka pikkuisen ulkona tänään? Siellä (tai ainakin täällä) on aurinkoista ja hyvä keli.

Joo olin myös ehdottamassa sellaista kasvokkain tapaamista ja myöskin ajattelin ottaa osaa kun "erityisherkät ry" pitävät kokouksia niin tule sinäkin sinne😳🙂🌻, löytyy samankaltaisia ihmisiä 😎

Kiitos tuesta. Olette hyviä ihmisiä. Täytyy miettiä tota tapaamista...

Mun elämä nyt vällillä on mitä on. Tuo auttaa jo paljon kun kirjoittelette täällä.

Mulla vaan välillä tulee noita mustia hetkiä. Ei kannata ottaa liian henkilökohtasesti. Kyllä puhutte ihan asiaa. Mää vaan välillä olen niin uupunut tähän kärsimiseen...

Kiitos kuitenkin. 🙂

Onhan toi nyt hirveän raskasta, jos koko ajan on kipuja. ☹️ Voimia tähän viikkoon!

Kiitos! Onhan se. ☹️ En muista enää millasta oli ilman niitä... Kai se oli hienoo. Onneksi pystyn silti tekemään asioita.

Tuli mieleen että just tää otsikko: Selviäminen. Se on se elämän ydin. Kaikista tilanteista selviäminen ilman fyysisiä ja henkisiä vaurioita. Toinen asia mitä pidän heti siinä selviämisen jälkeen tärkeänä on kommunikaatio.

Vielä tosta selviämisestä: Olen tässä 2016 vuonna oppinut, että aina on pidettävä jonkinlainen järjen punainen lanka elämässä. Sen pitää siellä taustalla aina muistuttaa mikä on järkevää eri tilanteissa. Sen kun jotenkin pitää mielessä niin elämästä voi tulla jopa siedettävää.

Tottakai pitää nauttia asioista, mutta järki on kuitenkin se mikä sanoo sen viimesen sanan. Ja sitten just se että täytyy nähdä edes vähän matkan päähän tulevaisuuteen. Semmonen asenne on loppujen lopuksi haitaksi, jossa ei enää välitä mistään ja ajattelee ettei millään ole enää väliä. Kyllä asioilla tässä maailmassa on väliä. Ihan tosi pienilläkin. Oikeastaan ne pienet asiat lopulta voi olla niitä tärkeimpiä.

Tällaista vaan tuli mieleen, jota oon tänä vuonna kantapään kautta oppinut...

Voiskohan tää kipu jo hellittää? Eihän sitä vasta kun vuoden oo ollu...☹️
No, ehkä ansaitsen tämän...

Tuntuu välillä että olen ihan itsemurhan partaalla. Varsinkin jos olen ollut pitkään yksin tai nukkunut vähän. Tää mun elämä ei vaan millään muutu paremmaksi. Tuntuu kuin rämpisin loputtomassa suossa. En pysty nauttimaan mistään. Kaikki on pakko-pullaa. Olen jo pitkään miettinyt syytä elää. Kun tuntuu etten pysty opiskelemaan tai käymään töissä. Hyvä jos kodin pystyn pitämään siistinä.

Mulle on täysin selvää mistä mun sairaus kumpuaa. Koulukiusaamisesta. Vaikka siitä on melkein 15 vuotta, niin itsetunto ei ole kohonnut normaalille tasolle.

3 vuotta silkkaa kidutusta. Mietin jo silloin itsemurhaa. Oli mulla tosin kavereitakin ja on vieläkin, mutta ne vanhat asiat kummittelee mielessä päivittäin. Kiusaamisesta jäi syvät haavat.

Olen kyllä aina ollut liian herkkä ja varmaan ne kiusaajat aistivat sen.

Tuntuu, että vaikka kuinka paljon niistä ajoista puhuisin terapeutille tai täällä, niin se sisäinen tuska ei poistu. Mua kiusattiin silloin niin paljon että menin psykoosiin. Ja siitä vasta hullun mylly alkoi. Itsemurha yrityksiä. Koulusta lintsaamista. Suljetullakin olin monta kuukautta. Fyysisiä oireita. Ylä-asteen jälkeen olin raunio. Ja tuntuu että jossain määrin vieläkin. Voi sanoa että kiusaaminen tuhosi hyvän tulevaisuuden...

Vittu kun mieli on niin musta. Ja sitten käyn välillä ihan yli-kierroksilla. Vittu kun en jaksais enää tätä... Kaikki on menny päin helvettiä. 😭 Mikä tää sairaus oikeen on? Kun mikään lääke ei tehoa. Miks mun elämän pitää olla näin hirveetä. En kestä olla yksin. Enkä kestä olla seurassa. Ja pää koko ajan mollaa mua. Ja joka päivä tekisi mieli lopettaa tää kituminen. Kun tuntuu etten selviä tän sairauden kanssa. En halua mennä osastollekaan. Siellä alkaa vain ahdistamaan. Tää on jotenkin niin epäreilua....😭