J88 kirjoitti 14.2.2010 14:6

... olen kaikkea muuta kuin mitä naiset itse haluavat. Olen ujo, hiljainen, kokematon, todella pienikaluinen, minussa ei ole juurikaan miesmäisiä piirteitä, (esim. korkeita poskipäitä ja miesmäistä leukaa, joista naiset erityisesti pitävät miehen kasvoissa) ...
Miesten pitäisi olla sitä ja sitä naisten mielestä. Pitäisi olla tietyllä tavalla miesmäinen, puoleensavetävä, komea ja seksikäs. ...
Tässäkään jutussa ei ole kyse mistään tulkintajutusta. Toiset miehet vain ovat miehekkäämpiä kuin toiset ja toiset vain vetävät naispuolisia henkilöitä enemmän puoleensa. Tietyt piirteet miehissä vetää naisia puoleensa ja samaten tietyt piirteet vetävät naisia miesten puoleen.
Aina naisten kehumat miehet ovat samanlaisia ja tietynlaisia. ...

Hyvä J88, sanon kokemuksen rintaäänellä, että tuo ylläoleva ei todellakaan pidä paikkaansa. Olet kokenut pettymyksiä, ja välttääksesi uuden pettymyksen riskin hoet tuollaista totuudenvastaista torjuvaa mantraa. Kun katselet ympärillesi, voit helposti todeta, että muutkin kuin filmitähtien kopiot kulkevat sormus sormessa. Ihminen hakee ihmistä, ei ulkokuorta.
Väitän puolestani jyrkästi, että naista vetää puoleensa laiha lihakseton ruipelo, tarpeeksi pieni mahtuakseen pienen naisen syliin, herkkätunteinen (ujokin), korvien välissä muuta kuin sahajauhoja. Leveäleukaiset muskeleita pullistelevat mitään älyämättömät korstot eivät naista kiinnosta.

Desper kirjoitti 31.5.2010 17:4
Hyvä J88, sanon kokemuksen rintaäänellä, että tuo ylläoleva ei todellakaan pidä paikkaansa. Olet kokenut pettymyksiä, ja välttääksesi uuden pettymyksen riskin hoet tuollaista totuudenvastaista torjuvaa mantraa. Kun katselet ympärillesi, voit helposti todeta, että muutkin kuin filmitähtien kopiot kulkevat sormus sormessa. Ihminen hakee ihmistä, ei ulkokuorta.
Väitän puolestani jyrkästi, että naista vetää puoleensa laiha lihakseton ruipelo, tarpeeksi pieni mahtuakseen pienen naisen syliin, herkkätunteinen (ujokin), korvien välissä muuta kuin sahajauhoja. Leveäleukaiset muskeleita pullistelevat mitään älyämättömät korstot eivät naista kiinnosta.

No, itse taasen olen kokenut ja nähnyt päinvastaista.

Eikä itselläni mitään muskeleita ole, enkä haluakkaan. Ja tiedän, ettei sellainen naisia kovin paljoa kiinnostakkaan.

Aika monesti on naisten keskuudesta puhuttu ja todettu aika päinvastaista ja siihen luotan. Saahan sitä väittää vastaankin, mutta itse luotan siihen, mitä itse koen, näen ja kuulen.

Joten ei tuosta tuon enempää, en allekirjoita tuota, ja tuskin allekirjoittaa kovin moni muukaan.

Ja eipä itselläni korvien välissä mitään olekkaan, joten tyhjä arpa.

Mutta kuten olen aiemmissa viesteissäni kertonut, että olen osittain päässyt jo ongelmastani eroon. Mutta aina tietyin väliajoin sitä törmää ajatukseen "mitä jos". Mutta tunne menee kuitenkin aika nopeasti pois. Baari-illan jälkeinen matsi rautoitti oloa kummasti. Liekö sitten 11 tehtyä maalia ja vaaralliset tilanteen pelissä ajatuksia karkailemaan jonnekkin muualle.

Kyllähän parisuhde kelpaisi, jos olisin toisenlainen ihminen, en olisi kiinnostunut urheilusta, joka vie todella paljon aikaa elämästäni, minulla olisi enemmän aikaa, jne.

Tämän päivän hesarissa oli juttua noista formula- ja moottoripyöräkisojen varikkotytöistä. Ne ovat ainakin omaan mieleen. Ja ovat monen muunkin miehen mieleen.

Tuolla tarkoitin sillä ulkoisella kauneudella. Moni haluaa kuvauttaa itsensä tuollaisen naisen kanssa. He ovat pitkiä ja seksikkäitä, ulkoisesti.

Eikä naisen välttämättä tarvitse olla ulkonäöltään tuotakaan tasoa, vaan vähempikin riittäisi. Ongelma onkin siinä, että tuollaiset naiset eivät huoli miehekseen tai seurustelukumppanikseen ketä tahansa miestä. He ovat hieman vaativampia, koska ovat itsekkin sitä tasoa, joista miehet ovat kiinnostuneita. Jos monta miestä on kiinnostunut, niin voi valita aina parhaan päältä.

Tuon kiinnostuksen tason voi lukea siitä artikkelista. Viime lauantaina baarissa joku naisihminen tuli juttelemaan minulle ja oli sanonut sitä aiemmin kaverilleen, että hän ei täältä(kään) baarista löydä ketään, kun häneen ei ole kukaan mies mitään kiinnostusta osoittanut. Kerroin sitten, etten ole kiinnostunut hänestä. Hän ei ollut millään tavoin sellainen, mistä itse pidän.

Sitten ne oikeasti itseäni kiinnostavat naiset, joita oli suurinpiirtein 10 siellä baarissa, hengailivat muidenlaisten miesten kanssa kuin itse olen. Tämä tyttö tuli luokseni, koska ei saa ketään muutakaan. Hänestä ei miehet ole kiinnostuneita. Mutta tietynlaisista naisista oltiin kyllä kiinnostuneita. Hieman kauniimmat ja seksikkäämmät naiset sitten vaativat mieheltäkin jotain, koska eivät itsekkään ole mitään hyljeksittyjä. Kun on enemmän kiinnostuneita miehiä, niin on varaa valita.

Eikä tämä tarkoita, että sisimmällä ei olisi mitään väliä. Sillä on enemmän kuin ulkonäöllä. Mutta kyllä ulkonäköä pitää myös olla paljon. Niin kuin muidenkin mielestä on.

Itsellä sitä vain ei ole. Ja sen sitten kyllä huomaa naisten keskuudessa.

Tietysti voiko sitä valittaakaan, että ei saa ketään kaunista naista, kun ei itsekkään ole komea? Tai että ei saa seksikkäiltä naisilta huomiota, koska ei itsekkään ole sitä?

Onhan se tietysti törkeää vaatia naiselta jotain sellaista, mitä ei itsekkään ole tai pysty tarjoamaan. Ei siis voi valittaakkaan, kun ei saa haluamaansa.

Ja vielä se, että kyllähän ulkonäkö on myös asia, joka vaikuttaa esim. siihen, mitä tuntee muiden silmissä. Itse en ainakaan tuntisi mitään ylpeyttä itseni tai kyseisen baarissa nähdyn naisihmisen seurassa esim. käydessäni vanhempien luona. Itseäni ainakin hävettäisi olla tuollaisen naisihmisen kanssa, kellä ei ole ulkonäköä.

Törkeä ajatus, mutta tuskin kukaan kaunis tai seksikäs nainen tuntisi yhtään enempää minun seurassani. Ulkonäkö täysin samaa luokkaa. Eikä se sisinkään mitään kehuttavaa ole millään muotoa.

Joten aika molemminpuolista tämä on. Saadakseen jotain hyvää, on annettava myös jotain hyvää pois. Saadakseen oikeasti kauniin naisen on oltava myös oikeasti komea, jne. Saadakseen kunnon naisen on oltava myös itse kunnon mies.

Perjantaina se sitten alkaa ja heti pelaa Ranskakin, yksi suosikeistani.
Ei paljon jouda itseään ja ulkonäköä ajattelemaan tai seksiä, sen verran paljon on pelejä.

Kai sinäkin vaan jalkapalloon keskityt kuukaudeksi?

maanvaiva kirjoitti 9.6.2010 19:0

Perjantaina se sitten alkaa ja heti pelaa Ranskakin, yksi suosikeistani.
Ei paljon jouda itseään ja ulkonäköä ajattelemaan tai seksiä, sen verran paljon on pelejä.

Kai sinäkin vaan jalkapalloon keskityt kuukaudeksi?

Joo, kun ei töitäkään oo, kun menin irtisanomaan itteni.

Ja lätkäkin loppui sopivasti viime yönä, Chicago Blackhawks voitti Stanley Cupin. Ja vielä jatkoajalla.

Kaikki pelit pitäisi futiksesta katsoa, mitkä vain voi.

Juuri katselen Serbia-Ghana peliä ja minua on hirviästi ruvennut häiritsemään tuo yleisön pitämä surina. Se kai tulee jostain torvista ja on loputonta, ei hetkenkään taukoa.
Päivän eka pelin vielä jaksaa kuunnella, tokassa se häiritsee pahasti ja kolmas peli pitääkin sitten katsella ilman ääntä.

Häiritseekö sinua?
Oletko hakenut jotain uuttaa työtä tai ehkä opiskelupaikkaa?

Itseäni häiritsee todella paljon tuo surina, joka tulee vuvuzela-torvista. Muovistahan nuo on tehty.

Kohta alkaa Saksan peli. Ei oikein tiedä, mitä odottaa. Ensimmäiset ottelut ovat aina vähän arvaamattomia.

En ole jaksanut nyt hakea aktiivisesti mitään työpaikkaa, työvoimatoimiston kirjoilla olen. Opiskelukaan ei oikein enää nappaa.

Täytyy nuo kisat katsella loppuun, niin sen jälkeen sitten katsoa sitä työpaikkaa.

Hei taas.

Mitä mieltä olet kisoista? Minusta aika paljon tulee tuomarivirheitä ja tuo torven ujellus on hirivää. Lisäksi nurmikko on aika huono ja ehkä siksi ei nähdä mitään huippusuorituksia. Ranskan ja Italian tippumiset oli aika shokki.

Englannin häviö harmittaa, kun sen selvä maali hylättiin. Toisaalta sitten Saksa saa vastaansa Argentiinan ja sen häviää. Hollanti on nyt suosikki mutta jos tänään voittaa, niin vastassa on sitten seuraavana Brasilia, jolle se häviää.

Välieräkaavio sitten onkin niin sekainen etten jaksanut laskea ketkä mahdollisesti pelaavat toisiaan vastaan. Mutta Argentiina voittaa mestaruuden.

Seksistä olen pidättäytynyt koko kisojen ajan ja näin mennään loppuun asti.

Tuomarivirheitä on nähty kyllä aika paljon, mutta luulen kyllä, että Argentiina ja Saksa olisivat voittaneet ilman noita virheitäkin.

Ranska ja Italia saivatkin pudota, en pidä yhtään Italian kaatuilusta ja Hollywoodpelistä. Ranska taasen oli pelkkä kiukutteleva porukka, ei jatkoon.

Saksa on pelannut aika hyvin, tietysti vastustajat nyt eivät ole olleet kovia. Englantikin on pelkästään ylihypetetty. Kova Valioliiga saa sen näyttämään kovalta.

Kaikilla kovilla pelaajilla on raskas kausi takana, pelanneet +-50 peliä, joten ei mikään ihmekkään, että maaleja ei tule (lue Messi, itkijä-Ronaldo, Rooney).

Nyt tuli paukku, kun Brasilia tippui. Hollanti on kyllä kova ja menee loppuotteluun mutta ei voita mestaruutta.
Tuo Ronaldo pilasi koko Portugalin joukkueen vaikka onhan se hyvä mutta just tuo näytteleminen on ällöttävää.
Japanin tippuminen oli pettymys minulle.

Nykysin ei enää tehdä sellaisia juonikkaita vapaapotkuja vaan lähes kaikilla joukkueilla on joku suuri lataaja joka yrittää saada vapaarin maaliin suoralla potkulla puolesta kentästäkin. Ja yleensä se ei mene.

J88 kirjoitti 27.5.2010 15:10

Hollannista tykkään itse erittäin paljon, tai siis sen pelitavasta, ja onhan siellä jokunen suosikkipelaajakin (Nistelrooy, mm.).

Espanjalla on myös todella kova jengi, ainakin paperilla. Brasilialla ei niin kovaa porukkaa ole näissä kisoissa, mutta eiköhän sekin pitkälle pääse.

Argenttiinaa en uskalla veikata välttämättä edes kympin sakkiin, siksi ailahtelevia ovat suorituksen olleet Maradonan ollessa peräsimessä. Hyvä kun kisoihin asti pääsivät. Ja Maradona jättää vielä Gambiasson ja Javier Zanettin pois kisoista. Ei herra jumala sentään. Ei voi millään ymmärtää näitä päätöksiä.

Ja Diego Militto ei varmasti saa paljoakaan peliaikaa, sääli, sillä mies onnistui loistavasti Serie A:ssa ja varsinkin sen päätöskierroksella, Italian Cupin loppuottelussa ja Mestareiden liigan finaalissa.

Ja Lionel Messin täytyy pystyä parempaan maajoukkueessa, mikäli Argentiina aikoo kultaa huuhtoa. Mielestäni paljon on epävarmuutta ja sekoilua joukkueessa.

Täytyypäs alkaa viisastelemaan, nyt kun on puolivälierät kohta pelattu.

Hollanti voittanut kaikki pelinsä, tietysti ainoa paha vastus oli Brasilia. ossain määrin veikkasin brasseja jatkoon, mutta Hollannin hyvä peli ei tullut yllätyksenä. Jatkoon.

Brasilia ei päässyt sitten kovin pitkälle, mutta eipä itselläni luottoa juurikaan ollut. Tietysti pelitapa oli mitä oli, mutta kyllähän Hollanti-matsin 2. puoliaika kertoi, miten joukkueelle käy ensimmäisessä kunnon pelissä. Espanjakin tänään aika todennäköisesti matkaa puolivälieriin, kun vastassa on Paraguay. Peli ei Espanjalla ole ollut kovinkaan kaksista, mutta parantanut koko ajan.

Ja sitten case-Argentiina. Ensinnäkään Maradona ei saanut Saksaa vastaan mitään mainittavaa aikaan, ei eleillään eikä vaihdoillaan. Messi ei tehnyt yhtään maalia turnauksen 5:ssä pelissään, eli jatkoi epäonnistumistaan. Gambiassoa olisi tarvittu keskikentälle.

Ja Diego Milittokaan ei saanut juurikaan peliaikaa, kerran oli avauksessa.

Veikkaan Saksan vievän koko kisat. Niin vahva tuo porukka on.

Ronaldoa otettiin kyllä todella kovaa tuossa Espanja-ottelussa, mutta nurmella istuminen oli kyllä aika raukkamaista.

Argentiinalla on Messi, Uruguaylla Forlan, Englannilla Beckham (vaikkei kisoissa pelaakkaan), jne. jotka antavat näitä vapaapotkuja paljon.

Kyllähän se taas tänään ja eilen nähtiin, ketkä saavat seuraa ja ketkä ei. Viehättävät, kauniit ja seksikkäät naiset olivat miesten suosiossa, kun taas naiset kiinnostuivat komeista ja karismaattisista miehistä.

Kyllähän tuo alkaa enemmän ja enemmän ahdistamaan. Tällaisena miehenä vain ei saa niitä naisia, joita itse haluaa. Niitä syrjäytyneitä ja kenellekkään kelpaamattomille kyllä varmasti kelpaisi, kun on samanlainen, mutta muille ei.

Ja turha väittää, että tämä on vain jossain baarissa. Samat ihmiset, jotka käyvät baareissa, käyvät myös niissä kirjastoissa, lenkkipoluilla, muissa harrastuksissa, jne. Sama ihminenhän se on vaikka kävisi kuussa.

Ulkonäkö auttaa todella paljon naissuhteissa. Kukaan ei halua itselleen rumaa ihmistä. Ja kuten on moneen kertaan todettu, tietyt piirteet tekevät ihmisestä kauniin, komean, viehättävän, seksikkään, jne. Kyllähän naiset valitsevat ennemmin komean ja karismaattisen miehen, jolla on myös sisin kunnossa, kuin ruman ja luotaantyöntävän, mutta jolla on myös sisin yhtä lailla kunnossa.

Kyllähän ulkonäkö merkkaa myös miehille erittäin paljon. Miksi niin monet miehet ovat seksikkäitten naisten perään? Niinpä.

Aina luonnollisesti sanotaan, että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta todellisuus onkin ihan jotain muuta. Pelkkä sisin ei todellakaan riitä. Jos ulkonäkö on luotaantyöntävä, niin kuka sellaisessa jaksaa roikkua.

Aina voi itselleen ja muille todeta, että ulkonäkö, karisma, sun muu ei merkkaa, mutta siinä ei muuta kuin valehtele itselleen ja muille. Totuushan on nimenomaan päinvastoin. Ehkä vanhuksille tms. ulkonäkö ei niin merkkaa, mutta itse kun en ole mikään vanhus.

Kaipaisinkin apua juuri tässä asiassa. Miten jaksan tämän ahdistuksen? Enkä halua mitään lohdutusta tai mitään asioiden kieltämistä, koska nämä samat asiat on todettu jo niin moneen kertaan. Eli koska en ole naisten suosima mies.

Toiset miehet vain ovat enemmän naisten mieleen kuin toiset ja toiset naiset ovat enemmän miesten mieleen kuin toiset. Tämä on vain kylmä tosiasia, sanoi joku mitä tahansa muuta.

Ahdistus on todella kovaa tälläkin hetkellä. Itsensä satuttaminen on erittäin lähellä, koska vihaan itseäni erittäin syvästi. Tällaisena ihmisenä en halua välittää itsestäni pätkääkään. Vihani itseäni kohtaan on syvempää kuin mitä tahansa muuta kohtaan.

Eli ei mitään "kyllä kelpaat etsimillesi naisille"-jargonia, koska asia ei ole niin. Eikä kenellekkään muullekkaan kaltaiselleni miehelle. Ulkonäöltään rumia ja luotaantyöntäviä miehiä ja naisia on paljon, jotka kamppailevat samoista asioista. Siitä ehkä saa jotain lohtua, mutta hyvin vähän. En itse halua olla sellainen mies.

Lisäänpä tähän omankin tarinani vaikken saanut luetuksi kaikkia aiempia viestejä ketjussa. Mielenkiintoinen aihe ja olisin mielelläni lukenut enemmän muiden kokemuksia.

Olin lapsena jonkin verran kiusattu🤕 ja vielä nuorenakin koin joidenkin henkilöiden taholta herjaavaa käytöstä. En muutenkaan ollut kovin suosittu, joten ehkä sekin osaltaan vahvisti tunnettani eristäytyneisyydestä. Koulussa jouduin jollakin tavoin syrjityksi eivätkä arvosanatkaan aina olleet oikeudenmukaisia. Myönnän etten paras ollut mutta monesti mua raiskattiin arvostelussa ainoastaan statukseni vuoksi. En menestynyt oikein missään ja nuoruusvuosina koulunkäyntikin alkoi sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi vaikeutua. En minä siihen silloin mitään apua saanut mutta vasta viime vuosina olen alkanut asiaa ymmärtämään. Olin fyysisesti heikko ja entisestään sitä lisäsi jonkinlaiset hermoston häiriöt. Sain lapsuudessani aika monelta taholta turpaani ja sen lisäksi ainakin yksi tyttö teki suoraa pilkkaa😝 ulkonäöstäni ja vaatetuksestani. Sain kuulla kerran jos toisenkin ihan suoraan että yök!

Häpesin lopulta pukeutumistani ja nuoruudessa pukeutumisesta tuli minulle jonkinlainen pakkomielle. En kyennyt katsomaan valokuvia, joissa olin koska häpesin itseäni.Yritin näyttää paremmalta mutten epävarmuuteni ei koskaan kadonnut kokonaan. Välillä tuntui että onnistuin mutta en koskaan oikein uskonut että kukaan minusta kiinnostuisi. En uskaltanut tehdä alotteita, ja niinä harvoina kertoinakin tuntui että minut torjuttiin. Toisinaan viha oli niin käsinkosketeltavaa että minua vastaan tullut täysin tuntematon nuori tyttö teki mulle väkivaltaa, eikä se ollut yksi ainoa kerta tai edes yksi ja sama henkilö. Umpeuduin täysin ja seurasi ongelmia kaikessa. Olin vuosia kamalassa masennuksessa, sulkeutuneisuudessa ja lopulta aivan loppuun palanut enkä siihen koskaan saanut minkäänlaista apua, enkä osannut tai kyennyt hakemaankaan. Itku ja paha olo oli jatkuvasti läsnä, ja koin jonkun erittäin pitkän ja joitakin lyhyempiä ihastuksia henkilöihin joita en koskaan saavuttanut.

Olin monesti lähellä ajatutua rikoksiin, mutta vahva haluni tehdä asiat rehellisesti kai auttoi minua. Kaduin joitakin hairahduksia kovasti. Alkoholista en pysynyt lopulta erossa vaikka nuoruudessani olin halunnut suhtautua siihenkin varauksella.

Toisinaan juttelin tytöille, jotka kyllä viihtyivät seurassani mutten koskaan uskaltanut tehdä aloitetta, koska pelkäsin etten kiinnostaisi riittävästi tai että hän ei kuitenkaan haluaisi seurustella kanssani. Toisinaan tuntui että joku oli minusta kiinnostunut mutta aina hyvin pian aloin epäilemään että kuvittelin vain liikoja.

Kyseinen ongelma seurasi minua koko nuoruuden ja vielä aikuisenakin eikä ole kokonaan poistunut vieläkään. Yritin sivussa elätellä jonkinlaista romanttista mutta hyvinkin realistista kuvaa naimisiinmenosta mutta vahvat seksuaaliset mielikuvat häiritsivät kuitenkin ajatuksiani. Olin kai kuusitoista kun ensi kerran suutelin tyttöä ja siitäkin iski pelkkä katumus kun se oli kai sekoilua molemmin puolin. Myöhemmin oli pari vastaavaa, joista kyllä jöi lopulta se tunne että henkilö suostui vain koska oli humalassa. Aina kuitenkin tuntui että homma ontui. Ne kokemukset syntyivät vain koska häpesin omaa kokemattomuuttani ja sitä ettei minulla ollut seurustelusuhdetta. Niistä jäi tyhjä olo, joka romutti luottamustani "oikeaan" kiintymykseen.
Lopulta seurustelin jonkin aikaa ja olin valmis menemään naimisiin - toisella osapuolella olikin toiset suunnitelmat, enkä minäkään kai enää ollut tyytyväinen. Suhteen jälkeen olin suoraan sanottuna aivan lukossa, tukossa, kova, välinpitämätön ja kykenemätön tuntemaan mitään. Se oli aivan kamalaa aikaa vaikka nimenomaan se ei silloin sitä ollut koska en kyennyt tuntemaan mitään. Empatia, sympatia ynnä muut olivat aivan sekaisin. Olo oli melko raadollinen, kun tajusin että kaiken epäonnen jälkeen elämä ei käänny edes pieneksi onneksi. Tajusin etten enää edes kyennyt olemaan luotettava kumppani kenellekkään.

Sitten tuli satunnaisia kontakteja - hyvin vähän kuitenkaan. En koskaan ollut mikään iskijätyyppi mutta todella harvoin niitä sitten tuli, eikä niistä koskaan syntynyt mitään suurempaa - hyvä jos seksiäkään. Ihme kyllä joskus parin kympin jälkeen minusta tuntui että naiset kyllä vilkuili ja puhui musta ja aika paljonkin - ja niin väittivät puolueettomat henkilöt. Sain joskus aika suoria vihjauksiakin mutta silti musta tuntui että jos laitan itseni likoon niin joudun häpeämään erehdystäni. Sitten kun joskus uskaltauduin aloitteen tekemään niin tuntui ettei se vastapuoli ollutkaan täysin mukana - ne kuivuivat siihen. Vielä muutamia vuosia sitten etsin vakavissani elämänkumppania mutta kun totesin että olen se aasi joka jahtaa sitä porkkanaa edessään niin loppui sekin. Usko siihen katosi sitä mukaa kun katosi uskoni siihen että kykenisin koskaan kiintymään kehenkään yhteen luottamuksellisesti. Tajusin etten oikeastaan kykenisi olemaan "hyvälle" naiselle rehellinen ja luotettava. Tänään tajuan että oikeastaan mitään muuta kuin seksiä en kykene ajattelemaan rehellisesti. Kaikki muu saa epäilemään itseäni, hullua kai.. . Vuosiin mahtui lukuisia kertoja jolloin olin "se 7 oikein lottokuponki kädessä, kun tuuli sen sitten viskaa pois". En tosiaan ymmärrä kuinka "sattuma" voikaan olla niin ivallinen.

Lopulta hain pelkkää yhden illan juttua, kun tajusin ettei minusta muuhun ole. En jaksanut enää kohdalleni aina sattuvaa kohtalon ivaa. Vuosia kului, eikä sekään toiminut. Lopulta hain seuraa prostituoiduista mutta tuntui että nekin välttivät minua. Sitten oli ensimmäinen kerta, sitten toinen ja kolmas jne. Taloudellinen tilanteeni paheni entisestään, eivätkä ne naiset aina niin rehellisiä olleet. Sitähän se on. En suosittele kenellekään, jolla on hitunenkaan toivoa paremmasta.

Ihme kyllä, viime vuosina olen saanut satoja yhteydenottoja ja huomionosoituksia lukuisilta naisilta. Heissä on monen ikäisiä, näköisiä ja luonteisia. Heistä löytyisi upea kumppani varmasti, mutta ongelmana on etten enää luota itseeni (enkä kai koskaan ole edes täysin luottanutkaan), enkä siihen että lopulta kohtalo sallisi minun tänäänkään ketään löytävän. On myös vaikea saada jatkuvasti huomiota usealta ihmiseltä ja silti uskoa että voi olla riittävän rehellinen yhdelle heistä.

Vaikka välillä olin kovin itsetuntoinenkin niin en lopulta koskaan uskonut että tulen joskus saamaan niinkin paljon huomiota. Nyt olen toisen äärilaidan vanki - jos ei se huomion puuttuminen ole hienoa niin tuskallista se on liiallinen huomion saaminenkin. Mä epäilin vuosia omaa asemaani naisten kiinnostuksen kohteena, ja se oli todella epätoivoisen tuskallisen katkeran hirvittävän lannistavaa. Nyt myönnän että olen onnistunut jossakin, vaikkakaan se ei ole tuonut minulle "onnea". Jos minä tässä pystyn niin en usko että se on mahdotonta muillekaan. Tosin olen viestiketjun aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että elämä on välillä juuri niin raakaa kuin kuvaat. Ei ole todellakaan helppoa tuntea itseään vajaaksi ja samalla myöntää että toisaalta naisilla on oikeus kiinnostua mistä kiinnostuvat. Jos elämä olisikin niin helppoa ettei tarvitsisi olla riippuvainen yksien mielipiteistä. On niitä toisenlaisiakin naisia mutta miksi ne eivät koskaan osu omalle kohdalle..

En enää usko tarinaan "oikeasta" tai mistään muustakaan. Kohtalo tai mikä lie sattuma kuullostaa järjettömältä, valinta tai ennalta määräytyminenkin epäilyttää.. Oma tarinani on sitä mukaa muuttunut kuin edellinen on murskautunut - eikä enää ole tarinoita kerrottavana. Todennäköinen tarinani on, että käy niin kuin en odottanut mutta pelkäsin - niin on aina käynyt. Ei täällä maailmassa helppoa ole mutta olisi tämän elämän voinut viettää merkityksellisti ja arvokkasti edes jollakin tasolla.

Hyvää tekstiä, kiitoksia siitä.

Sulla on kuitenkin suosiota ollut viime aikoina, mikä on monessa mielessä hyvä juttu. Ja huono, kuten kerroit.

Tässäkin asiassa on kyse vain siitä, mistä ihmiset pitävät. Esim. kummalla autolla ihminen mieluummin ajaisi, romulla vai ehjällä? Aika moni varmaan ehjällä. Tietysti joku tykkää romuautoistakin.

Jos ei ole varaa ehjään autoon, niin joutuu joskus tyytymään romuun. Niin kuin parisuhdevalinnoissakin. Kyllähän sitä ennemmin miellyttävän ihmisen kanssa seukkaa kuin epämiellyttävän. Ja jos on varaa valita, niin kukaan ei valitse epämiellyttävää.