Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Onko kellään ehdotusta, miten löytäisi parhaiten elämänkumppanin? Netistä oon yrittänyt ja joskus aikanaan baareista ja lavatansseista. Tinderiäkin oon kokeillu... Olisko vielä joku parempi väylä?
Nyt oon taas sellanen olo, että tekis mieli vetää överit. En vaan jaksa enää.😭 Milloin tää kärsimys loppuu? Mää en nyt oikeesti jaksa enää tätä. Koko ajan on im-ajatuksia. Ei mua oteta tuolla terkussakaan vakavasti...
Miten enää selviydyn, kun on niin paha olo? Luoja kun sitä joutuukin yksi ihminen kärsimään näin paljon.😭
Oikeesti, jos tää mun olotilani ei tästä parane, niin en tiedä mitä tapahtuu.
Oon vaan niin täynnä tätä paskaa elämää.😭
Vedin 2 Temestaa eilen kerralla. Tuli hengitys vaikeuksia. Oon vaan niin hemmetin masentunut. En tiedä enää mikä neuvoksi, kun tää sairaus on niin paha...
Välillä tuntuu että kuolema olis helpotus. Vaikkei se oikeasti sitä ole. Oon vaan niin umpikujassa. En nyt tiedä mitä tänne kirjoittaminen auttaa, mutta kirjoittelen kuitenkin... Toivoisin vaan helpompaa elämää...
Toivottavasti selviän jotenkin. IM-ajatuksia koko ajan. Yksinäisyyttä. Ahdistusta. Kurjuutta. Väsymystä. En jaksa tehdä mitään, enkä saa mitään aikaiseksi. Pääsis jo Jumalan luo...😭
Samanlaisia ajatuksia myös mulla.. kamppailen kamalan ahdistuksen kanssa nykyään taas joka päivä ja mietin miten tälläsessä olossa voi selvitä.. toivon sinulle voimia, tiedän varmaan miltä susta tuntuu kun itsellä myös kamala olla jatkuvasti 😭
Toivottavasti sulla olo paranee. Käytätkö lääkkeitä ahdistukseen? Itsellä on toi Temesta.
Joku sano että kun jaksaa tehdä arki-rutiineja niin elämä sujuu. Itse en jaksa hirveesti tehdä. Mites sulla?
Ite oon koko ajan ihan väsyny enkä jaksais mihinkään lähtee, kuitenkin olis hyvä jos sais lähettyä...
Käytän ahdistukseen lääkkeitä, mutta tuntuu että tämä lääkitys ilman opamoxeja ei auta.
Niin sitä sanotaan että pitäisi tehdä jotain sillä sais ahdistusta vähemmälle, itestä tuntuu että ainakin mulla se on vaan ahdistuksen siirtoa ja se ahdistus iskee kuitenkin.
Voimia sulle paljon
Mulla on ollut viime aikoina vähän hengitys vaikeuksia. En osaa sanoa mistä johtuu. Ehkä uudesta lääkkeestä. Toisaalta olo on muuten ollut parempi ja oon saanu asioita tehtyä. Olen siivonnut ja pessyt pyykkiä, mikä on ihan terapeuttista. Tavallista arkea. Ainakin olo ollut vähän pirteempi kun ennen...
Oon miettinyt sitä että täälläkin ihmisillä olis varmasti parempi olo, jos tapaisivat muita ihmisiä ihan vaikka joka päivä.
Olen huomannut sen kun olen käynyt ryhmäterapiassa että täytyy vaan olla sinnikäs. Että sitkeys kyllä palkitaan. Ajattelee vaikka sitten niin, että tuonne vielä menen vaikka se olis viimenen teko.
Muutenkin kannattaa pitää arki-rutiineista kiinni. Se toisto tekee hyvää. Ei kannata jämähtää paikalle. Tsemppiä kaikille.🙂👍
minäitse89 kirjoitti 7.4.2017 11:27
Tsemppiä kaikille.🙂👍
Samoin sulle! Ja totta kyllä, että ihmisten ilmoilla oleminen jotenki auttaa siihen, että asiat pysyy paremmin mittasuhteissa. Yksinään kun mietiskelee juttuja ja on kurja olla, asiat kasvaa omassa mielessä niin suuriksi.
Mua jännittää, kun meinaan tästä lähteä "isolle kirkolle" koko viikonlopuksi ja osallistua yhteen tapahtumaan, jossa on varmaan paljon ihmisiä. Varasin hostellista yösijan pariksi yöksi. Haluan ehdottomasti osallistua, mut hui siellä on paljon väkeä ja en tunne ketään varmaan! Mut on kiva olla semmosia sopivan kokoisia haasteita, niin on semmonen elämän meininki ja eteenpäin. 🙂 Jee!
Onko muilla kokemusta siitä että kun aloittaa mieliala lääkityksen niin alkuun itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät? Mulla on käynyt niin. Onneksi muuten olo on ihan hyvä...
On ollu vähän hengitys vaikeuksia. Terkussa joutunu käymään. Muuten olo ollu ihan ok.
Jotain positiivista: musiikin opiskelu on kivaa, olen saanut vähennettyä Temestan käytön 3 per päivä, kesä tulee, saan hyvin nukuttua, olen käynyt ryhmäterapiassa säännöllisesti... Ei tässä enää ihan pohjalla olla.🙂
Rintakipu vaan jatkuu ja jatkuu... En jaksa enää välittää. Buranaa mennyt jo vuoden. No näillä mennään.
Tuntuu että muiden on vaikea ymmärtää sitä että olen sairastunut vakavasti. Ja tarkoitan nyt läheisiä.
Ne patistavat opiskelemaan vaikka en tiedä pystynkö siihen. Tuntuu etten juuri tällä hetkellä. Tiedän että he tarkoittavat hyvää, mutta stressaannun niin herkästi että en tiedä mitä siitä opiskelusta tulisi...
Haluaisin vaan pysytellä hengissä tällä hetkellä. Eikö se kuitenkin ole kaiken pohja?