Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
En ymmärrä. Nukun joka toinen yö 12 tuntia. Ja joka toinen en lähes ollenkaan. Viime yönäkin sain vasta viiden maissa unta. No onneksi nukuin reilut 7 tuntia.
Jotenkin tuntuu siltä että yöllä on parempi olo. Ehkä kun on vähän väsynyt, niin aivot ei käy yli-kierroksilla.
Olen ehkä pessimisti, mutta voin nyt tässä sellaista positiivista sanoa että kyllä loppujen lopuksi mun olo on välillä ihan siedettävä. Ja se on jo paljon. Ei se välttämättä hirveän hyvä ole, mutta sellainen että jotenkin siedän ja pystyn keskittymään johonkin muuhun kuin itseni tarkkailuun...
Tänään tajusin sen paremmin kuin koskaan: Olen vakavasti sairas ja en välttämättä tule selviämään tästä. Se on vaan fakta. Mulla on välillä sellaisia outoja olotiloja että tuntuu etten ole ihan paikalla. Varsinkin silloin kun ei ole Temestaa veressä.
Tiedän, olen heikko ihminen kun joudun käyttämään rauhoittavia. Olen täysin koukussa. En tule välttämättä koskaan pääsemään niistä eroon. Ja luultavasti joku kaunis päivä kuolen niitten käyttöön. En nyt tässä mitään halua uhkailla, kerron vaan mitä ajattelen.
Tämä sairaus, mikä ikinä se onkaan, vie minulta kaikki voimat. En saa öisin unta. Näen välillä harhoja. Minulla on neurooseja ja pakko-ajatuksia. Jä masennusta. Sitten jännitän aivan kaikkea ja aivan liikaa. Olen välillä todella hermostunut tai jopa vihainen, vaikka sille ei olisi mitään erityistä syytä.
Välillä en voi sietää toisten ihmisten seuraa. Ja sitten kun olen jossain porukassa niin haluan olla kaikille mieliksi. En kestä hirveän kovaa puhetta, jos se koskee itseäni. Olen kai liian herkkä.
Lähden usein juhlista pois ajoissa, koska pelkään tulevani nolatuksi. Välillä tuntuu kuin olisin pysähtyneessä tilassa ja tavallaan mieleni on jossain muualla kuin keho.
Minulla on hirveitä rinta kipuja joihin ei ole löydetty syytä. Ne lisäävät jo valmiiksi tuskaista oloa.
Haluaisin joka päivä luovuttaa. Jäädä makaamaan sohvalle ja mädäntyä siihen. En jaksaisi oikeasti tehdä mitään ilman Temestaa. Näin jälki-viisaana voi sanoa että miksi ikinä aloin käyttämään sitä?
No, tällainen olen: heikko ihminen, joka etsii edes pientä helpotusta joka päiväiseen tuskaan...☹️
Jotain positiivista: olen viestitellyt yhden naisen kanssa ja hän haluaisi tavata, mutta en tiedä onko minusta tässä kunnossa treffeille...
Jotenkin pelottaa että romahtaisin siellä täysin tai nolaisin itseni....
Ehkä lopetan yhteyden pidon häneen...
Haluisin kuulla skitsofreniaa sairastavilta tai psykoosissa olleilta: oletteko kukaan parantunut täysin sairaudesta?
MIetin vaan sitä tulenkohan koskaan tästä täysin paranemaan..? Kun tuntuu että vuosi vuodelta menee vaan pahemmaksi.
Harhoja ollut jonkin verran taas... Se on aika pelottavaa, kun siinä voi pahimmassa tapauksessa mennä todellisuuden taju... Se on kummallista, kun tavallaan tajuaa että ne ei ole totta mutta haluaisi että ne olisivat totta. Tai että ne olisivat viestejä Jumalalta...
Oonkohan jo menetetty tapaus? Kannattaako mun enää hirveesti yrittää mitään. Ehkä tää elämä nyt vain meni näin miten meni... En nää että minulla olisi hirveän ruusuinen tulevaisuus.
En vaan jaksaisi enää näitä kipuja... Haluaisin maatua jo. Tää alkaa jo olla melkosta kärsimys- näytelmää...☹️
Yritä keksiä mistä ne kivut johtuvat ja tee sille jotain...
Ehkä saat kivut häviämään...
Miten sulla muuten menee? 🤨
Tää päivä ollut hankala. Muuten jotenkin sinnittelen. Fysioterapiaan meen maanantaina.
Kavereiden juttusilla ollut. Ja yhellä keikalla viime keskiviikkona. Urheillu aika paljon.
Mites sulla?
Hei minäitse89:-) luin tarinasi ja on surullista ja traagista luettavaa:-( kuitenkin löysin asioita mitä olen itsekin kokenut kun puhuit pakkoajatuksista, ahdistuksesta, ailahtelevasta mielialasta ja välillä haluaa olla yksin jne? Joo en ole skitsofreenikko enkä lääkäri mutta olen kuunnellut asiantuntijoita et hyvinkin mahdollista että kyseessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö tai sitten on HSP eli erityisherkkä.
Lisäksi kerroit lääkityksestäsi ja mitä hoitokeinoja olet käyttänyt? Kokemusta mulla on oxaminista ja seronilista, tänäpäivänä on venlafaksin. Haluaisin mainita kokemuksesta että päivästäsi tulisi parempi kun lopettaa hermostoa kiihottavien juomien kuten kahvin ja alkoholin juomisen ja myöskin tietyt särkylääkkeet voivat laukaista paniikkioireita ja ahdistusta kuten mainitsemasi Burana:-( se tunne kun tarvitsee rauhoittavaa kun alkaa ahdistaa...tiedän tunteen valitettavasti:-(
Haluan mainita vielä loppuun harrastuksista että jos lenkkeily ei kiinnosta niin erittäin tehokas piristys on avantouinti, tiedän että ajatus on hyisevä mutta teko palkitsee sillä kylmä vesi vapauttaa mielihyvähormoneja ja muutenkin ehkäisee tehokkaasti arkipäivän tuomia masentavia ajatuksia.
Toivon että tekstistä oli jotain apua ja haluaisin jutella enemmän tilanteestasi, paranemisia sinulle.
Ajattelin, jos olo jatkuu pitkään vielä tällaisena, ottaa 3 temestaa kerralla ja katsoa mitä tapahtuu... Ei muuta.
Olet siinä mielessä oikeassa kun kerta paha olo jatkuu niin lääkitystä on korotettava, mutta siitä on hyvä ensin jutella lääkärisi kanssa ja mitä mieltä on?🙂
Puhuit tekstissäsi jatkuvista rintakivuista..surullista..toivon mukaan ei ole mitään vakavaa😞, hyvä että olet menossa fysioterapeutille niin asiantuntija osaa neuvoa eteenpäin.
ossi1989 kirjoitti 27.11.2016 12:53
Hei minäitse89:-) luin tarinasi ja on surullista ja traagista luettavaa:-( kuitenkin löysin asioita mitä olen itsekin kokenut kun puhuit pakkoajatuksista, ahdistuksesta, ailahtelevasta mielialasta ja välillä haluaa olla yksin jne? Joo en ole skitsofreenikko enkä lääkäri mutta olen kuunnellut asiantuntijoita et hyvinkin mahdollista että kyseessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö tai sitten on HSP eli erityisherkkä.
Lisäksi kerroit lääkityksestäsi ja mitä hoitokeinoja olet käyttänyt? Kokemusta mulla on oxaminista ja seronilista, tänäpäivänä on venlafaksin. Haluaisin mainita kokemuksesta että päivästäsi tulisi parempi kun lopettaa hermostoa kiihottavien juomien kuten kahvin ja alkoholin juomisen ja myöskin tietyt särkylääkkeet voivat laukaista paniikkioireita ja ahdistusta kuten mainitsemasi Burana:-( se tunne kun tarvitsee rauhoittavaa kun alkaa ahdistaa...tiedän tunteen valitettavasti:-(
Haluan mainita vielä loppuun harrastuksista että jos lenkkeily ei kiinnosta niin erittäin tehokas piristys on avantouinti, tiedän että ajatus on hyisevä mutta teko palkitsee sillä kylmä vesi vapauttaa mielihyvähormoneja ja muutenkin ehkäisee tehokkaasti arkipäivän tuomia masentavia ajatuksia.
Toivon että tekstistä oli jotain apua ja haluaisin jutella enemmän tilanteestasi, paranemisia sinulle.
Terve Ossi!
Niin kuin kirjoituksistani näkyy, voin välillä todella huonosti. Kiitos kuitenkin vinkeistä.
Olen ajatellut aloittaa kuntosalilla käynnin. Ajattelin alkuun 2 kertaa viikossa.
Itse veikkaisin tuota erityisherkkää ainakin ja masennusta. En siitä skitsofreniasta nyt tiedä.
Olen joskus käynyt avannossa. Ihan hyvä kokemus.
Kipulääkkeitä käytän aika paljon. En saa muuten kuriin tuota rinta kipua.
Temestaa olen käyttänyt vaihtelevasti jo melkein 10 vuotta.
Mulla oli sairastumisen jälkeenkin monta hyvää vuotta. Tämä vuosi 2016 on ollut ehkä huonoin koko elämäni aikana. Tapahtui se pohja kosketus ja nyt olen kuitenkin saanut itseni pikku hiljaa parempaan kuosiin. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä. Liikunta on kyllä auttanut paljon...
Kiitos!
Temesta on vienyt mut helvettiin. Kiroan sitä päivää kun rupesin niitä syömään. Oma vikahan se on. Tai en kyllä silloin aikanaan tiennyt millaisen kaaoksen voi yksi lääke luoda. On sekin kyllä jotenkin outoa että lääke jonka pitäisi parantaa tuo vaan lisää tuskaa.
Jälki-viisaus on sitä helpointa viisautta.
Olen tässä viime aikoina kaiholla muistellut niitä aikoja, kun asuin vielä vanhempien luona. En tiedä kultaako aika muistot. Mutta tuntuu että silloin vielä oli kaikki hyvin. Ja lukio aikakin (ainakin alku) oli hyvää. Sitten iski tämä kammottava sairaus.
Olen jotenkin niin katkera siitä miten tämä elämä on mennyt. Tuntuu että ilman sairastumista mahdollisuudet olisivat olleet vaikka mihin. Mulla on käynyt kyllä elämässä niin paska tuuri. ☹️
ossi1989 kirjoitti 27.11.2016 21:0
Olet siinä mielessä oikeassa kun kerta paha olo jatkuu niin lääkitystä on korotettava, mutta siitä on hyvä ensin jutella lääkärisi kanssa ja mitä mieltä on?🙂
Puhuit tekstissäsi jatkuvista rintakivuista..surullista..toivon mukaan ei ole mitään vakavaa😞, hyvä että olet menossa fysioterapeutille niin asiantuntija osaa neuvoa eteenpäin.
On minua tutkittu paljon juuri tuon rinta kivun takia. On ultra-ääntä käytetty ja olen ollut röntgenissä eikä mitään vakavaa ole löydetty.
Silti se on inhottava vaiva ja se ottaa myös psyykkeen päälle.
Olen myös hyvin uupunut ollut viime aikoina.☹️
En osaa enää sanoa mistä nämä kaikki oireet tulevat: lääkityksestä vai sairaudesta... Oon vaan niin hemmetin väsynyt näihin vaivoihin.☹️
Terve minäitse89 🙂
Oma sairastuminen krooniseen suolitulehdukseen tänä vuonna on myöskin aiheuttanut masennuksen minkä vuoksi olen täällä, ja myöskin välillä on hyviä ja huonoja päiviä mutta olen toipumassa ja olen mennyt parempaan suuntaan. Eli myöskin on kokemusta paniikkioireista, neurooseista ja ailahtelevista mielialoista, se vaan on suututtanut kun on noi kaikki tarvinnut kokea ja vielä tämä tulehdus:-( 🙁
Sitten rupesin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja löysin aiheen erityisherkkyys ja kaikki loksahti kohdilleen eli suosittelen sinulle kirjaa (matti huttunen: lääkkeet mielen hoidossa) ja erityiherkän tehtäväkirja, siitä löytyvät tiedot voisivat auttaa sinuakin niinkuin minuakin
🙂😉🙂👍
Tuli vielä mieleeni kun puhuit että tutkimuksissa ei ole mitään löytynyt, niin yks mahdollisuus voisi olla "psykosomatia" että hermosto lähettää kipusingnaalia mutta en ole lääkäri niin en ota enempää kantaa😐
Tuli mieleen että on olemassa uusi sähköimpulssi hoito missä implantti asennetaan aivoihin ja hyvällä tuurilla negatiiviset tunteet tyrehtyy ja kivut häviää mutta nämä on vain ehdotuksia mutta todellinen muutoksen halu on tultava omasta sydämmestä, ja kirjoituksistasi päätellen kun olet työkyvyttömyyseläkkeellä niin tämä vaihtoehto on varmasti hyvin perusteltua ja ansaittua elämäntilannettasi ajatellen🌻🙂🌻🌻🙂🌻🙂👍🙂👍
Sitten vielä nämä negatiiviset ajatukset niin minun psykologini sanoi että kyllä dekkarikirjailijat myös ajattelevat kirjojaansa varten hyvin synkkiä tunnelatauksia ja se ei tarkoita että ne toteuttaa niitä oikeassa elämässä, erittäin lohduttava ajatus😎