Mulla on aivan hassulta kuulostava ongelma tai en tiedä miten hassu se on mutta jotenki tuntuu että tässä iässä ois jo pitäny sopeutua asiaan. ☹️

Elän jonkinlaista myöhäistä murrosikää nyt 36-vuotiaana kun sille ei ollut nuoruudessa tilaa eikä mahdollisuutta purkautua ja mennä ohi.

Ongelmana on se että kamppailen, varmaan koko loppuelämäni, seksuaali-asioiden kanssa.

Olen lähtösin miltei kiihkouskovaisesta perheestä jossa periaatteessa kaikki seksuaalisuus oli tabu. Periaatteessa siksi että isä luki raamatusta mm. itsetyydytyksen paheellisuudesta (en tiedä ollenkaan missä siellä muka sellaisesta puhutaan) ja repi tavallisista aikakauslehdistäkin pois naisten kuvia. Mutta käytännössä muistan muutamia esimerkkejä siitä että opetuksistaan huolimatta isä oli ilmeisesti varsin vallaton seksielämässään. Olin alle 11v kun näin isän yöpöydällä avoimena seksuaalisuudesta kertovan kirjan josta hän oli oikein alleviivannut asioita. Mm. jotain sellaista että ihmisten pitäis rohkaistua harrastamaan seksiä peiton päällä, sen sijaan että harrastaisivat sitä ujosti peiton alla. Ristiriita onkin juuri siinä että en ole nähnyt vanhempieni välillä mitään muuta, ihmiselle tavallista, seksuaalisuutta (joka meissä kaikissa on) tai edes rakkauteen viittaavaa muutoin kuin alle 12-vuotiaana. Eli isä opetti eri tavalla kuin miten eli.

Mun ongelmana on siis se että olen luontaisesti luultavastikin aika flirttaileva. Luulisin, en tiedä, en ole aivan varma. Joudun jatkuvasti sellaisiin tilanteisiin että miehet, varsinkin vanhemmat, ihastuvat minuun. Olen todella ystävällinen ja auttavainen ihminen. Liikaakin, sen olen huomannut. Ja miehet käsittävät tämän ystävällisyyden flirtiksi tai suoranaiseksi ”seksiinkutsuksi” tai jopa romanttiseksi kiinnostukseksi.

Kamppailen todella paljon sen suhteen että olenko kiltti vai tuhma tyttö. Luulisin että minä ja sisarukseni olemme aika seksuaalisia ja intohimoisia ihmisiä, toiset ehkä minua enemmän, ovat ehkä löytäneet jo itsensä. Mutta nämä isän uskonnolliset opetukset ja rajoitukset kaikuvat päässäni vielä tänäkin päivänä ja lyövät mulle aivan hirveän lukon ja eston. Olen todella ujo sänkypuuhissa, en uskalla päästää itseäni valloilleen, en uskalla tehdä sitä juuri missään asiassa. Yksin ollessa uskallan päästää hetkellisesti itseni ajatustasolla villeihinkin kuvitelmiin ja haaveilen seksuaalisista asioista mutta jälkeenpäin tulee vähän likainenkin olo.

Ehkä ei ole ihme että olen ”ristiriitainen” ihminen kun isäni vaikuttaa sitä myös olleen ja onkin ollut ja on tänä päivänäkin.

Niin kummallista kuin se onkin, niin kärsin ystävällisestä ja flirttailevasta luonteestani. Olen hieman alkanut ymmärtää sitä miksi olen sellainen mutta tie on varmaankin vielä aika pitkä. Olen nimittäin oppinut lapsesta pitäen että mies on perheenpää ja että miestä pitää miellyttää, viis omista tunteista ja haluista. Isäni on kuulema pari kertaa kohdellu äitiä väkivaltaisesti kun olin pieni. Sisko on kertonut, itse en ole nähnyt.