Sekalainen muoto maanis-depressiivisyydestä, kokemuksia kaivataan!
Heippa! Niinkuin aika monella täällä, myös mulla on piiiiiiiitkä historia erilaisten mielenterveyden ongelmien kanssa. Kaikkea on tullu koettua ja oon nyt siis 25 v opiskelija-nainen. Pitkään mun meininki on kuitattu masennuksella ja hoidettu cipralexeilla aina sillon tällön ja parit terapiajaksotkin takana.
Meininki on saanut tässä vuosien saatossa kuitenkin uusia muotoja PLUS ciprat ei tosiaankaan oo enää mulle hyviä ja joo, jos totta puhutaan niin etenkin tämä vuosi on ollut aika rankka… mieli on heitellyt todella isosti. oon mennyt romahduksista euforiatiloihin ja sahannut eestaas kuolemantoiveiden ja elämänjanon välillä.
nojoo, nyt siis epäillään että oisin bipolaari mikä ei yllättäisi..
kiinnostaisi kuulla hieman lisää maanis-depressiivisyyden kokemuksista. Miten teillä diagnosoitiin ko homma? Menikö diagnoosin saamiseen kauan? Syöttekö lääkkeitä ja auttavatko? Miten muuten saatte pidettyä ”hommat kurissa?” Ymmärtääkö lähipiirinne teitä ja niin päin pois?
Menen huomenna tosiaan lisätutkimuksiin.. jännittää jo hieman!
Tsemppiä jokaikisen päivään! 🙂👍
Moi
minä olen 40 v nainen, joka kärsii ns. kakkostyypin bipoläärisyydestä eli voimakkaista mielialan vaihteluista. Sain diagnoosin vasta muutama kk sitten, lääkitys hyvin maltillinen. Nyt meneillään elämäntilanteesta osittain johtuva enemmän depressiivinen kausi.
Saatan voida hetkittäin todella huonosti, sitten kuluu tovi ja voin hyvin ja olen täynnä energiaa ja erittäin aikaansaava. Heittelehtiminen on raskasta itselleni ja läheisilleni varsinkin masennuskausina. Venlafaxiini on sulattanut pahinta ahdistusta mutta yritän hakeutua psykoterapiaan.
Tämän kanssa voi elää, minäkin olen ollut työelämässä koko ajan 🙂 mutta tärkeää myöntää itselleen ja tunnistaa tilanteensa. Tsemppiä!