Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Otin itse ylimääräisiä. Lääkäri oli kyllä neuvonut että 3 max, mutta oli niin huono olo että otin enemmän... Enää en niin tee. Luulen että tavallaan kuitenkin osa siitä huonosta olosta johtuu temestasta. Tää koko lääke-asia on kääntynyt väärin päin. Että mikä ennen auttoi niin nykyään on haitaksi.
Tässä kun miettii tota otsikkoo: selviäminen, niin kyllä tässä on kaikenlaisesta paskasta jotenkin selvinny. En tiedä edes miten sitä onkin kaikesta selvinnyt. Ollut tänäkin vuonna niin monta kertaa sellanen olo että hyppään kaivoon. Sitten ollut välillä lääke-huuruissa tai kännissä ja tehnyt mieli vaan poistaa itseni.
Tuntuu että ne parhaat vuodet oli siinä 20 v. tienoilla. Välillä kyllä silloinkin oli pahoja olotiloja. Muistan sen yhdenkin kesän, kun välillä hengitys salpaantu ja välillä etsin vaan metsästä puuta johon olis voinu mennä jojoon.
Mulla on selvästi tän sairastumisen myötä aika ajoin ollut noita itsetuhoisia kausia, jolloin olen miettinyt vaan lähtöä. Mutta on mulla ollut hyviäkin kausia. 2015 kesä oli hyvä.
En kyllä tiedä tarkalleen mikä tämä sairaus on mutta joku tuntuu vaivaavan. Se voi olla masennus tai skitsofrenia tai jokin muu, mutta sitä on jatkunut nyt melkein kymmenen vuotta. Ei se varmaan ikinä kokonaan poistu, mutta toivoisin vaan että kohta tulis taas hyvä kausi...
Tekis mieli kuolla pois. On niin hirvee olo taas. En halua hakea apua. Pelottaa lääkärit ja osastot. En halua sinne enää. Pelottaa muut ihmiset, kun ne ei kuitenkaan ymmärrä. Pelottaa leimautuminen. En kestäisi sitä häpeää. Toivoisin vain että olis taas hyvä olo. Toisaalta jos olis kuollut, ei ainakaan tuntisi enää tuskaa. 😭
Kyllä se yksi lääkäri oli aikanaan oikeassa: tää sairaus vaan pahenee vuosi vuodelta.😭
kun voikin olla huono olo...
Hei minä itse
Minä en tiedä miten minä sinua lohduttaisin, mutta toivoisin että olosi tulisi vähän paremmaksi. 😍
Moi!
Ainut mikä vähän auttaa on temesta, mutta lääkäri määräsi sitä vaan 2mg/vrk max. Tiedän että olen elänyt ainakin 5 vuotta jo Temestan voimalla. Eli koukku on paha. Tuntuu että 2 mg on liian vähän. 3 mg olis ehkä sopiva...
Toisaalta Temesta on ollut mun pelastus, mutta toisaalta se vie tuhoon. Elin vähän liian huoletonta elämää aikanaan ja nyt se kostautuu... Vedin aikanaan viinaa ja temestaa samaan aikaan ja olin aivan sekasin. Saatto mennä joskus neljäkin temestaa kerralla...
Kyllä tietenkin toivon että tulee se päivä jolloin en tarvitse enää rauhoittavia...
Jotenkin tuntuu tää elämä välillä niin turhalta. Mutta toisaalta on kuitenkin pakko elää. Tuntuu että junnaan vaan paikallani ja olen sitä tehnyt lukion jälkeen eli melkein kymmenen vuotta.
Se on vähän ristiriitasta, että kun yritän päästä elämässä eteenpäin niin ahdistus käy aina niin suureksi, että palaan taas lähtöpisteeseen. Tuntuu välillä ettei itsellä ole mitään virkaa enää kun joka päivä taistelen itseäni vastaan. Että koko ajan vaan taistelen että ylipäätään pysyn hengissä.
Se alkaa käymään voimille. Odotan vaan sitä päivää, kun voin todeta että olen kunnossa.
Hirvee morkkis koko ajan päällä, kun elin menneisyydessä niin hunningolla. Toisaalta en enää tiedä että mikä tästä kivusta on sairautta ja mikä johtuu lääkkeistä. Kamalaa ponnistelua välillä. Monta kertaa jo tehnyt mieli luovuttaa.
En vaan saa itseäni kuntoon. Vaikken käytä enää väärin lääkkeitä. Enkä juo alkoholia. Varmasti muillakin täällä aikamoista taistelua elämä? Alan vaan olla jo kyllästynyt, kun vuodesta toiseen tulee näitä huonoja jaksoja... Olispa elämä joskus edes tasasta...
Oletko käynyt moniäänisten sivuilla, heiiä on chat-ryhmä täällä keskiviikkona, mielen sisäisistä äänistä. Jos sinulla on sellaisia, Onko? Niistä voi silloin kirjoitella jotain ja
moniäänisillä on oma avoin ryhmäkin jossa voi kirjoitella, jos haluja riittää.☺️❤️
En kuule ääniä. On vaan muita kipuja. Ihmettelen kyllä kovasti, että miksei Suomen maassa mikään hoitava taho ei halua auttaa? Puhutaan, että lääketiede on mennyt eteenpäin ja Suomi on hyvinvointivaltio, mutta sitten kun yrittää saada apua terkusta tai psykiatriselta poliklinikalta niin kaikki siellä on töykeitä ja eivät halua auttaa ja ajavat vain omaa etua.
Suomi on kaukana hyvinvointi valtiosta. Melkein vois sanoa, että Suomi on pahoinvointi valtio.
Kaikki lääkärit, jotka olen tavannut ja sairaanhoitajat syyttävät minua tästä sairaudesta. Ihan kun olisin jotenkin huono ihminen kun sairastan. Että minä itse aiheutin kaikki harhat ja masennuksen. Että minä olen ihmis-jätettä josta ei tarvitse piitata. Että vain terveillä on jonkinlaisia oikeuksia. Ja kun sairastuu olet paha ihminen jonka tehtävänä on kärsiä, koska tottakai sairaus on oma vika.
Yhteiskunnan pitäisi muuttua radikaalisti. Siitä pitäisi tulla inhimillisempi. Ei kukaan ihminen ole terästä, kyllä kaikki jossain vaiheessa elämää tarvitsee toisen apua.
Tuli vaan tällainen ajatus, että jokainen lisä päivä elossa on pieni voitto.
Hyvä on ettet kuule ääniä, mutta mitä harhoja sinulla muka on? Minulla on aika hiljainen
pää, se ei paljoa ehdottele minulle mitään.☺️❤️ Onko sinulla hiljaista ajatuksissasi?
Joskus oli näköharhoja. Ne olivat lähinnä uskonnollisia, vaikken koe olevani hirveän uskovainen.
Sitten jos valvoo koko yön niin seuraavana päivänä saattaa tulla jonkin asteisia näköharhoja.
Ei ole ollut niitä enää pitkään aikaan.
Nyt on ollut vaan sellaisia levottomuus ja raivokohtauksia. Saatan viskata jonkun esineen seinään kun semmonen tulee...
Järkyttävää ahdistusta taas ollut tänään. Siis aivan mieletöntä. En pysty tekemään mitään, kun on niin paha olla. Ihan kun joku viiltelis henkisesti puukolla. Olen yhden Temestan ottanut. On tää kyllä karsee sairaus ei voi muuta sanoo. Tai en tiedä onko jotain vierotus-oireita tai mitä lienee.
Niin kovaa ahdistusta etten pääse ulko-ovestakaan lähteen....☹️
Minulla on noita lässyttäviä ajatuksia, joita en jaksa paljoa kuunnella, aina samat jutut,
eivät haluaisi kuulua ja lässyn lässyn.
Välillä joku saa uuden idean, miten menen tekemään kömmähdyksen tai miten en sitä tee.
Näköharhoja vielä vähemmän, mutta ei niitä nyt tarviikaan niin paljoa olla.☺️❤️
Hirvee morkkis päällä koko ajan, että onko tämä mun huono vointisuus omaa syytä? Mieli syyttää mua koko ajan, tuntuu välillä ettei saa hetken rauhaa. Tuntuu että mieli elää omaa elämää. Että jokin osa mua haluaa olla positiivinen ja katsoa tulevaisuuteen, kun taas toinen osa syyttelee ja ajaa itsetuhoon. Kyllä nämä fyysiset kivut nyt jotenkin kestää, mutta henkiset on kaikista pahimpia.
Tuntuu ettei kukaan tässä maailmankaikkeudessa ymmärrä mua. Kaikki on päin vittua. Haluisin hakata seinät uuteen uskoon kämpästä. Niin helvetisti vihaa sisällä. En saa sitä ulos. Välillä tuntuu että kaikki haluaa vaan vittuilla. Kaikki on loppujen lopuksi ilkeitä. Kukaan ei tahdo auttaa... VITTUUUU!!!!😠