Selviäminen?

Selviäminen?

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 31.10.2016 klo 11:36 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 31.10.2016 klo 11:36

Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…

Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 11.11.2016 klo 15:09

No kai tää kärsimys on sitten omaa vikaa. Tekis vaan joka päivä tehdä loppu siitä. Toisia pystyn auttamaan, mutta itseäni näimmä en. ☹️

Nyt on tullut vaan semmosia käsittämättömiä raivo puuskia. Tuntuu että on vaikea välillä hallita niitä. Niitä tulee varsinkin yksin ollessa. Tekisi vaan mieli laittaa kaikki huonekalut palasiksi. Sitten tekee mieli kuunnella raskasta musiikkia.

Pakko ottaa aina Temesta kun raivokohtaus on tulossa.

Mietin sitä jos yrittäisi päästä johonkin raksalle töihin. Tai johonkin fyysiseen ammattiin. Sais purkaa liikkumiseen tätä mieletöntä agressiota mikä sisällä kytee.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 11.11.2016 klo 16:17

Mee ulos kävelemään kun koti tuntuu liian ahtaalta.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 12.11.2016 klo 11:34

Se vois kyllä auttaa. Olen kotona nostellut painoja ja jumpannut. Se auttaa tällä hetkellä parhaiten. PItää vetää ittensä piippuun ja sitten levätä vähän aikaa että endorfiineja alkaa tulemaan. Kuntosalilla alan varmaan käymään taas. Ei mulla tässä muutakaan tekemistä. Käytän kaiken luppo ajan liikuntaan.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2016 klo 13:36

minäitse89 kirjoitti 11.11.2016 15:9

Toisia pystyn auttamaan, mutta itseäni näimmä en. ☹️

Niin kai se monesti on, että toisia on helpompi auttaa kuin itseä.

Musta kuulostaa, sen perusteella mitä oon sun viestejä lukenut, että ajattelet että sun pitäis pärjätä yksin. Pitääkö tää paikkansa?

Mä olen myös ajatellut välillä niin (mm. haaveillut karkaavani metsään ja eläväni omavaraisena), mutta jotenkin en enää usko siihen. En vieläkään ole kovin taitava vastaanottamaan apua, mutta ainakin harjoitella voin. Sen lomassa, että käyn täällä kirjoittelemassa random-asioita ihmisten viestiketjuihin, ja toivon että pystyisin piristämään niitä 😉

Millanen olo sulle tulee siitä, kun onnistut auttamaan muita ihmisiä?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 12.11.2016 klo 16:09

soroppi kirjoitti 12.11.2016 13:36

minäitse89 kirjoitti 11.11.2016 15:9

Toisia pystyn auttamaan, mutta itseäni näimmä en. ☹️

Niin kai se monesti on, että toisia on helpompi auttaa kuin itseä.

Musta kuulostaa, sen perusteella mitä oon sun viestejä lukenut, että ajattelet että sun pitäis pärjätä yksin. Pitääkö tää paikkansa?

Mä olen myös ajatellut välillä niin (mm. haaveillut karkaavani metsään ja eläväni omavaraisena), mutta jotenkin en enää usko siihen. En vieläkään ole kovin taitava vastaanottamaan apua, mutta ainakin harjoitella voin. Sen lomassa, että käyn täällä kirjoittelemassa random-asioita ihmisten viestiketjuihin, ja toivon että pystyisin piristämään niitä 😉

Millanen olo sulle tulee siitä, kun onnistut auttamaan muita ihmisiä?

Kyllä se pitää paikkansa että yritän pärjätä yksin. En halua apua, mutta toisaalta välillä on pakko ottaa apu vastaan kun tuntuu ettei yksin enää jaksa.

Tulee ihan hyvä olo kun auttaa toisia. Ja yritän kertoa muille mitä olen oppinut tän sairaudn myötä. Tavallaan yritän jotenkin olla hyödyksi yhteiskunnalle. Ja mulla on nuoresta iästä huolimatta paljon kokemuksia eri lääkkeistä, masennuksesta ja muista mielenterveys asioista. Pystyn täällä jakamaan sitä tietoa ja toivottavasti jollekin on siitä hyötyä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2016 klo 20:28

minäitse89 kirjoitti 12.11.2016 16:9

Tulee ihan hyvä olo kun auttaa toisia. Ja yritän kertoa muille mitä olen oppinut tän sairaudn myötä. Tavallaan yritän jotenkin olla hyödyksi yhteiskunnalle. Ja mulla on nuoresta iästä huolimatta paljon kokemuksia eri lääkkeistä, masennuksesta ja muista mielenterveys asioista. Pystyn täällä jakamaan sitä tietoa ja toivottavasti jollekin on siitä hyötyä.

Uskon että siitä on hyötyä.

Olen utelias: miksi et halua apua?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 13.11.2016 klo 13:14

Olen kyllä aikanaan hakenut apua. Ja kyllä sitä nytkin ajoittain haen. Tuntuu vaan siltä ettei ne lääkäritkään ihmeitä pysty tekemään. Olen muutenkin saanut niin huonoa kohtelua hoito-henkilökunnalta että välillä ajattelen: antaa olla. Ei ne pysty poistamaan tätä sairautta. En mää viitsi turhaan sitä apua hakea...

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 13.11.2016 klo 15:34

Moni tuntuu valittavan hoitohenkilökunnan tylyä käytöstä ja sitä ei aina mainostettu kiire kaikilta osin selitä. Ehkä tähän työhön pääsee myös niitä tyyppejä,joita ala ei oikeasti kiinnosta. Olisi tärkeää olla empatiakykyinen,kun hoidon tarpeessa oleva ihminen on niin heikoilla siinä hoitoonhaku-tilanteessa. Jos tyly ihminen on vastassa se vesittää koko tilanteen ja saa aikaan niin suuren pettymyksen,ettei hevillä enää hakeudu minkäänlaiseen hoitoon,vaikka tarvetta olisi.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 15.11.2016 klo 16:19

Joo. Onhan ihmisiä monenlaisia, mutta kyllä musta lääkäreiden pitäisi olla empatia kykyisiä. Varsinkin psykiatrien, vaikka olen huomannut että se on usein päinvastoin. Terkku lääkärit joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat usein olleet hyvinkin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Varsinkin useat naiset ovat ymmärtäneet sen tuskan mitä nämä mielenterveys ongelmat tuovat.

Yhden hyvän psykiatrin tiedän joka ei ollut hirveän syyttelevä, mutta hän siirtyi toiselle paikkakunnalle.

Tietenkin ihmisellä on myös vastuu itsestä. Mutta kun on masennuksen syövereissä on vaikea hakea apua, kun tuntuu että ainut mikä auttaa on köysi. Tavallaan se masennus vie kaiken toivon ja alkaa uskoa ettei elämä muutu enää siedettäväksi. Lähipiirikään ei välttämättä huomaa jos on masentunut. Sitä voisi verrata pahan laatuiseen syöpään...

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 15.11.2016 klo 18:54

On minullakin ollut paljon pettymyksiä hoitosuhteisiin, mutta olen pärjännyt siitä kertoilemätta kenellekään, kuin en tiennyt kenelle oisin voinut avautua, nykyään on
kaikenlaisia tahoja joita kiinnostaa varsinkin epäonniset hoitosuhteet.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 15.11.2016 klo 21:45

On hyvä,että epäonnistuneista hoitosuhteista voidaan jo avoimesti puhua eikä syy ole vain sen hankalan potilaan. Avoimempi ilmapiiri tämänkin asian suhteen voi tuoda jotakin parannusta asiaan. Jos hoitohenkilökunta ei osaa oikeasti suhtautua apua tarvitseviin ihmisiin ei hoitotuloksia myöskään synny. Kaikki on yhteispeliä eikä mitään poppakonstia ole sen asian suhteen.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 16.11.2016 klo 10:36

Ainahan voi ottaa yhteyden potilasasiamieheen.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.11.2016 klo 11:01

Tuli pitkästä aikaa nukuttua huonosti. Mulle on vähän vaarallista jos nukun liian vähän, sillä silloin seuraavana päivänä voi olla mieli maassa ja sitäkin voi olla että haluaa eristäytyä enemmän kun on väsynyt...

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 18.11.2016 klo 19:20

Hei minäitse
Nuku paremmin ensi yönä. ☺️❤️

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.11.2016 klo 21:55

Pidetään peukkuja.🙂👍